Kun Timo Aronkydön haastattelu johtamansa hyvinvointialueen talousahdingosta julkaistiin Helsingin Sanomissa 24. lokakuuta, haastattelua saatettiin lukea ”kapinakenraalin” ulostulona.
Siitä ei hänen mukaansa ollut kysymys. Päinvastoin.
– Tietenkin noudatamme hyvinvointialuetta koskevia lakeja. Ja siitä tässä onkin kysymys. Alijäämän kattamisvelvoitteen lisäksi meidän on noudatettava perustuslakia, sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä, lukuisia erityislakeja, hoitotakuita, lailla säädettyjä mitoituksia ja määräaikoja, lastensuojelun normituksia ja niin edelleen, Aronkytö summaa.
Hänen mukaansa kestävyysvajeen taittaminen on haaste, jonka hyvinvointialueet ovat ottaneet tosissaan vastaan. Nyt kyse on siitä, miten vaje taklataan – mistä syntyvät vaikuttavimmat toimet tuhoamatta palveluita.
Ensi vuoden budjettiesitys Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle on lähes 100 miljoonaa euroa alijäämäinen. Ja ensi vuonna alijäämää kertynee vielä lisää.
– Emme pysty kattamaan alijäämiä vuoteen 2026 mennessä, tehtävä on mahdoton vaurioittamatta kansalaisten palveluja, Aronkytö painottaa.
Siihen hän ei voi lääkärin koulutuksellaan ryhtyä.
– Jos leikkaisimme alueemme asukkailta lakisääteisiä palveluja esimerkiksi lastensuojelusta tai perusterveydenhuollosta vieläpä tietoisina siitä, että rikomme meitä velvoittavaa lainsäädäntöä, syyllistyisin virkarikokseen, Aronkytö jatkaa.
Syntynyt talousahdinko ei ole Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen syytä.
– Kun sote- ja pelastuspalvelut siirrettiin hyvinvointialueiden vastuulle tämän vuoden alussa, jäimme takamatkalle jo rahoituksen lähtötasossa. Helsinkiin suhteutettuna rahoituspohjamme oli noin 80 miljoonaa euroa pienempi, Aronkytö kertoo.
Hän sanoo, ettei rahoituspohjan vajetta voida korjata nopein toimin määrävuoteen 2026 mennessä.
– Realistinen tavoitteemme on vuoden 2028 lopulla.
Alijäämän kattamista koskevaan lainsäädäntöön perustuslakivaliokunta lisäsi hyvinvointialueille mahdollisuuden hakea lisärahoitusta, jos alue ei suoriudu lakisääteisistä palveluistaan annetulla rahoituksella.
Jo yhden hakukerran perusteella syntyy valtiovarainministeriölle mahdollisuus käynnistää arviointimenettely hyvinvointialueen liittämisestä toiseen alueeseen.
Aronkydön mukaan Vantaan ja Keravan hyvinvointialue harkitsee lisärahoituksen hakemista.
Aronkytö uskoo, että hyvinvointialueet voidaan saada toimimaan ajan kanssa. Perusmalli sinällään on aivan mahdollinen.
Säästöjä ei kuitenkaan synny siitä, että terveysasemat tai neuvolat lakkautetaan.
– Säästöjä syntyy vain kahdesta asiasta: sote-henkilöstöä on vähemmän töissä, tai että kansalaiset hoidetaan matalammalla hoidon tasolla eli perusterveydenhuollossa, eikä magneettikuvauslaitteen lähistöllä, Aronkytö viittaa kalliiseen erikoissairaanhoitoon.
Hän arvioi, että jatkossa keskussairaaloita ei Suomessa voi mitenkään olla yli 20.
– Erikoislääkärit eivät yksinkertaisesti riitä. Kun heistä kilpaillaan, heillä on mahdollisuus perustamansa firman kautta myydä palveluaan kolminkertaisella hinnalla. Tämä järjestelmä ei kestä sitä.
Kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen yhteistyössä kuntien kanssa sekä perusterveydenhuollon toimintakyvyn turvaaminen ovat Aronkydön mukaan keskeistä.
Nyt lakkautettujen terveysasemien tilalle luvataan liikkuvia ja digitaalisia palveluja.
Hyvinvointialueiden kovimmissa skenaarioissa lääkärien lähivastaanotolle pääsisi esimerkiksi Pirkanmaalla vain 40 prosenttia vastaanotolle pyrkijöistä, ja Satakunnassa 30 prosenttia. Vastaavasti etävastaanoton kautta Pirkanmaalla aiotaan hoitaa asiakaskäynneistä 60 prosenttia, Satakunnassa jopa 70 prosenttia.
Timo Aronkytö pitää tällaisia tavoitteita epärealistisina.
– Ei 60 tai 70 prosenttia asiakkaista ole yksinkertaisesti mahdollista hoitaa etävastaanotolla, hän sanoo ja jatkaa.
– Tässä sotketaan nyt paljon asioita. Jos esimerkiksi maaseudun ikääntyneet ihmiset, ja ylipäätään eniten hoitoa tarvitsevat, siirretään digivastaanotolle, sellaisesta ei seuraa mitään hyvää.
Aronkydön mukaan on selvää, että tarvitaan palvelureformi, jota valtio palveluiden rahoittajana luotsaa.
– Mutta en ole lainkaan varma siitä, että nämä nykyisen kaltaiset sopimukset yhteistyöalueilla, tai tiukat investointivaltuudet ja kaikki se, mitä parhaillaan nyt tehdään, olisivat lääkkeitä kriisitilanteeseen.
Aronkydöllä on tarjota lääke tämänhetkisen paniikin purkamiseksi.
– Ehdotan alijäämän kattamista koskevaan lainsäädäntöön lisättäväksi pykälän 11a. Sen nojalla valtio voisi antaa alueille liikepankkeja halpakorkoisempaa lainaa ja sitoa lainan ehtoihin samalla tietyssä aikataulussa vaikuttavat uudistukset.
Timo Aronkytö korostaa, että hyvinvointialueille tarvitaan nyt työrauha, ja henkilöstölle sekä kansalaisille turvallisuudentunne siitä, että palveluita aiotaan oikeasti pelastaa uudistamalla toimintoja.
– Siksi valtion pitäisi vaiheistaa alijäämän kattamista vuosille 2027-2028, antaa lisärahaa tai halpakorkoista lainaa tiettyjä ehtoja vastaan ja samalla palauttaa tähän uudistukseen tasapainoinen lähestymistapa. Silloin olisi aikaa tehdä kunnolliset, toimivat suunnitelmat erikoissairaanhoidon kovien kustannusten hillitsemiseksi.
Aronkytö muistuttaa, että koko sote-systeemiin käytetään 23 miljardia euroa veronmaksajien – kansalaisten – rahaa.
– Jos kansalaiset eivät luota tähän systeemiin, ja jos he epäröivät tämän järjestelmän oikeutusta sen vuoksi, että ei saada yhden miljardin euron mittaluokan asioita oikeasti kuntoon lyhyellä tähtäimellä vaurioittamatta palveluita, emme saa pitkänkään tähtäimen asioita kuntoon.
Lue koko haastattelu torstaina 30.11. ilmestyvästä Polemiikki-lehdestä (4/2023).
Kommentit