| Kirjoittanut:
Kuntatalousasiantuntija Oiva Myllyntaus kuuluu pieneen kärkijoukkoon, joka osaa arvioida, millainen urakka kunnilla on edessä sairaanhoitopiirien purkamisessa. Hänen mukaansa kyseessä on poikkeuksellisen vaikea rasti.
Jos Kataisen hallituksen sote- ja kuntauudistukset toteutuvat kaavaillulla tavalla, sairaanhoitopiirit pitää purkaa vuoteen 2017 mennessä uusien vastuukuntamallilla toimivien sote-alueiden alta. Sekä sairaanhoitopiireissä että kunnissa on taivasteltu edessä olevaa savottaa.
Oiva Myllyntaus ei taivastele. Hän toteaa rauhallisesti, että sote-yhteistoiminnan purkamisen ja uudelleen järjestämisen vaativimpia tehtäviä ovat jäsen- tai sopimuskuntien nettovarallisuusosuuksien määrittäminen ja omaisuuserien, lähinnä kiinteistöjen, mahdollinen uudelleenarvostus.
– Sekä takautuvista vastuista kuten eläke- ja varhaiseläkeperusteisista maksuvastuista sopiminen, Myllyntaus täsmentää.
Millaisesta nettovarallisuudesta sitten puhumme? Viimeisimmät omaisuusarvojen tasetiedot on saatavissa kuntayhtymistä vuodelta 2011.
– Käyttöomaisuuden arvo sote-palveluja tuottavissa kuntayhtymissä oli tuolloin 6 miljardia euroa, josta poistonalaisten tuotantovälineiden osuus oli 5,4 miljardia ja ei-poistonalaisten maa-alueiden ja toimialasijoitusten osuus 0,6 miljardia euroa, Myllyntaus luettelee.
Rakennusten osuus kuntayhtymien poistonalaisista tuotantovälineistä oli 4 miljardia euroa eli kaksi kolmasosaa koko potista.
– Peruskuntien sote-palveluiden tuotantovälineiden kokonaisarvoa ei sen sijaan ole tilastoitu.
Jos sairaanhoitopiirien omaisuutta ryhdytään jakamaan kuntien kesken, kyseessä ovat suuret rahat.
Oikeudenmukaisuus tärkeää
Oiva Myllyntaus painottaa, että omaisuuden uudelleen arvostus tulee tehdä, jos sote-kuntayhtymä puretaan ja yhdistellään uudeksi kuntayhtymäksi tai jos sairaanhoitopiirit puretaan ja niiden omaisuus, vaikkapa osittainkin, siirretään uusille erityisvastuualueille, jotka vastaavat jatkossa vaativimmasta erikoissairaanhoidosta.
Samoin omaisuuden uudelleenarvostus ja sopimuskuntien nettovarallisuusosuuksien laskenta on Myllyntauksen mukaan tarpeen sote-kuntayhtymän purkamisessa ja omaisuuden siirtämisessä vastuukunnalle silloin, kun yksi tai useampi kuntayhtymän jäsenkunnista ei tule mukaan uuteen vastuukunnan hallinnoimaan sote-alueeseen.
– Jos kuitenkin sote-alueen kaikki kunnat solmisivat keskenään kuntaliitoksen, omaisuuden uudelleenarvostamista ei tarvitsisi tehdä.
Moni kansalainen median verkkokeskustelupalstoilla tarjoaa sote-uudistukseen avuksi ”mutkat suoraksi” -mallia: siirretään omaisuus suoraan hallituksen poliittisella päätöksellä vastuukuntina toimivien suurten kaupunkien käsiin.
Myllyntaus korostaa, että yksinomaan kuntien yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että purettavien yhteistoimintayksiköiden nettovarallisuus arvostetaan käypään arvoon.
– Tällöin purettavan yhteistoiminnan tase-erät arvostetaan tarvittavilta osin uudelleen käypään arvoon ja näin laskettu nettovarallisuus jaetaan purettavan kuntayhtymän tai muun yhteistoimintayksikön jäsen- tai sopimuskunnille perus- tai yhteistoimintasopimuksen mukaisesti.
