Lähikoulun puolesta

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) on tien päällä koulutuksen tasa-arvon puolesta. Ettei yksikään nuori syrjäytyisi.

Vuonna 2010 Suomessa oli 32 500 nuorta, jotka eivät olleet rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. He eivät näy tilastoissa, emmekä tarkalleen tiedä, keitä nämä nuoret ovat. Näin kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn raportti ”Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?”. Raportin on kirjoittanut kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta.

Suomi tunnetaan peruskoulutuksen Pisa-ihmemaana, mutta samanaikaisesti yhteiskunnan virallisilta järjestelmiltä on kadoksissa melkein yhden ikäluokan verran nuoria.

Opetusministeri Jukka Gustafsson sanoo ministeriönsä tekevän kaikkensa, jotta jokainen nuori löytäisi perusopintojensa jälkeen jatkopaikan.

– On sujuvoitettava ja nopeutettava koulutuspolkua. Tässä hankkeessa ei ole varaa epäonnistua. Syrjäytymiselle kertyy liian kova inhimillinen ja taloudellinen hinta.

Kadonneet nuoret viesti eriarvoistumisesta

Kiistely kuntauudistuksesta on keskittynyt lähinnä vääntöön kuntarajoista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisumalleista. Jukka Gustafssonin mukaan suomalaista koulumaa­ilmaa on suojannut vahva kansallinen koulutuspolitiikka, jonka vetovastuulla hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu.

– Olemme voineet luottaa siihen, että opetus Nurmijärvellä ja Kajaanissa on ollut tasalaatuista. Meillä on vallinnut historiallisesti tarkasteltuna erityisesti vasemmiston ja keskustan kesken konsensus koulutuksen tasa-arvon merkityksestä.

EVAn raportti vahvistaa, että emme voi jäädä lepäämään tilastojen ja Pisa-menestyksen varaan. Gustafsson sanoo, että opetusministeriöllä on ohjauskeinot halutunlaisen kehityksen edistämiseksi. Koulutuksen rakenteet ja rahoitus on taivutettava sellaisiksi, että ne kurovat eriarvoistumisen kuilua umpeen ja vahvistavat tasa-arvoa.

– Tavoitteena on valtionosuuksien uudistaminen siten, että perusopetuksen rahoitus perustuisi nykyistä enemmän koulujen toimintaympäristöä kuvaaviin indikaattoreihin, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien osuuteen kunnassa, aikuisväestön koulutustasoon ja työttömyysasteeseen.

Pitkälti juuri sosioekonomiset tekijät selittävät koulujen välisiä eroja kuntien välillä ja sisällä.

Keskustelunaihe on herkkä kaikenlaisille sytykkeille. Ääneen ei saisi sanoa, että olemme jo kahtiajaon tiellä, mutta silti osa opettajakunnasta tuntee sen joka päivä nahoissaan. Suurilla kaupunkiseuduilla on kouluja, joihin ahtautuvat lähinnä ne, joiden on käytännössä pakko.

Juuri tässä keskustelussa vasemman laidan sosiaalidemokraattina ja pitkän linjan työväenliikkeen koulutus- ja sivistys­poliitikkona Gustafsson on omimmillaan.

– Jos annamme periksi koulutuksen tasa-arvoisuudesta, voimme samalla hyvästellä hyvinvointiyhteiskunnan.

Koulujen jakautuminen kahteen kastiin on äärimmäinen uhkakuva: maksukykyiset vanhemmat kilpailuttaisivat lapsilleen parhaan opinahjon ja lähikoulut jäisivät vähäosaisten säilömöiksi.

Varoittavia esimerkkejä löytyy lahden takaa.

– Tukholmassa tilanne on räjähtänyt paikoin jo käsiin. Paras tapa taistella eriytymiskehitystä vastaan on varmistaa, että jokainen lähikoulu on vanhempien luottamuksen arvoinen ja että koulu tarjoaa kiusaamattoman ja laadukkaan oppimisympäristön nuorille.

Ei paluuta koulukortteerien aikaan

Koulutuksen tasa-arvoa ei saada aikaan pelkästään ministeriön rahoituslinjauksilla ja normiohjauksella.

– Kunnilla täytyy olla näky hyvästä paikallisesta koulutuspolitiikasta, joka noudattaa kansallisen koulutuspolitiikan linjauksia, Jukka Gustafsson sanoo.

