Oppositiojohtaja Timo Soini taistelee kansanvallan puolesta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini haluaa kuntauudistuksen, joka vahvistaa suoraa kansanvaltaa rusikoimatta kuitenkaan kansalaisten oikeuksia olla ”jostakin kotoisin”.

Vanhan veturihallin neuvotteluhuoneessa istuu mies, joka on tottunut seisomaan valokeilassa ja osoittamaan sanansa kansan syville riveille. Vuoden aikana hän on jylissyt Kreikasta, euroalueesta, puolustusvoimauudistuksesta, mutta ei juurikaan kuntauudistuksesta. Se hetki on tässä ja nyt.

– Olemme halunneet kuulostella, miten kunnat ottavat uholla käynnistetyn kuntauudistuksen vastaan. No nyt tiedämme, että kuntien vastustus ja pelko on suurta, vaikka valtiovarainministeriön kuntaosasto tulkitseekin uudistusta omalla tavallaan. Kunta­kartat eivät saaneet kannatusta muissa kuin suurissa keskuskaupungeissa ja se on sitten siinä, oppositiojohtaja Timo Soini summaa.

Kahvimuki kouriensa välissä ja katse kohdistettuna ainoaan kuulijaansa Soini ryhtyy perkaamaan hallituksen suurta kuntauudistusta. Hän pudottelee pöytään joukon sanoja. Kansalainen, peruspalvelut, perustuslaki, kansanvalta, kunta, valta ja vastuu.

– Siitä kaikesta on kysymys. Kansalaisilla on oikeus perustuslain turvaamiin palveluihin ja kunnilla on palveluiden järjestämis­vastuu. Vallan ja vastuun tulee olla samoissa käsissä ja nimenomaan suorilla kansanvaaleilla valittujen päättäjien käsissä, Soini kiteyttää.

Tämä on kannanotto, jonka voisi lausua myös hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) lukiessaan kuntauudistuksen linjapapereita. Mutta tähän yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.

– Vaikka kuntien edellytyksiä täytyy vahvistaa palveluista suoriutumiseksi, me emme halua valtiovarainministeriön kartta­harjoitusten mukaisia suurkuntia, joissa kansalainen kadottaa vaikuttamismahdollisuutensa ja myös lähipalvelunsa. Ministeri Virkkunen tulkitsee ajatusta lähidemokratiasta pahasti väärin, Soini tiivistää.

Kasvoton hallinto

Oppositiojohtajan mukaan nykyinen kehityssuunta ei ole kansalaisten kannalta hyvä. Hallinnon kasvottomuus lisääntyy. Läänit on korvattu kummallisilla ”aveilla ja elyillä”, joiden aluerajat risteävät villinpuoleisesti, ja nyt tavoitellaan maakunnan tai puolen maakunnan kokoisia kuntia ilman lähidemokratiaa.

Soini väittää, että kansalaiset eivät tänään tiedä, minkä Aluehallintoviraston tai ELY-keskuksen alueella he asuvat tai ketkä tällaisia suurorganisaatioita johtavat. Tai kenelle voi soittaa, kun ei tiedä, kuka palvelusta vastaa. Kummallisten puhelinnumerosarjojen päästä löytyy automaattinen vastaaja, joka neuvoo näppäilemään jotakin seuraavista numeroista.

– Mitä järkeä siinä on, että suurennetaan kunnatkin massiivisen kokoisiksi ja sitten aletaan keksiä uudelleen näennäistä lähidemokratiaa, jotta päätöksenteko saataisiin ihmisiä lähelle takaisin?

Soini pelkää, että pakolla yhteen ajetuissa suurkunnissa kansalaiset kadottaisivat yhteenkuuluvuuden tunteen sekä motivaationsa toimia lähiyhteisön puolesta.

– Jos suurkunnan tuloksena on vain kasvoton hallinto, on riski, että merkittävä osa nykyisestä vapaaehtoistyöstä katoaa, kun kansalaiset eivät koe uutta kuntaa omakseen.

Soini muistuttaa, että urheilu- ja nuorisoseuroissa sekä erilaisissa kan­salaisjärjestöissä paikalliset asukkaat tekevät satojen miljoonien eurojen edestä vapaaehtoistyötä omissa lähi­yhteisöissään.

– Mutta tärkein ei edes ole mitattavissa rahalla: se tunne, että on jostakin kotoisin, yhteisönsä jäsen ja voi olla hyödyksi. Emmekö ole nähneet ihan riittävästi juurettomuutta ja sen kerrannaisvaikutuksia? Pitääkö pahoinvointia vielä lisätä, Soini kysyy.

Maakuntademokratia kelpaisi

Mutta nyt: jarrua. Oppositiojohtaja ei tarkoita lausunnollaan, että mikään ei saisi muuttua. Saa ja pitää muuttua.