Oiva Myllyntauksen mukaan uuden vastuukuntamallin perustaminen tai sen perustaminen nykyisen tilalle ei sinänsä edellytä siirtyvän omaisuuden uudelleenarvostusta silloin, kun rakennukset ja muut arvoltaan merkittävät tuotantovälineet jäävät sopimuskuntien liikelaitosten tai liikelaitoskuntayhtymien omistukseen.
– Näinhän pääsääntöisesti meneteltiin Paras-hankkeen yhteydessä perustettaessa yhteistoiminta-alueita. Toisaalta vuokran määrääminen sopimuskunnan omistamien tilojen käytöstä edellyttäisi rakennusten käypään arvoon perustuvaa vuokran määritysperustetta.
Onko vastuukunnilla varaa lunastukseen?
Kataisen hallituksen kaavailuissa on malli, jossa omaisuus siirretään kokonaan vastuukuntina toimivien suurten kaupunkien käsiin. Oiva Myllyntaus arvioi Petteri Orpon sote-koordinaatiotyöryhmän toukokuussa julkistamat linjaukset suorastaan ongelmallisiksi.
– Koordinaatioryhmän mukaan sote-alueen tehtävien hoitamiseksi sairaanhoitopiirien henkilöstö, omaisuus ja vastuut siirtyisivät pääsääntöisesti sote-alueen vastuukunnan omistukseen ja hallintaan. Tämä edellyttäisi, että vastuukunnan tulisi lunastaa muilta sopimuskunnilta niiden omistamat sote-palvelujen tuotantovälineet.
Myllyntaus arvelee, että lunastaminen käyvästä arvosta olisi tuskin taloudellisesti mahdollista.
– Toisaalta tuotantovälineiden luovutus kirjanpitoarvosta tai jopa vastikkeetta ei todennäköisesti olisi oikeudenmukaista.
Tällainen kaavailu tuskin menisi läpi oikeusoppineiden arvioinnissa. Ylipäätään Orpon koordinaatiotyöryhmän tiukka linjaus näyttäisi tuottavan kunnille työtä, jolta vältyttäisiin keveämmissä ratkaisumalleissa. Vaihtoehtoja nimittäin olisi.
– Arvoltaan merkittävien omaisuuserien vuokraaminen sopimuskunnilta tai vaikkapa niiden siirtäminen palvelutuotannosta vastaavalle sopimuskuntien liikelaitoskuntayhtymälle tai yhtiölle olisi taloudellisesti järkevämpi ja oikeudenmukaisempaan tulokseen johtava menettely, Myllyntaus korostaa.
Valtakunnallinen viranomaisohje tarpeen
Kuinka työlästä omaisuuden uudelleenarvostus sitten on kuntien kannalta? Oiva Myllyntauksen mukaan vaativin ja kustannuksia eniten aiheuttava tehtävä on rakennusten jälleenhankintahinnan selvittäminen.
– Vastaavanlaisia mittavia omaisuuden arvostuksia kunta-alalla on toteutettu useitakin eri vuosikymmenten aikana. Tähän mennessä suurin taitaa olla siirtyminen nykyiseen kirjanpitokäytäntöön 1990-luvun loppupuoliskolla. Tuolloin kuntien ja kuntayhtymien koko omaisuus arvostettiin pääosin uudelleen.
Myllyntaus sanoo, että Kataisen hallituksen sote-uudistuksen omaisuuden arvostuksen mittavuutta voi arvioida suhteuttamalla sote-kuntayhtymien kuuden miljardin euron omaisuusarvoa koko kunta-alan runsaaseen 41 miljardin euron omaisuuteen.
– Näin suhteutettuna sote-uudistuksen omaisuuden arvostuksen mittavuus olisi vain 15 prosenttia koko kunta-alan omaisuuden arvostuksesta. Toisaalta pitää muistaa, että kunta-alan rakennuskannasta kolmasosa on sote-kuntayhtymien käsissä.
