Köyhyydestä kohti pärjäämistä

Kohtaamisen kokemus tukee irtoamista köyhän roolista, tutkijat vahvistavat.

Mikä on olennaista köyhyydessä?
– Se, että tyypit kokevat olevansa kuin pienessä supussa, tutkijatohtori Anna-Maria Isola sanoo.

Hän toivoo, että mahdollisimman moni pääsisi pois ”supusta” ja voisi antaa panoksensa kansalaisyhteiskunnan toimintaan.

Isolan köyhyystutkimus ”Syrjäytymisestä selviytymiseen” ei ole kertomus ruusutarhasta.

– Oli haasteellista löytää selviytymistä. Meidän yhteiskuntamme ei ole enää sellainen, että se nostaisi yksilön köyhyydestä ketterästi ylös, selviytymään. Pienituloisuus pitkittyy, Anna-Maria Isola toteaa.

Hän tutki 147 kansalaista, jotka osallistuivat köyhyyttä käsittelevään kirjoituskilpailuun vuonna 2006. Mitä heille kuului vuonna 2012? Mukana tutkimuksessa oli myös 20 diakoniarahastosta apua hakenutta henkilöä.

Suurin osa tutkimusvastauksista oli kirjallisia, mutta Isola myös haastatteli 30 kansalaista. Tutkimukseen innosti osallistumaan 20 euron lahjakortti ruokakauppaan jokaiselle osallistujalle – ja kolmen kylpyläviikonlopun arvonta vastaajien kesken.

Tutkimusjoukkoon siilautui paljon varttuneempia naisia, 45-60 -vuotiaita, joiden elämässä oli kuuden vuoden aikana tapahtunut ”pientä muutosta”, vaikka taloudellinen toimeentulo ei ollut ratkaisevasti kohentunut.

– Heillä oli tunne siitä, että vapaus oli lisääntynyt ja elämänlaatu parantunut. Ei kirjoitettu niin paljon tuonpuoleisesta ja kuolemasta kuin 2006, Anna-Maria Isola kertoo.

Eroja ja kohtaamisia

Tutkimusryhmää johtanut sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo määrittelee selviytymiselle kolme syytä.

– Keski-ikäiset naiset olivat päässeet eroon surkeista aviomiehistään tai kumppaneistaan. Lasten aikuistuminen ja pärjääminen elämässä vaikuttivat myös vahvasti selviytymisessä.

Kolmantena vaikutti sosiaalityöntekijän tai muun auttajan kohtaaminen.

– Tämä oli yllättävällä tavalla paneutunut heidän tapaukseensa ja tuonut jotain uutta. Oli tapahtunut käänne: ihminen oli kokenut tulevansa kohdatuksi ja se oli aiheuttanut myönteisen sysäyksen, Hiilamo listaa.

– Ihminen näki pidemmälle tulevaisuuteen ja koki, että hän on arvokas ja hänellä on mahdollisuuksia, Anna-Maria Isola toteaa.

Moni oli kokenut, ettei tule kuulluksi.

Onnekkaimmillaan ”supussa oleva” ihminen on kohdannut lääkärin, joka tajuaa ja ymmärtää häntä ja myös sosiaalityöntekijän, joka on osannut antaa sopivia vinkkejä. Tämä on esimerkiksi neuvonut hakeutumaan harrastuksiin ja työhön, jossa voi säädellä omaa stressitasoa.

Pienistä tuloista ei ole noustu kolmen tonnin kuukausipalkoille, mutta vapautta ja toimeentuloa on ratkaisevasti parantanut esimerkiksi pääsy työmarkkinatuelta työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Tai on löytynyt oikea työ kuten siistijälle, joka sai työttömyyden jälkeen räätälöidyn kuntouttavan työn. Siinä hän siivoamisen lisäksi kuunteli asunnottomien äijien huolia ja murheita. Se oli hänelle tärkeää, koska hän pystyi siinä antamaan oman panoksensa. Se, että voi antaa panoksensa ja joku tunnustaa tämän työn arvon, vie ihmistä eteenpäin, Isola tiivistää.

Lisää ennakoitavuutta

Miten muuttaa maailmaa paremmaksi? Tutkija toivoisi enemmän ennakoitavuutta pienituloisten elämään.

– Paitsi, että pohditaan, millä summalla pitäisi tulla toimeen, pitäisi myös keskustella siitä, kuinka ennakoitavaa elämän tulisi olla. Nyt monien ihmisten odotusaika on kaksi viikkoa kerrallaan, kun haetaan vaikkapa toimeentulotukea. Elämää pitäisi pystyä suunnittelemaan kauemmas kuin kahden viikon päähän, Anna-Maria Isola sanoo.

Toinen toive liittyy köyhän vapautumiseen roolistaan. Moni on sopeutunut puhumaan itsestään kuin sosiaalityöntekijälle puhutaan, ongelmien kautta.

– Näitä rooleja pitäisi rikkoa. Työ olisi tietysti paras ratkaisu, mutta jos sitä ei ole, niin ihmisen olisi hyvä tehdä jotain yhteiskunnallisesti konkreettista, niin kuin moni jo tekeekin. Ihmistä kannattaisi jeesata löytämään oma kansalaistoiminnan lajinsa, tutkija sanoo.

VTT Anna-Maria Isolan ja professori Heikki Hiilamon tutkimus ”Syrjäytymisestä selviytymiseen” valmistuu talvella 2015. Tutkimus on Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittama.