| Kirjoittanut:
Suurkunnan keskushallinto unohtaa helposti sosiaalialan paikallisen osaamisen, joka kukoistaa kunnan reuna-alueilla. Yksi syy unohdukseen on virheiden pelko, arvioi tutkija Päivi Kivelä.
– Epävarmuus ja keskittyminen hallinnon uudistuksiin haittaavat kumppanuutta ja yhteistyötä sektorirajojen yli, sanoo Sininauhaliiton tutkija, YTT Päivi Kivelä, joka on ryhtynyt tutkimaan tätä unohdusta ja sen syitä. Hän haluaa luoda keinoja, joilla paikallista osaamista ja toimintamalleja voidaan tehdä näkyviksi.
Kivelä on yhteiskuntatieteiden tohtori Jyväskylän yliopistosta. Kunnallisalan kehittämissäätiön tukeman post doc -työn nimi on ”Lähidemokratian ja verkostoyhteistyön vahvistaminen kuntien reuna-alueilla”.
Osaaminen esiin kaikkien hyödyksi
Päivi Kivelän mielestä kuntauudistuksissa on tähän asti uskottu suuruuden ekonomiaan. Kuntalaisten ja paikallisen kolmannen sektorin osaajien tapa hoitaa arkisia asioita sekä heidän asiantuntemuksensa ovat jääneet huomiotta, vaikka aikojen saatosta on syntynyt toimivaa paikallista sosiaali- ja hyvinvointipolitiikkaa.
– Reuna-alueiden asukkaat ja työntekijät, joita on haastateltu tutkimukseen, kokevat, että resurssit eivät kohdistu kunnissa oikein. Erityisesti asukkaiden tarpeista lähtevä ja ennaltaehkäisevä verkostoyhteistyö on jäänyt vaille arvostusta ja taloudellisia resursseja, sanoo Kivelä.
Hän arvioi, että uudistuvissa kunnissa organisaation ylätasolla ei aina osata arvostaa paikallisia toimintamalleja – tai ei edes tiedetä niistä.
– Näitä haluan tehdä tutkimuksellani näkyviksi ja kuuluviksi. Sellainen keskustelu palvelee koko kuntakenttää.
Esteenä pelon ilmapiiri
Päivi Kivelä uskoo, että paikallinen auttamisyhteistyö on suuri mahdollisuus kunnalliselle hyvinvointipolitiikalle.
– Nyt tarvitaan entistä tasavertaisempaa kumppanuutta ja yhdessä tekemisen kulttuuria kuntien, niiden asukkaiden, seurakuntien, järjestöjen ja yrittäjien kesken.
Lisäksi tarvitaan tietysti resursseja ja keskushallinnon tukea. Tutkimukseen tekemiensä haastattelujen perusteella Kivelä toivoo, että päälliköt jalkautuisivat reuna-alueille ja tutustuisivat paikallisten ihmisten todellisuuteen. Reuna-alueiden verkostoja voi johtaa vain paikallistasolta.
Kuntien sosiaali- ja terveysalan työntekijät vetoavat usein vaitiolovelvollisuuteensa, eivätkä uskalla lähteä yhteistyöhön muiden kanssa. Liian helposti tyydytään sanomaan, että asiakkaiden asioista ei saa kertoa ulkopuolisille.
Kivelän mielestä esteenä on myös pelon ilmapiiri. Työntekijät sitoutuvat normeihin pilkuntarkasti, koska he pelkäävät virheitä ja niiden seurauksia.
Kivelä on havainnut, että työntekijät ovat turhautuneita ja uupuneita kuntaorganisaatioiden muutosrumbaan, jonka tulokset ovat jääneet ylätasolle. Ruohonjuuritasolta kasvavia käytäntöjä ei jakseta viedä eteenpäin.
Kevyitä, ennaltaehkäiseviä verkostoja
Päivi Kivelä on valinnut toimintatutkimuksensa esimerkeiksi Kuopion seudulta Maaningan, Ulvilan Kullaan sekä Hämeenlinnasta Kalvolan ja Lammin alueet. Siellä yksittäiset diakoniatyöntekijät ovat luoneet vuosikymmenten ajan omia toimintatapojaan. He ovat jalkautuneet kylille, menneet asiakkaiden koteihin ja vetäneet samalla mukaan vapaaehtoisia.
– Toiminta on ollut asukaslähtöistä ja ennaltaehkäisevää läsnäoloa ihmisten arjessa, Kivelä tiivistää. Diakoniatyöntekijä tuntee asukkaiden taustat. Hän saattaa havaita avun tarpeen hyvissä ajoin ja ehkäisee ennalta elämäntilanteiden kärjistymistä.
Lammin ja Tuuloksen kunnissa luotiin vuosina 2007-2008 malli, jossa Sininauhaliiton jäsenjärjestö organisoi paikallista yhteistyötä mielenterveyskuntoutujien tueksi. Hämeenlinnaan liittymisen jälkeen vuonna 2009 malli levisi hanketoimintana muille suurkunnan reuna-alueille.
Nyt kunta, diakoniatyöntekijät ja päihdejärjestöt pitävät yhdessä yllä kevyttä paikallista auttamisverkostoa. Säännöllisissä tapaamisissa voidaan edistää yhteisten asiakkaiden asioita, jos asiakkaalta on saatu lupa. Ryhmätapaamiset antavat pitkäjänteistä tukea ja vertaistukea.
Entä paikalliset yrittäjät?
– Esimerkiksi taksinkuljettajat voivat olla keskeisiä auttajia, kun he neuvovat vanhuksia kaavakkeiden täyttämisessä, Kivelä muistuttaa.
Päivi Kivelä työskentelee Sininauhaliiton tutkijana. Liitto on valtakunnallinen 92:n kristillisen päihdejärjestön keskusliitto.
Kivelä käynnisti tutkimuksensa Sininauhaliiton toteuttamassa Verkostoyhteistyö maaseudun syrjäytyneiden auttajana -tutkimushankkeessa, jota on rahoittanut Maaseutupoliittinen yhteistyöryhmä. Hankkeen tuloksista julkaistaan 14. helmikuuta 2014 tutkimusraportti ”Syrjässä syrjäytyneet” – Pelon sosiaalipolitiikka ja verkostoyhteistyön mahdollisuudet maaseudulla.
Painettua julkaisua voi tilata osoitteesta: tilaukset(at)sininauhaliitto.fi tai ladata julkaisun pdf-muodossa Sininauhaliiton sivuilta http://www.sininauhaliitto.fi
Kommentit