Covid-19 on viimeisen puolen vuoden ajan koetellut lähes kaikkea, mitä maailmassa voidaan koetella.
Globaali saldo on karu: sadat tuhannet menetetyt ihmiselämät, talouden kriisiytyminen kaikilla eri tasoilla, työttömyyden nopea kasvu lähes kaikilla mantereilla – ja poliittisen epävakauden lisääntyminen kansainvälisellä tasolla.
Suomi ”muutti verkkoon” maaliskuussa 2020 suojatakseen terveydenhuoltonsa toimintakyvyn ja kansalaisensa. Etäkoulusta ja etätyöstä tuli pakon edessä monelle uudenlaista arkea. Ja moni uusi toimintamalli on onnistunut yllättävän hyvin.
Toukokuun puolivälin jälkeen pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus on lieventänyt poikkeustoimia. Ensimmäisen korona-aallon pahimman vaiheen jälkeen Suomi on hiljalleen avautumassa.
Kukaan ei tiedä, tuleeko toinen aalto ja jos, niin millaisena – ja kauanko Covid-19 pitää meitä otteessaan. Nyt Suomi luovii jonkinlaisessa välitilassa – ja odotustilassa.
Mutta jonakin päivänä pandemia on ohi. Mistä siis keskustellaan koronan jälkeisessä Suomessa?
– Koronapandemia nostaa esille ennen kaikkea kansalaisten oikeuden turvalliseen elinympäristöön, arvioi oikeuskansleri Tuomas Pöysti.
Pöysti muistuttaa, että tilanne, jossa elämme, ei ole ainutkertainen. Pandemioita on ollut kautta historian.
– Maailman terveysjärjestö WHO ja monet asiantuntijat ovat jo pidemmän aikaa nostaneet pandemioiden riskin esille. Nyt se toteutui. Vaarallisia tartuntatauteja on tulevaisuudessakin. Sen kanssa on vain opittava elämään.
Pöysti kertoo, että historiasta ja oikeushistoriasta on nähtävissä, kuinka epidemiat ovat vaikuttaneet lainsäädäntöön, yhdyskuntien rakenteisiin ja suunnitteluun.
– Jokaisen pandemian jälkeen on otettu askelia eteenpäin kohti turvallisempaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi Lontoon vesihuolto ja viemäriverkosto uudistettiin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Se oli yhteiskunnan vastaus koleraepidemiaan, Pöysti toteaa.
Nyt olemme käännekohdassa, jossa pitäisi oppia jotakin juuri tästä pandemiasta.
Uutiskuvat autiolta Times Squarelta New Yorkista tai Helsingin ydinkeskustan tyhjistä kaduista parhaaseen ostosaikaan paljastavat, kuinka oudoiksi suurkaupungit voivat muuttua, jos asukkaiden pitää vältellä ihmiskontakteja.
Mutta mikä muuttuu?
Tuomas Pöystin mukaan jo nyt on nähtävissä, että koronapandemia on tuonut meille valtion uudella tavalla ”takaisin”.
– Kansallisvaltio yleistoimijana on nostanut kriisissä näkyvästi päätään ja aika lailla saman voi sanoa kunnista. Tämä voi tarkoittaa kollektiivisen näkökulman vahvistumista yhteiskunnallisessa ja oikeudellisessa ajattelussa, Pöysti ennakoi.
Jos nyt joku miettii, miksi oikeuskansleri puhuu tässä haastattelussa pandemiasta ja sen vaikutuksista, oikea vastaus on: asia kuuluu oikeuskanslerille.
Oikeuskansleri vastaa ylimmästä laillisuusvalvonnasta, joka kohdistuu julkisten viranomaisten toimintaan – kriisinkin aikana. Oikeuskansleri on ”kansalaisten palveluksessa”. Ja lisäksi oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan yhdeksi erikoistumisen alueeksi on nousemassa perustuslaissa tarkoitettujen ympäristöperusoikeuksien ja tulevien sukupolvien oikeuksien toteuttaminen.
Eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävien jakoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kestävyyteen, ympäristöperusoikeuksien toteutumiseen ja tulevien sukupolvien oikeuksien huomiointiin sekä digitalisaatioon ja automaattisten järjestelmien yleiseen kehittämiseen liittyvät rakenteelliset kysymykset kuuluvat jatkossa kootusti oikeuskanslerille.
Tätä koskeva hallituksen esitys on aikataulutettu syksylle 2020. Esitys perustuu oikeusministeriön työryhmän mietintöön ylimpien laillisuusvalvojien tehtävien jaosta.
Tuomas Pöystin mukaan oikeusjärjestyksessä on parhaillaan käynnissä merkittävä muutos, jossa erilaiset ympäristölliseen, yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kestävyyteen sekä tulevien sukupolvien oikeuksiin liittyvät seikat saavat aiempaa enemmän painoarvoa.
