21.03.2014
Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietettiin vasta, ja mieleeni nousi se mittava työ mitä Suomessa on tehty tasa-arvon kehittymisen eteen. Äänioikeus tuntuu usein kotimaassa itsestään selvältä, mutta kaikkialla maailmassa naisilla ei ole äänioikeutta vieläkään – puhumattakaan muista oikeuksista miesten rinnalla.
Palkkaerot ovat niitä tasa-arvoasioita, jotka edelleen puhuttavat Suomessa lähes kaikilla toimialoilla. Palkkapussin koko kiinnostaa niitäkin naisia, jotka eivät jostain syystä feministiksi halua itseään kutsua.
Vuonna 2013 Tilastokeskuksen selvitys kertoi karun totuuden: naisten ja miesten palkkaero kasvaa koko työuran. Sukupuolten palkkaeroja ovat lisänneet myös palkanlisät, eikä naisten miehiä korkeampi koulutus ole vähentänyt palkkaeroja.
Tilastokeskuksen selvityksen mukaan palkkaero kasvaa lähes kaikissa ammattiryhmissä ensimmäisen kerran selvästi 30 ikävuoden jälkeen. Hyppäystä on selitetty naisten perhevapailla, jotka katkaisevat lapsia saaneiden naisten urakehityksen. Tätä eroa naiset eivät saa kiinni myöhemminkään, se vain suurenee.
Esimerkiksi palvelu- ja myyntitöissä miesten ja naisten palkkaero kasvaa eläkeikään asti, sen sijaan esimerkiksi erityisasiantuntijoilla palkkaero pysyy melko samana kohti eläkeikää tai ero jopa kapenee hiukan ennen eläkeikää. Tasa-arvoisinta palkkakehitys on esimerkiksi opettajilla, asiakaspalvelutöissä ja siivoojilla.
Pidämme Suomea usein tasa-arvon mallimaana, mutta meillä naisten ja miesten palkkaero on suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Naisten palkka on noin viidenneksen heikompi kuin miesten, viimeisimpien tilastojen mukaan 82,7 prosenttia miesten palkoista.
Puolet palkkaerosta selittyy sillä, että naiset ja miehet toimivat eri töissä, mutta toinen puoli jää selittämättä.
Tekemistä siis riittää edelleen.
Merja Kyllönen (vas)
Liikenneministeri
Kommentoi