Merkittävin väestörakenteen muutos Suomessa ja koko Euroopassa on vanheneminen. Eläkeikäisten osuus väestöstä kasvaa voimakkaasti samaan aikaan kun työikäinen väestö vähenee. Lasten ja nuorten osuudet pienenevät eikä syntyvyydessä ole odotettavissa merkittävää muutosta. Väestökehityksen ja talouskehityksen osalta kuntien ja alueiden välillä on merkittäviä eroja, jotka olisi hyvä tunnistaa.
Tässä blogissa keskitytään tarkastelemaan, millaisia tilastollisia yhteyksiä havaittiin kuntatalouksien käyttötalouden käyttökustannuksilla maakuntatasolla laskettuna seuraavan vuoden lapsihuoltosuhteeseen nähden ajanjaksolla 2015–2019. Tutkimuksen edetessä aineistoa päivitetään. Samalla olemme luoneet datapohjan jatkotutkimuksille.
Aineisto ja menetelmä
Aineisto muodostui Tilastokeskuksen (2020) tilastoista kuntien käyttömenoista ja asukastiedoista vuosilta 2015–2019. Tilastoaineisto käsitti kaikki Suomen kunnat kunkin vuoden maakuntien hallinnollisten kuntajakojen mukaisesti sekä kuntien kaikki käyttötalouden menot. Kunkin kunnan osalta jaettiin käyttötalouden menot vuoden viimeisen asukaslukutiedon perusteella saaden kyseiset menot asukasta kohti kunkin vuoden osalta. Kuntien menot asukasta kohti on tilastollisessa analyysissä inflaatiokorjattu kuntatalouksien käyttötalouden kustannushintaindeksillä (perusvuosi 2015=100) kiinteähintaisiksi. Tarkasteltava lapsihuoltosuhde (alle 15-vuotiaat/15-64 -vuotiaat), kuvaa kuinka monta alle 15-vuotiasta on kutakin 15-64-vuotiasta kohtia.
Tilastollisena perusmenetelmänä on käytetty Pearsonin korrelaatioanalyysia, joka kuvaa tilastollisesti kahden satunnaismuuttujan välistä lineaarista riippuvuutta. Se lasketaan standardoimalla eli jakamalla muuttujien kovarianssi muuttujien keskihajontojen tulolla. Korrelaatiokerroin sijoittuu arvojen [-1,1] välille. Korrelaatiokerroin ei riipu käytetystä yksiköstä ja mitä enemmän korrelaatiokerroin poikkeaa nollasta, sitä voimakkaampaa korrelaatio muuttujien välillä on. Kahden muuttujan välisen korrelaation ollessa 0, kyseisten muuttujien välillä ei ole havaittavissa lineaarista riippuvuutta. Korrelaatiokerroin -1 tarkoittaa täydellistä negatiivista lineaarista riippuvuutta eli toisen muuttujan arvojen laskiessa toisen muuttujan arvot kasvavat. Korrelaatiokerroin +1 tarkoittaa vastaavasti täydellistä positiivista lineaarista riippuvuutta eli toisen muuttujan arvojen kasvaessa myös toisen muuttujan arvot kasvavat. Korrelaatiokerroin ei kuitenkaan tarkoita muuttujien välistä kausaliteettia eli muuttujan syy-seuraussuhdetta, vaan sillä mitataan tässä tutkimuksessa ajallista riippuvuutta (suunta ja vahvuutta).
Kuvio 1. Maakuntatasolla laskettu kuntien käyttökustannusten per asukas ja seuraavan vuoden lapsihuoltosuhteen välinen korrelaatiovertailu ajanjaksolla 2015-2019 (frekvenssit). Lähde: Tilastokeskus 2020.
Tulokset
Tilastollisessa tarkastelussa ilmeni (ks. Kuvio 1), että kuntien muun toiminnan (Pirkanmaa, Uudenmaa ja Keski-Suomi), puistojen ja yleisten alueiden (Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo), vesihuollon (Kymenlaakso ja Pohjois-Pohjanmaa), yhdyskuntasuunnittelun (Satakunta ja Etelä-Karjala), lastensuojelun sekä laitos- ja perhehoidon (Kymenlaakso ja Pohjois-Pohjanmaa), kirjastotoiminnan (Kanta-Häme), muun opetustoiminnan (Keski-Suomi), perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon (Uusimaa), päihdehuollon erityispalvelujen (Pohjanmaa), työllistymistä tukevien palvelujen (Kymenlaakso), kotihoidon (Etelä-Savo), muiden vammaisten palvelujen (Uusimaa), energiahuollon (Pirkanmaa), vammaisten ympärivuorokautisen hoivan asumispalvelujen (Kymenlaakso), muiden ikääntyneiden palvelujen (Pohjanmaa), ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan asumispalvelujen (Etelä-Karjala), perusopetuksen (Kainuu), yleishallinnon (Kanta-Häme), rakennusvalvonnan (Keski-Pohjanmaa), muun kulttuuritoiminnan (Kymenlaakso), taiteen perusopetuksen (Päijät-Häme), esiopetuksen (Kymenlaakso) sekä muun sosiaali- ja terveystoiminnan (Pohjois-Pohjanmaa) käyttökustannukset asukasta kohti ovat negatiivisessa korrelaatioyhteydessä seuraavan vuoden lapsihuoltosuhteen kanssa eli kyseisten kustannusten osalta seuraavan vuoden lapsihuoltosuhde muuttuu vastakkaiseen suuntaan kuin kyseiset kustannukset edellisenä vuonna.