– Rakenteita täytyy uudistaa. Me kannatamme vapaaehtoisia kuntaliitoksia, joiden kautta syntyy säällisen kokoisia kuntia. Ei monoliitteja, vaan säällisen kokoisia. Sellaisia, jotka kansalaiset voivat kokea vielä omakseen ja joita he voivat olla rakentamassa omalla toiminnallaan. Pakko­liitokset eivät meille käy, Timo Soini sanoo.

Avoimia perussuomalaiset ovat myös maakuntademokratialle.

– Meille sopisi myös se, että kunta vastaa lähipalveluista, haasteellisimmat palvelut ovat alue- tai maakuntatasolla, ja molemmilla tasoilla on suora kansanvaali. Sairaanhoitopiirit eivät ole meille kauhistus, mutta mieluummin näkisimme maakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon, jonka päättäjät valittaisiin suorilla vaaleilla.

Saman kansanvaltaisesti ohjatun hallinnon piiriin voitaisiin kerätä nykyiset kuntayhtymät ja kenties myös ELY-keskukset.

– Kansalaisilla olisi käsitys siitä, kuka palveluista vastaa.

Soini pahoittelee, että kuntien tieto­järjestelmiin on syydetty miljardeja, mutta ne on käytetty enemmänkin hallinnointiin kuin saumattomiin palveluihin. Maakunnan periferiassa asuva nuori ei voi opiskella etäopetuksena haluamaansa kurssia keskuskaupungista, vaikka ihminen on käynyt kuussa ja Suomi on lastattu tietoteknologialla.

Oppositiojohtaja hidastaa puhettaan. On kiteytyksen aika.

– Meille kuntauudistus merkitsee ennen kaikkea palveluja. Palveluja. Tällainen ministeri Virkkusen uudistus, jossa kartat on piirretty ennen kuin tiedetään, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille tapahtuu, ei ole mistään kotoisin.

Pahin uhkakuva Soinille on terveyden­huollon ajautuminen monikansallisten lääkärifirmojen käsiin.

– Kuntien verotulot katoavat veroparatiiseihin, eikä palvelu ainakaan parane.

Soini sanoo aistivansa hallituksen suuressa kuntauudistuksessa vain suuren puhalluksen.

– Rahavirrat, omaisuusmassat ja poliittinen valta halutaan siirtää suurten kokoomusvaltaisten keskus­kaupunkien käsiin.

Ennemmin kuin tällaisen näyn toteutumisen, Soini näkisi erikoissairaanhoidon siirrettävän vaikkapa valtion vastuulle.

Rautavaaran mitalla

Kesäkuussa väännetään lähes kaikesta: terveydenhuollosta, rakennelaista, kuntalain uudistamisesta, kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmästä. Timo Soini ennakoi, että lukuisilla lakiuudistuksilla vyörytetään kuntakenttä lopullisesti sekaisin.

– Vuosi toisensa jälkeen on paahdettu suuresta valtionosuusuudistuksesta, vaikka perusasetelma on toimiva. Verotulojen tasausmekanismi on oikeudenmukainen ja suhteellisen kohdallaan. Jos koko rahoitusjärjestelmä aiotaan uudistaa, tarkoittaako se, että syrjäinen Suomi jätetään ilman rahaa, vai mitä tavoitellaan?

Soini kertoo vierailleensa hiljattain Pohjois-Savossa Rautavaaralla. Seura­kunnalla on merkittävä vastuu perheiden hyvinvoinnista diakoniatyön ja lapsi- ja nuorisotyön palveluiden kautta.

– Jos kunta liitettäisiin osaksi suurkuntaa, seurakunta liitettäisiin myös. Se on nykyään kytkykauppaa, vaikka tästä ei juuri puhuta. Lopputulema saattaisi hyvinkin olla se, että Rautavaaran alueella ei olisi kummankaan järjestämiä lähipalveluja. Se olisi vahva viesti yhteiskunnalta rautavaaralaisille.

Soini muistuttaa, että kuntatalouden iso yhtälö ei ratkea Rautavaaran kunta­liitoksella tai ylipäätään rajatolppia siirtämällä. Kaksisataa pienintä kuntaa muodostaa 13 prosenttia kuntatalouden menoista.

– Vaikka lopettaisimme näistä kunnista kaiken, miljardimenot kertyvät muualta. On katsottava palvelujärjestelmään ja edellytettävä suurilta kaupungeilta läpinäkyvää ja tehokasta toimintaa ilman hallinnon pöhöttämistä. Paras-laki on edelleen voimassa ja sitä pitää kunnioittaa. Sen pohjalta voitaisiin löytää yhteinen tie eteenpäin parlamentaarisessa pöydässä.