Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisut-sarjassa tänä keväänä ilmestynyt e-kirja Rakenteet kuntoon – Ehdotuksia julkisen hallinnon remonttiin pureutuu aiheeseen monesta eri tulokulmasta.
Kirjoittajat ovat julkishallinnon alalla vuosikymmeniä johtotehtävissä työskennelleitä konkareita: ennen eläkkeelle jäämistään Raimo Ikonen työskenteli viimeksi sosiaali- ja terveysministeriössä ylijohtajana, Timo Kietäväinen Kevan toimitusjohtajana, Markku Lehto sosiaali- ja terveysministeriössä kansliapäällikkönä ja Rauno Lämsä valtiovarainministeriössä budjettineuvoksena.
– Meistä jokainen on uransa aikana törmännyt valtion siiloutuneeseen keskushallintoon, jonka rakenteisiin ei ole uskallettu puuttua monista yrityksistä huolimatta, HTT Raimo Ikonen toteaa.
Virkamiesuransa lisäksi Ikonen ehti työskennellä myös professorina Tampereen yliopistossa sekä yli 30 vuotta julkisen johtamisen dosenttina Helsingin yliopistossa. Johtamisen näkökulmaa suomalaiseen ja eurooppalaiseen julkishallintoon on kertynyt myös tutkimuksen ja konsultoinnin kautta.
Ikonen tiivistää teoksen kirjoittajien yhteisen näkemyksen hallinnon uudistustarpeesta, joka on ollut 2000-luvulla vähäistä.
– Olemme tippuneet malliesimerkistä kansainvälisessä vertailuissa. On jo aika purkaa valtion keskushallinnon siiloja ja pyrkiä parempaan strategiseen ohjaukseen, varmistaa demokraattinen toimeenpano ja johtaminen alueilla ja paikallisesti sekä samalla hakea uudistuksella merkittäviä säästöjä, Ikonen sanoo.
Isossa kuvassa kyse on tästä.
Hallintojärjestelmän valtaa ja vastuuta on laskettava lähemmäs asiakkaita ja kansalaisia. Se edellyttää ohjauksen keventämistä ja oman alueen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista.
– Alueiden merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaajana vahvistuu tulevaisuudessa, Raimo Ikonen sanoo ja jatkaa.
– Ministeriöiden määrää ja tehtäviä pitää vähentää olennaisesti ja samalla vahvistaa valtioneuvoston kanslian asemaa strategisena ohjaajana.
Valtion keskushallinnon tehtävistä ja henkilöstöstä voitaisiin leikata jopa kolmannes ja samanaikaisesti vahvistaa tietojohtamisen kautta muun muassa digitalisaation turvin kansalaisten arkisia asiointipalveluja kunnissa ja maakunnissa.
Mallia Ikonen ja kirjan muut kirjoittajat haluaisivat ottaa Ruotsista.
– Siellä valtion keskushallinto on oleellisesti kevyempi ja virtaviivaisempi, myös resurssien käytöltään tehokkaampi. Kansliapäälliköt on korvattu valtiosihteereillä, jotka ohjaavat valmistelua ministeriöissä.
Raimo Ikonen sanoo, että myös Suomessa voitaisiin siirtyä samankaltaiseen järjestelmään, joskin rakentaen suomalainen malli.
– Nykyinen poliittinen ohjaus on liian hajanainen ja kuormittava.
Heille, jotka vierastavat ajatusta vahvemmasta poliittisesta ohjauksesta, Raimo Ikonen vakuuttaa, että kyse on nimenomaan koko yhteiskunnan edusta, tehokkaammasta ja yhtenäisemmästä hallinnosta, siis erityisesti veronmaksajien edusta.
– Kyse on päätösten paremmasta ja tehokkaammasta valmistelusta, yhtenäisemmistä arvoista ja tavoitteista, jotka mahdollistavat yhtenäisemmän toimeenpanon.
Useissa ministeriöissä poliittista ohjausta on nytkin kaksin kerroin. Nimittäin, myös monilla kansliapäälliköillä on puoluepoliittinen tausta.
Uudistuksen toteutuessa poliittisesta ohjauksesta tulisi avointa ja läpinäkyvää ja yhtenäistä valtioneuvostoa tukevaa.
Raimo Ikonen puhuu resurssien joustavamman ja tehokkaamman käytön puolesta.
– Kyse on myös julkisen hallinnon tuottavuudesta. Valtion nykyinen ministeriörakenne on tehoton ja ajan saatossa suureksi kasvanut. Byrokratia tarvitsee määräajoin ravistelun. Keskushallinnon pitäisi aidosti keskittyä oleelliseen haalimatta kymmenittäin erilaisia kehittämishankkeita, jotka kuormittavat esimerkiksi alueita ja kuntia.
Raimo Ikonen korostaa, että toimeenpano ja kehittämistyö kuuluisi kansanvaltaisille monialaisille maakunnille ja kunnille.
Keskushallinnon remonttia puoltaisi Ikosen mukaan myös vaatimus läheisyysperiaatteen toteuttamisesta hallinnossa. Kansalaisten tulisi saada itseään koskevat päätökset mahdollisimman läheltä ja byrokratiassa alimmalta mahdolliselta tasolta.
Paisuneen keskushallinnon tilalle teoksen kirjoittajat haluavat siis strategisen valtioneuvoston – ja kunnat kansalaisyhteiskunnan päätoimijoiksi sekä monialaiset maakunnat alueellisten palvelujen järjestäjiksi ja tuottajiksi verotusoikeuden kera.