Kataisen hallituksen sote-uudistuksen tekee Myllyntauksen mielestä vaikeaksi nimenomaan omaisuuserien siirtäminen yhteistoimintaorganisaatiosta toiseen omistajatahojen muuttuessa.
Siirtoarvojen tulisi olla eri osapuolten kannalta oikeudenmukaisia ja hyväksyttävissä.
– Siksi olisi perusteltua, että omaisuuden arvostuksesta annettaisiin viranomaisohje, jota sovellettaisiin valtakunnallisesti. Tällöin arvostusmenetelmistä ei jouduttaisi sopimaan tapauskohtaisesti erikseen.
Myllyntauksen mukaan viranomaisohjeen antamisen ongelmana olisi, että se saattaisi rajoittaa kuntien itsehallintoon kuuluvaa sopimisoikeutta.
– On mahdollista, että omaisuusjärjestelyjä tutkittaisiin myös oikeusasteissa.
Viranomaisohjeen tulisikin kattaa aukottomasti laaja repertuaari asioita: säännökset olisivat tarpeen kuntayhtymän ja vastuukuntamallin purkamisesta sekä jäsen- ja sopimuskunnan eroamisesta.
– Edelleen sääntelyä tarvittaisiin tehtävien siirron toteuttamistavoista, purkusuunnitelmasta, lopputilityksestä, nettovarallisuuden arvostamisesta sekä sen jakamisesta jäsen- tai sopimuskuntien kesken ero- ja purkutilanteissa. Oma lukunsa on takautuvien eläkevastuiden kohdentaminen jäsenkunnan erotessa tai sen ottaessamerkittävän yhteistoimintatehtävän itselleen.
Edessä ei siis ole läpihuutoratkaisuja?
– Hallitus valitsi vaikeimman tien ratkaistessaan sote-järjestämiskysymyksen niin, että omaisuus tulee siirtää vastuukuntien käsiin. Helpompiakin ratkaisumalleja olisi käytettävissä, Oiva Myllyntaus kiteyttää.
Tervehdys,
tässä vielä Oiva Myllyntauksen haastattelusta siteerattuna osuus, jossa Myllyntaus arvioi ratkaisumalleja:
”Ylipäätään Orpon koordinaatiotyöryhmän tiukka linjaus näyttäisi tuottavan kunnille työtä, jolta vältyttäisiin keveämmissä ratkaisumalleissa. Vaihtoehtoja nimittäin olisi.
– Arvoltaan merkittävien omaisuuserien vuokraaminen sopimuskunnilta tai vaikkapa niiden siirtäminen palvelutuotannosta vastaavalle sopimuskuntien liikelaitoskuntayhtymälle tai yhtiölle olisi taloudellisesti järkevämpi ja oikeudenmukaisempaan tulokseen johtava menettely, Myllyntaus korostaa.”
Keskisuven tervehdys!
Millaisia olisivat helpommat ratkaisumallit sote-järjetämiskysymyksessä?
Kysyy Oili Helsingistä
Myllyntaus puhuu asiaa. Koko sote-uudistus on käsittääkseni yksi, mutta kenties tehiokkain keino ajaa kunnat pakkoliitoksiin. Pakkoliitoksiin siksi, että valtion osuudet kunnille tulevat supistumistaan supistumaan, jotta pystyttäisiin rahoittamaan omalta osaltamme eurooppalaisia pankkeja, että ne pystyisivät suorittamaan keinotteluvelkansa jenkkiläisille jättipankeille sekä eläkevakuutusyhtiöille ja niiden sijoittajille. Toimivaa järjestelmää ajetaan alas kuten Suomen infraakin. Kuntiemme pakkoliitokset ovat hallituksellemme pakkomielle. Ainoastaan sanaa ”pakkoliitokset” hallitus ei halua käyttää, vaikka tilanne on todellisuudessa juuri näin.