– Esimerkiksi perustuslain 20 §:n mukainen ympäristöperusoikeus, joka on itse asiassa useiden eri oikeuksien ja oikeudellisten näkökulmien ryväs, saa jatkossa vielä enemmän painoa osana kovaa valtiosääntöoikeutta, Pöysti kertoo.
Perustuslain 20 §:ssä säädetään kansalaisen oikeudesta terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuudesta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
– Ei siis ole niin, että yhdyskuntasuunnittelijat päättävät puolestamme elämäntavoistamme ja yhteisöistämme, Pöysti painottaa.
Tuomas Pöysti uskoo, että koronapandemiasta opitaan – ja kokemukset vahvistavat terveyden ja terveellisen elinympäristön merkitystä sekä kansalaisten oikeutta näihin molempiin.
– Nyt on iskulauseiden tapaan puhuttu kahden metrin yhteiskunnasta, Pöysti sanoo.
Hän muistuttaa, että suomalaiset ovat perinteisesti arvostaneet väljyyttä ja riittävää fyysistä etäisyyttä. Nyt nämä arvostukset kokevat renessanssin.
Koronapandemian valossa monet itsestään selvinä pidetyt asiat nousevat uuteen arvoon.
Esimerkiksi sote-uudistuksia koskeneissa keskusteluissa terveysturvallisuuden ja ympäristöterveydenhuollon kysymykset elintarviketurvallisuudesta ja yhteydestä eläinlääkintään eivät nousseet juuri lainkaan julkiseen keskusteluun.
Myös vesihuollon korjausvelka on saanut muhia rauhassa, vaikka puhdas vesi on koko yhteiskunnan ja elämämme perusta.
Tuomas Pöysti arvioi, että koronan jälkeen ympäristöterveyden, vesihuollon sekä ruokaturvan merkitys korostuu.
– Monet näkymättömät asiat tulevat näkyviksi, Pöysti kiteyttää.
Oppivatko Suomi, Eurooppa ja maailma laajemminkin kriisitietoisuutta?
– Pandemia opettaa meille resilienssiä monin eri tavoin, Tuomas Pöysti vastaa.
Resilienssi tarkoittaa yhteiskunnan kykyä joustaa, kestää häiriöitä ja kriisejä. Se on käsite, jonka nimiin nykyään vannotaan kehittämis- ja tutkimusmaailmassa. Mitä monimutkaisemmaksi ja arvaamattomammaksi maailma kehkeytyy, sitä varmemmin resilienssiä tarvitaan.
Kyse on nyt paljon enemmästä kuin pelkästään julkissektorista ja sen joustavuudesta. Nyt puhutaan myös tuotannosta ja kaupasta – taloudesta, joka luo perustan julkisille palveluillekin.
Pöystin mukaan ihmisten ja tavaroiden jatkuvaan virtaukseen perustuvaan talouden toimintamalliin on pakko hakea jonkinlaista muutosta.
– Kovin monet toimitus- ja arvoketjut päätyvät nopeasti Kiinaan, Pöysti summaa.
Hän arvioi, että talouselämän ja yhteiskunnan laajemminkin on pyrittävä varautumaan uusiin kriiseihin ja parantamaan kykyä kestää häiriöitä. Ilman pandemiaakin varautumista edellyttäisi yksinomaan ilmastonmuutos.
– Tämä tarkoittaa myös lähemmäksi loppumarkkinaa sijoitettua tuotantoa, jossa voidaan vähentää riippuvuutta jatkuvasti toimivista globaaleista toimitusketjuista.
Tuotannollinen tehokkuus ja halpa hinta eivät ehkä enää olekaan ainoita kriteereitä.
Koronakriisin aikana on nähty joukkopakoja etätöihin kakkosasunnoille ja kesämökeille. Luonto on kutsunut. Samankaltaisia ”pakouutisia” on kerrottu maailmalta.
Voiko pandemia hillitä väestön keskittymistä kasvukaupunkeihin? Muutammeko kriisin jälkeen maaseudun rauhaan?
– On vielä liian aikaista sanoa, muuttuuko kaupungistumisen megatrendi. Ei ehkä muutu, mutta kaupunkia koskevat odotukset ja kaupunki tilana muuttuu. Myös pienempien kaupunkien houkuttelevuus voi kasvaa. Kaupunki on ollut haluttu ja tiedon välittymisessä tärkeiden epämuodollisten kohtaamisten kannalta tärkeä tila, Pöysti arvioi.
Hänen mukaansa vaatimus resilienssistä vaikuttanee myös yhdyskuntasuunnittelussa ja asumisessa. Resilienssiin kuuluu tietty väljyys sekä mahdollisuus liikkumiseen muutenkin kuin täyteen ahdetuilla julkisilla kulkuneuvoilla.