Timo Kietäväisen mukaan koko julkisen sektorin on kyettävä uudistamaan toimintatapojaan, erityisesti asiakaspalveluaan.
Kietäväinen painottaa, että asiakaspalvelu on irrotettava sektorihallinnosta ja organisoitava sähköisesti ihmisten elinkaaren mukaisiksi palvelukokonaisuuksiksi, joita jokainen voi käyttää vaikka kotoaan.
– Kaikkien viranomaisten hallinnolliset asiakaspalvelut on tarjottava myös yhteispalvelutoimistoista, joita tulee perustaa vähintään yksi jokaiseen kuntaan, hän sanoo.
Ikääntyvässä Suomessa on Kietäväisen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota niihin kansalaisiin, jotka eivät syystä tai toisesta kykene käyttämään julkisen hallinnon verkkopalveluja.
– Heille tulee varmistaa henkilökohtainen palvelu yhteispalvelupisteissä joko avustettuna tai tarpeen vaatiessa palvelupisteen työntekijä voitaisiin valtuuttaa hoitamaan verkkopalveluissa heidän asioitaan.
Kietäväinen korostaa, että kotiyhteyksistä esimerkiksi sote-palveluihin tai seurakuntaan on tehtävä helppokäyttöisempiä niille, jotka eivät kykene käyttämään nykyisiä järjestelmiä.
Uudistamalla palvelut voitaisiin niiden saavutettavuutta parantaa ja saada aikaan säästöjä.
– Hallintoa on tehostettu yleensä yhden viraston näkökulmasta toimipisteverkkoa supistamalla. Lopputuloksena on usein kokonaiskustannusten nousu ihmisten ajankäytön ja matkakustannusten kasvaessa.
Sektoroituneen hallinnon ongelmana on myös se, ettei tieto kulje viranomaisten kesken.
– Tarvitaan useamman viranomaisen yhteisasiakkuus, jolla ihmisen antamalla luvalla eri viranomaisen käytössä olevat tiedot voidaan yhdistää hänen palvelemisekseen kokonaisvaltaisemmin kuin nyt, Kietäväinen sanoo ja jatkaa.
– Tarvitaan lisää veroehdotuksen kaltaisia palvelutarjouksia. Esimerkiksi sosiaalietuusehdotus, jolla henkilö saa ehdotuksen hänelle kuuluvista eduista. Näin parannetaan ihmisten selviytymistä, estetään ongelmien kärjistymistä ja säästetään hallinnossa.
Timo Kietäväinen muistuttaa, että lääninhallituksia koskevan uudistuksen ja Ely-keskus-uudistuksen jälkeen valtion keskushallintoon eikä aluehallintoon ole kajottu käytännössä lainkaan.
– Sen sijaan kansalaisten lähiyhteisöt, kunnat, ovat olleet isojen muutosten kourissa etenkin sote-uudistuksesta johtuen. Kuitenkaan kuntalakia eikä kuntien rahoitussäädöstöä ole uudistettu.
Kietäväisen mukaan tämä tulee ottaa uuden hallituksen agendalle.
Kietäväinen toteaa, että julkishallinnon nykytila on nurinkurinen: keskushallinto syö resursseja, joita kansalaisten lähipalveluista puuttuu. Kustannuksia lisää keskushallinnon liian tiukka ohjaus.
– Jo nyt on näkyvissä, että uusien hyvinvointialueiden taloudellinen liikkumavara on niukka.
Timo Kietäväinen arvioi, että maakuntatasoinen verotus ja siihen liittyvä verotulojen tasaus nousee vääjäämättä uudelleen keskusteluun uudistettaessa kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmää.
Kietäväisen mukaan koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta iso kysymys on, kuinka hyvinvointialueet ja kunnat kykenevät toimimaan saumattomasti yhdessä kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
– Lähtökohtaisesti julkiset resurssit pitäisi käyttää nyt siellä, missä kansalaisten palveluja tuotetaan, hän sanoo.
Siksi valtion keskushallinnon pitäisi Kietäväisen mukaan olla mahdollisimman ohut ja keskittyä vain olennaiseen.
– Kuntien ja alueiden kehittäminen pitäisi olla itsehallinnollisilla kunnilla ja maakunnilla.
Timo Kietäväisen ja Raimo Ikosen mukaan julkisen talouden säästöjä ei tarvitsisi hakea kansalaisten perustavimmista palveluista, jos julkishallinnon rakenteet remontoitaisiin perusteellisesti ja painotettaisiin kuntien ja maakuntien roolia kansalaisten lähipalveluiden tuottajana.
– Puhuisimme joka tapauksessa jollakin viiveellä useiden miljardien eurojen säästöistä, jos uudistaisimme hallinnon rakenteet ja toiminnot – ja veisimme palvelut lähemmäs kansalaisia myös digitalisaation avulla, Raimo Ikonen kiteyttää.
Julkaisu ladattavissa täältä.
Julkaisu on toteutettu Keskitien säätiön tuella.
Polemiikissa 2/2023 tämän jutun haastateltavan Raimo Ikosen kuva oli erehdyksessä päätynyt TietoKaksin sivulle 13. Toimitus pahoittelee virhettä.
Kuva: Raimo Ikonen, Eläkeliitto.
Kommentit