Kymmenen analyysin kärkikuntaa olivat Helsinki, Espoo, Pirkkala, Sipoo, Vantaa, Tampere, Kirkkonummi, Kauniainen, Kittilä ja Tuusula. 30 korkeimman EVP-indeksin saaneen kunnan joukossa oli kuusi suurinta kaupunkia ja 14 niiden välittömässä läheisyydessä olevaa kehyskuntaa. Sen sijaan Itä- ja Kaakkois-Suomen sekä keskisen Suomen kunnista kahteen parhaimpaan viidennekseen yltävät vain Kuopio, Joensuu, Lappeenranta, Siilinjärvi, Kontiolahti ja Sotkamo.
Kuntien kehitykseen vaikuttavien voimien indeksoinnin tulokset vahvistivat kaksi alueelliseen kehitykseen liittyvää perussääntöä: 1. Alueelliset erot alueiden ja kuntien välillä ovat kohtuullisen pysyviä. 2. Alueiden myönteiset ja kielteiset kehityspiirteet näyttävät vahvistavan itse itseään ja myös lukkiutuvan.
Suuret kaupunkiseudut ovat hyötyneet kasvua tukevien tekijöiden pitkään jatkuneesta kaupungistumis- ja keskittymiskehityksestä. Pohjanmaan, Lapin tai yksittäisten muiden kuntien menestyminen osoittaa, että myös paikkaperustaisella kehittämispolitiikalla voidaan saada vaikuttavia tuloksia. Tällöin olosuhteet ovat suotuisat vahvan paikallisen elinvoiman tai yksityisten ja julkisten investointien vuoksi.
Parhaimman ja heikoimman viidenneksen kunnat ovat eriytyneet kauas toisistaan pitkään jatkuneen kehityksen tuloksena. Indeksin heikoimpien kuntien yhteisenä piirteenä oli väestön supistumiseen, teollisuuden tai maaseudun rakennemuutokseen ja haasteelliseen sijaintiin liittyvät tekijät. Näiden kuntien kohdalla korostuu jatkossa tarve älykkääseen sopeutumiseen tai supistumiseen liittyville kehittämisstrategioille.
Alueiden välinen kilpailu voimavaroista, etenkin inhimillisestä pääomasta, tulee väistämättä jakamaan alueita yhä selvemmin kaikilla tasoilla. On entistä vähemmän niin sanottuja voittajia, omaa paikkaansa hakevia sinnittelijöitä ja entistä enemmän häviäjiä. Vihreän siirtymän investoinnit ja geopolitiikka yhdessä asettavat varsinkin Itä- ja Kaakkois-Suomen hyvin epäedulliseen asemaan suhteessa esimerkiksi Länsi-Suomen mahdollisuuksiin.
Tutkimuksen toteutus: Manner-Suomen kuntien välisiä eroja verrattiin 20 vertailukelpoisen ja kokonaisvaltaisen muuttujan avulla. Kokonaisuudesta muodostettiin muuttujakohtaisen indeksoinnin perusteella EVP-indeksi eli elinvoima-, vetovoima- ja pitovoimaindeksi. Indeksoinnissa jokainen kunta sai 20 muuttujan perusteella arvon 0 – 100 välillä.
Tutkimusjulkaisu luettavissa täältä.
Lisätietoja: VTT Timo Aro, 045 657 7890, timo.aro@turku.fi ja HTT Eero Laesterä, 0400 735 772, eero.laestera@fcg.fi
Kommentit