Samanaikaisesti rahoitusmekanismi ja entisten sairaanhoitopiirien keskinäinen kilpailu ja varustautuminen soteuudistuksen tuloon ovat ruokkineet ylikapasiteetin rakentamista. Suomen terveydenhuoltoon on muodostunut kalliita, ylimitoitettuja siiloja.
Suomen terveydenhuollossa on väestömäärään suhteutettuna lähes maailman korkein työntekijämäärä, mutta hajautettuna lukuisiin pisteisiin määrä jää niissä niukaksi. Toimintamallien monimutkaisuus kuluttaa henkilökuntaa. Lisäksi erikoissairaanhoidon tarpeet ovat niin moninaiset, että ne jyräävät alleen perusterveydenhuollon kehittämisen. Kalleudesta huolimatta palvelut eivät ole tasalaatuisia.
Suomessa on lähimpiin vertailumaihin verrattuna enemmän sairaalapaikkoja ja pidemmät hoitoajat. Tämä syö merkittävästi resursseja. Kuntoutusta on tarjolla liian vähän. Tämä siirtää voimavarojen suuntaamista kalliimpaan ympärivuorokautiseen hoitoon.
Pelkkä itseisarvoinen voimavarojen lisääminen nykyjärjestelmään on riski. Tällöin voimavarojen lisäys voi pahentaa ongelmia, koska raja tulee joka tapauksessa joskus vastaan. Linjauksia seuraavalle hallitukselle:
– Perusterveydenhuollon on tuotettava palvelut viiveettömästi kansalaisen sairastuttua ja hallittava pitkäaikaissairauksia. Kaiken muun toiminnan tulee olla alisteista näille kahdelle päätavoitteille.
– Suomi tarvitsee perusterveydenhuollon sisällön ja tavoitteiden uudelleenarvioinnin. Päätökset niistä on tehtävä valtakunnallisesti.
– Hyvinvointialueiden määrää tulee supistaa noin 12 alueeseen. Alueellisesti suunniteltua palveluverkkoa, jossa eniten osaamista ja laitteistoa vaativia palveluita keskitetään yli nykyisten hyvinvointialueiden rajojen.
– Terveysasemien tulee olla kooltaan vähintään neljän lääkärin toimipisteitä. Näiden ulkopuolella tarvitaan etätuettuja hoitajavastaanottoja, liikkuvia palveluja tai palveluliikennejärjestelmiä, jotka palvelevat myös syrjäseutujen muuta liikkumisen tarvetta.
– Perusterveydenhuollon asiakasmaksut pitää poistaa.
– Kansalaisten valinnanvapauden mahdollisuuksia on parannettava. Yksityistä palvelutuotantoa on käytettävä nykyistä laajemmin erityisesti perusterveydenhuollossa.
Voit lukea koko julkaisun täältä.
Lisätietoja: Olli-Pekka Ryynänen, yleislääketieteen professori (emeritus), p. 040 5141741; Erkki Vauramo, professori h.c., 050 326 8576
Kommentit