| Kirjoittanut:
professori Eija Mäkinen.
Asiantuntijat epäilevät, että 300 miljoonan euron säästöt vanhusten hoidossa eivät synny hallituksen esittämällä tavalla. Vanhusten kotiuttaminen laitoksista on kyseenalaista myös perusoikeuksien kannalta.
– Miten estetään se, etteivät vanhukset jää heitteille kotiin, kysyy Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Eija Mäkinen. Hänen mukaansa kysymys on sosiaalisista perusoikeuksista ja niiden toteutumisesta
Perustuslaki velvoittaa kunnat antamaan välttämättömän huolenpidon niille, jotka eivät kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut muillekin.
– Riittävyys on tulkinnanvarainen termi, pohtii Mäkinen. – Mutta se on oikeudellinen termi. Sillä on rajat, joita voidaan testata oikeudessa.
– On helppo nauraa sille, etteivät ministeriöt ole keksineet enempää säästöjä kuin ovat ehdottaneet. Tai letkauttaa, että emme me vuonna 1990 kovin köyhiä olleet, sanoo Mäkinen.
– Minua ei naurata. Maailma ympärillä on nyt toinen.
Mäkinen toivoo, että vastuu päätöksistä kannettaisiin demokraattisissa rakenteissa, joissa vastuunkantajalla on kasvot.
– Vastuu ei lopu siihen, että rakennepaketti päätetään ja lait säädetään. Vastuu jää kunnille.
”Pärjäävätkö vanhainkotien vanhukset kotihoidossa?”
Eija Mäkinen ymmärtää hyvin, että sosiaali-, terveys- ja sivistystoimesta leikataan, koska niistä syntyy suurin osa kuntien menoista. Hän kuitenkin painottaa, että kunnat ovat jo pitkään kehittäneet erilaisia malleja, joissa vanhusten laitoshoidosta on siirrytty tehostettuun palveluasumiseen ja kotihoitoon. Näin ne ovat voineet siirtää kustannuksia Kelalle. Asiakasmaksujen osuus on suurempi, koska vanhus maksaa itse kustannuksia, jotka laitoshoidossa kuuluvat kunnalle.
– Nykytilannekaan ei toteuta vanhusten yhdenvertaisuutta. Samanlaisessa hoitotarpeessa oleva vanhus laitetaan ”vanhainkoti”-nimiseen laitokseen, jossa maksuosuus on 85 prosenttia tuloista. Muutoksen jälkeen hän saattaa asua samassa talossa, jonka kylkeen liimataan lappu ”tehostetun palveluasumisen yksikkö”, maksaen suuremman osuuden itse.
Tehostamista on jatkunut kunnissa jonkin aikaa. Mäkinen ihmetteleekin, onko vanhainkodeissa enää vanhuksia, jotka kykenevät asumaan yksin kodeissaan.
– Omat havaintoni, ja positiiviset kokemukseni Koukkuniemen vanhainkodista, eivät ainakaan sitä vahvista.
”Kustannukset siirtyvät, eivät vähene”
Tampereen yliopiston terveystaloustieteen professori Pekka Rissanen on samoilla linjoilla. Hän epäilee, syntyykö kotihoidon lisäämisestä hallituksen arvioimia säästöjä. Kotihoitokin vaatii paljon työntekijöitä, eikä uusi teknologia ratkaise yksin asuvan vanhuksen hoidon tarvetta.
professori Pekka Rissanen.
– Kunnat säästävät, mutta koko yhteiskunta ei säästä, kiteyttää Rissanen. Kela, omaiset ja vanhukset itse maksavat aiempaa suuremman osuuden. Suurperheitä on tulevaisuudessa yhä vähemmän, joten omaisten määrä ja mahdollisuudet auttaa vähenevät. Yhä useampi vanhus maksaa hoivastaan yhä suuremman osuuden itse.
Rissanen toivoo, että säästöjä ei synnytettäisi tiukentamalla laitoshoitoon pääsyn indikaatioita. Tiukentaminen tietäisi vanhusten hoidon tason laskua.
Rissanen ennustaa, että lisääntyvä kotihoito saattaa kasvattaa erikoissairaanhoidon tarvetta. Tiedossa on, että laitoshoidossa olevat vanhukset tarvitsevat vähemmän erikoissairaanhoidon palveluja kuin kotihoidossa tai tehostetussa palveluasumisessa olevat seniorikansalaiset.
”Säästöt perustuvat olettamuksiin”
– Monissa kohdissa menojen vähentämisen mahdollisuus perustuu isoon joukkoon laskennallisia olettamuksia, arvioi puolestaan Tampereen yliopiston kunnallistalouden professori Jarmo Vakkuri. Esimerkiksi suunnitteluvelvoitteiden uudelleenarvioinnin, rahoitusjärjestelmän uudistamisen tai joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten tehostamisen vaikutukset eivät ole kovin selviä.
professori Jarmo Vakkuri.
Hän näkee rakennepaketissa myös valonpilkahduksia. Esitys sisältää paljon pieniä yksityiskohtia, mikä viittaa siihen, että taustalla on kuntien tehtävien kartoittamistyö, jota on tehty jo pitkään.
– Kuntatalouden ohjausjärjestelmän tarkistus voi lisätä mahdollisuuksia hillitä julkisten menojen kasvupaineita. Oleellista on lisätä suunnitelmallisuutta valtion ja kuntien väliseen ohjaussuhteeseen. Tehtävien ja rahoituksen tasapainoa tarvitaan.
Vakkuri kehottaa odottamaan päätösten toimeenpanoa ensi kevään kehysriiheen asti.
Kommentit