– Säännöllistä päivittäistä apua ja palveluja ei voida jättää maaseudulla vapaaehtoisten varaan, vaan tällaiseen työhön tarvitaan palkattuja työntekijöitä myös järjestöissä, vaatii tutkija Ritva Pihlaja ”Kolmas sektori ja julkinen valta” – tutkimuksen julkistamisen yhteydessä.
Suomi vanhenee vauhdilla. Huoltosuhde uhkaa tippua EU-maiden heikoimmaksi vuoteen 2020 mennessä. Samaan aikaan, kun väestön vanhetessa palvelujen tarve kasvaa, julkisen sektorin resurssit vastata yksin kasvavaan kysyntään vähenevät.
– Vaikka tämä tiedetään, ratkaisuja ja lääkkeitä tilanteeseen ei haeta. On selvää, että kolmatta sektoria, järjestöjä ja kansalaisten osallistumista tarvitaan jatkossa entistä enemmän.
– Hallitus kyllä puhuu kauniita julkisen ja kolmannen sektorin kumppanuudesta, mutta siitä huolimatta järjestöjen toimintamahdollisuuksien heikentämistä vain jatketaan, kritisoi tutkija Ritva Pihlaja Helsingin yliopiston Ruralia -instituutista.
Tiedot käyvät ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) rahoittamasta tutkimuksesta Kolmas sektori ja julkinen valta. Tutkimus julkaistaan säätiön tutkimusjulkaisujen sarjassa.
Tilanne on erityisen vaikea maaseutukunnissa. Verotulot ja valtionosuudet eivät tahdo riittää edes lakisääteisten palvelujen järjestämiseen.
Järjestöjen toimintaan myös palkattuja työntekijöitä
Maaseudun olosuhteet – pitkät välimatkat, harva asutus ja usein keskuksia alhaisempi tulotaso – eivät houkuttele liiketaloudellisin perustein toimivia yrityksiä tarjoamaan palveluja ja täyttämään syntyviä palveluaukkoja. Ratkaisuksi ehdotetaankin usein kolmatta sektoria.
– Ei kolmas sektori voi toimia pelastusrenkaana, varsinkaan maaseudulla, missä aktiivisia järjestötoimijoita ja nuoria on vähän ja välimatkat ovat pitkiä. Säännöllistä päivittäistä apua ja palveluja ei voida jättää vapaaehtoisten varaan, vaan tällaiseen työhön tarvitaan palkattuja työntekijöitä myös järjestöissä, vaatii tutkija Pihlaja.
Kilpailua ja markkinoita painottava politiikka uhkaa järjestöjen toimintaa palvelujen tuottajana ja työllistäjänä sekä vielä tärkeämmän yhteisöllisyyden ja ihmisten välisen kanssakäymisen vahvistajana. Lisäksi tämä politiikka on ristiriidassa Euroopan parlamentin linjauksen kanssa, joka velvoittaa jäsenmaat ottamaan lainsäädännössään huomioon kansalaisten omatoimisen taloudellisen yhteistyön ja vahvistamaan sen toimintaedellytyksiä.
Lisätietoja:
Ritva Pihlaja, tutkija, Helsingin yliopiston Ruralia -instituutti, 0400 895 140,
Veli Pelkonen, tutkimusasiamies, Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS), 0400-815527
Kommentit