Ministeri kertoo hiljattain tarkastelleensa karttaa, jossa punaisin laikuin oli merkitty ne kunnat, joissa on hädin tuskin koululuokallinen lapsia lähimmän vuosikymmenen sisällä.

– On kymmenittäin kuntia, joissa perusasteen koulun säilyminen on tuskan takana, puhumattakaan lukiokoulutuksesta.

Gustafsson katsoo, että kuntien suoriutuminen opetustehtävästä ei edellytä tiukkaa väestöpohjaminimiä. Hän ei hehkuta suurkuntia eikä hyväksy kuntien pakkoliitoksia. Säällisen kokoinen, palveluistaan tuskatta suoriutuva kunta on Gustafssonista kelpo tavoite.

– Puhumme sitten kuntaliitoksista tai kuntayhteistyöstä, meidän on kyettävä turvaamaan koulupalvelut siten, että nuorisolla olisi toimivat kulkuyhteydet ja kohtuullinen matka lähimpään kouluun.

Itä-Suomen yliopiston rehtori Perttu Vartiainen muistutti jo viitisen vuotta sitten kuntapäättäjiä koulutukseen liittyvistä uhkakuvista. Jos syrjäisimmillä alueilla jäädään taistelemaan kuntien kesken pienistä lukioista, riski on, että jatkossa toisen asteen koulutus löytyy enää maakuntakeskuksista. Vartiainen varoitti paluusta koulukortteerien aikakauteen. Se tarkoittaisi hyvästejä maakuntakeskusten ulkopuoliselle Suomelle.

– Tämän huolenaiheen jaan sataprosenttisesti. Olemme vastuussa siitä, että kykenemme pitämään yllä laadukkaita opinahjoja kaikkialla maassa.

Harvennushakkuut edessä

Opetuksen laatua haetaan ministeriössä nyt useilla isoilla kehittämishankkeilla.

– Keskeiset hankkeet liittyvät koulutuksen laadun ja korkean osaamistason sekä riittävän koulutustarjonnan varmistamiseen.

Käytännössä kehittäminen tietää kipeitä harvennushakkuita oppilaitosten toimipisteverkossa. Karsinta kohdentunee lähinnä toisen asteen koulutukseen sekä korkeakoulutukseen.

– On syytä saattaa koulutusverkko ja rahoitusjärjestelmä sellaiseen kuntoon, että oppilaitokset kykenevät vahvistamaan opetuksen laatua ja voimme vähentää opintojen keskeyttämistä, parantaa ja nopeuttaa valmistuneiden työllistymistä sekä samalla satsata koulutuksen kansainvälisyyteen, Gustafsson listaa.

Rahoitusjärjestelmän tulee Gustafssonin mukaan kannustaa opiskelijan valmistumiseen. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen nykyinen rahoitusjärjestelmä perustuu 70-prosenttisesti opiskelijamäärään.

Pätevä opettaja ei korvattavissa

Millainen sitten on tulevaisuuden koulu 2025? Pyörittääkö perusopetusta Oy Koulu Ab? Onko koulutus liukunut täysin tietoverkkoihin?

– Vahva peruskunta vastaa yleis­sivistävästä koulutuksesta jatkossakin. Toki verkko-opetus voi tarjota uusia mahdollisuuksia, mutta oppilaita opettaa luokka­huoneissa yhä edelleen opettaja. Inhimillinen kontakti ja vuorovaikutus ovat kasvaville nuorille tärkeintä opetuksessa. Koulun pitää tukea nuoren ihmiseksi kasvamista, Gustafsson summaa.

Puhutaanpa sitten perusasteen alakouluista, lukioista, ammatillisista oppilaitoksista, ammattikorkeakouluista tai yliopisto-opetuksesta, Jukka Gustafsson muistuttaa, että pätevä opettaja on korvattavissa vain toisella pätevällä opettajalla.

Koulutuksen sisältöjen, rakenteiden ja rahoituksen uudistamisen shakki­laudalla jokainen siirto tähtää siihen, että uudistaminen vahvistaa lopulta oppilaiden ja opettajien edellytyksiä toimia. Niukkenevat resurssit on ohjattava maaliin entistä tehokkaammin.

– Emme uudista rakenteita hallintoa varten, opetusministeri tiivistää.