On mielenkiintoista havaita, että kaikilla Suomen alueilla negatiivinen korrelaatiokerroin ei suinkaan ole tilastollisesti merkitsevä. Ainuttakaan negatiivista korrelaatiota käyttökustannusten ja seuraavan vuoden lapsihuoltosuhteen väliltä ei löytynyt Ahvenanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Lapin maakuntien osalta.
Vastaavasti rakennusvalvonnan (Kanta-Häme), muun kulttuuritoiminnan (Pohjois-Savo), taiteen perusopetuksen (Etelä-Savo), esiopetuksen (Lappi), muun sosiaali- ja terveystoiminnan (Päijät-Häme), ympäristön huollon (Pohjanmaa), lukiokoulutuksen (Etelä-Pohjanmaa) ja vammaisten laitoshoidon (Satakunta) käyttökustannukset asukasta kohti ovat useimmin positiivisessa korrelaatioyhteydessä seuraavan vuoden lapsihuoltosuhteen kanssa. Tällöin siis kyseisten kustannusten osalta seuraavan vuoden lapsihuoltosuhde muuttuu samaan suuntaan kuin kyseisten kuntien kulut edellisenä vuonna. Nyt saatu tulos on varsin ymmärrettävä ja tämä perustulos kannattaa eittämättä ottaa huomioon kuntien taloutta arvioitaessa. On mielenkiintoista havaita, että kaikilla Suomen alueilla positiivinen korrelaatiokerroin ei suinkaan ole tilastollisesti merkitsevä.
Ainuttakaan positiivista korrelaatiota käyttökustannusten ja seuraavan vuoden lapsihuoltosuhteen väliltä ei löytynyt Etelä-Karjalasta, Kymenlaaksosta, Pirkanmaalta, Uudeltamaalta, Pohjois-Karjalasta, Ahvenanmaalta, Kainuusta, Keski-Pohjanmaalta, Keski-Suomesta, Varsinais-Suomesta ja Pohjois-Pohjanmaalta.
Lopuksi
Nämä saadut tulokset voivat kuvata osaltaan kuntien eri käyttökustannusten jäykkyyksiä muuttua suhteessa muuttuviin tilanteisiin. Tulee myös huomioida, että tässä tutkimuksessa selvitettiin vasta tilastollista yhteyttä eikä kausaliteettia ja tutkittavana tilastollisena ajanjaksona oli viisi vuotta eli vuodet 2015–2019. Tutkimuksemme seuraavassa vaiheessa tutkimme erityisesti kausaalisia suhteita.
Tässä vaiheessa tutkimuksemme perusteella voimme relevanttina yleishavaintona todeta, että väestörakenne on kunnissa joko negatiivisesti tai positiivisesti korreloitunut suhteessa kuntien meno- ja tulorakenteisiin, mutta ei suinkaan kaikilla alueilla yhtenäisesti tai aina tilastollisesti merkittävästi. Tämä tutkimustulos kertoo siitä, että alueellisesti kuntataloudet ovat eriytyneet väestörakenteen osalta. Nyt saatu perustulos on myös merkittävä, kun kuntien nykyistä ja tulevaa talouskehitystä arvioidaan sosiaali- ja terveysalan uudistuksen ja kuntien uusien tehtävien osalta. Nyt saadut tulokset viittaavat siihen, että mitkään kovin mekaaniset laskentamallit eivät välttämättä toimi kuntien budjettirakenteita arvioitaessa ja kehitettäessä uutta alue- ja kuntapolitiikkaa.
Jatkotutkimuksen tulisikin selvittää, miten kiinteät ja muuttuvat kustannukset kyseisten muuttujien osalta ovat yhteydessä seuraavan vuoden lapsihuoltosuhteeseen, miten nämä yhteydet muuttuvat useamman vuoden välisessä vertailussa sekä millaisia kausaalisia yhteyksiä näillä on. Jatkotutkimuksemme tulee vastaamaan näihin kysymyksiin.
Samuli Aho ja Jari Kaivo-oja
Tutkija VTM Samuli Aho toimii jatko-opiskelijana Vaasan yliopistossa. Dosentti Jari Kaivo-oja toimii Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajana.
Kommentit