– Tämä väljyyden vaatimus voi tosin muuttaa kaupunkikeskusten ja ympärysseutujen suhdetta ainakin jossain määrin.
Pöysti muistuttaa, että resilienssiin kuuluu toimiva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä infrastruktuuri.
– Näyttää siltä, että ainakin toistaiseksi tästä kriisistä ovat parhaiten selviämässä yhteiskunnat, joissa on riittävän laaja ja toimiva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä.
Pöysti ennakoi, että jatkossa sote-uudistuksessa kiinnitetään enemmän huomiota julkisen sote- järjestelmän ja sitä täydentävän yksityisen sektorin toimintakykyyn, varautumiseen ja yhteistyöhön välttämättömänä osana yhteiskunnan keskeistä infrastruktuuria.
– Pelkkä kustannusten vähentäminen ei enää voi olla ainoa kriteeri vaan laatu ja systeemitasoinen toimivuus, joka sisältää myös häiriönsietokyvyn
Pöystin mukaan näiden vaatimusten edessä monien kuntien ja kuntayhtymien talous- ja henkilöstöresurssit tulevat vastaan. Kriisitilanteita kestävä terveydenhuoltojärjestelmä on pääosin maakuntatasoinen.
Suomi ei ole yksin niiden päätösten kanssa, joissa linjataan, miten koronakriisistä tullaan Euroopassa ulos.
Tuomas Pöystin mukaan ratkaisevia alueellisen kehityksen ja kuntien kannalta tulevat olemaan Euroopan unionin, kansainvälisen järjestelmän ja talouden sekä työllisyyden kehitys.
On selvää, että koronan jälkeen keskustellaan julkisen talouden tasapainottamisesta.
Pöysti muistuttaa, että Euroopan unionissa koronakriisin ympärille on kehkeytymässä vääntöä unionin ja euroalueen sisältä. Kansallisvaltiot nostavat päitään.
– Saksan perustuslakituomioistuin ilmaisi hiljattain Euroopan keskuspankkijärjestelmän valtionlainojen osto-ohjelmaa koskevassa ratkaisussaan, että kansallisvaltio saattaa vaatia EU:n ja euroalueen kaikkein toimivimmassa osassa, Euroopan keskuspankin toiminnassa, kontrollia takaisin jäsenvaltioille, Pöysti selvittää. Toisaalla taas samaan aikaan rakennetaan tulonsiirtoihin perustuvaa talousunionia.
Tuomas Pöystin mukaan tällaiset jännitteet saattavat horjuttaa talouden toimintaympäristöä.
– Epävarmuutta lisäävä tai demokratiaa heikentävä kehitys on vaarallinen, koska Suomen oma taloudellinen iskunkestävyys on kaventunut koronakriisissä huomattavasti ja toimivaa demokratiaa tarvitaan tulevaisuuden suunnan määrittelyyn, Pöysti sanoo.
Koronapandemia ja siitä aiheutuva laajempi taloudellinen ja sosiaalinen kriisi jyrkentävät pidemmällä tähtäimellä julkisen talouden kestävyysvajetta.
Professori Vesa Vihriälän työryhmä arvioi toukokuun alkupäivinä luovuttamassaan raportissa, että koronakriisin vaikutuksena Suomen velkasuhde nousee 90:ään prosenttiin ja voi ylittää myös 100 prosenttia suhteessa BKT:eeseen. Koronakriisin taloudellinen hintalappu on järkyttävän iso.
– Työllisyys sekä talouden kilpailukyky ovat aikaisempaakin tärkeämpiä kehityksen ohjaajia, Pöysti toteaa. Digitalisaatiolla on merkittävä rooli haettaessa uusia, tehokkaampia toimintamalleja.
– Visiot väljemmästä ja alueellisesti hajautuneemmasta sekä digitaalisesta yhteiskunnasta voivat toteutua vain, jos ihmisillä on työtä ja toimeentuloa. Hyvä infra ja palvelujärjestelmä sekä resilienssi myös maksavat, Pöysti tiivistää
Tuomas Pöysti korostaa, että kunnilla ja tulevilla maakunnilla on molemmilla olennainen rooli hyvinvoinnin edistämisessä ja kriisistä välttämättä syntyvien sosiaalisten ongelmien hoitamisessa.
Koronan jälkeisen Suomen nostaminen jaloilleen ei ole helppoa.
– Mutta kyse ei ole vain kriisin hoitamisesta vaan katseen pitää olla toivoa ja suuntaa antavalla tavalla tulevaisuudessa, Pöysti muotoilee terveisensä kuntaväelle.
Kommentit