27.10.2014
Koti-Suomessa kuulee usein ihmisten keskusteluja siitä miten palvelut eivät toimi, tai ovat jäykkiä. Järjestelmää halutaan joustavoittaa.
Kehittämiselle on aina tarvetta, mutta näin Brysselistä käsin kotimaan varsin toimivia palveluita osaa todella arvostaa. Kun istut jonkun konttorin penkillä jo kymmenettä kertaa tai olet puoli vuotta yrittänyt rekisteröityä jonkun kunnanosan asukkaaksi, alkaa siinä jo toden teolla sarvi kasvaa otsaan.
Suomessa viranomaisten paperit yleensä kelpaavat toiselle viranomaiselle isoimmitta kyselyittä. Belgiassa voit päätyä tilanteeseen, jossa edes suurlähetystöstä tai poliisilta saadut paperit eivät kelpaa, tai ainakin niitä pitää pyöritellä kuukausia ennen kuin lopulta löytyy henkilö, joka toteaa viralliset paperit virallisiksi.
Siinä missä Suomessa on vähennetty henkilöstöä ja pyritty sähköisiin järjestelmiin, täällä väkeä virastoissa riittää ja paperittomasta konttorista ei juuri puhuta. Päinvastoin: papereita rakastetaan – kuutena kappaleena!
Hyvät palvelut tarvitsevat tekijänsä niin tänään kuin huomenna. Olen kiitollinen Suomen sujuvasta sähköisestä palvelusta, mutta olen oppinut arvostamaan myös inhimillistä asiakaspalvelua. Megaisot kiitokset kuntasektorimme aktiivisille ja palvelualttiille ihmisille!
Merja Kyllönen
Kommentit
Aikias Vuoma kommentoi 28 lokakuu, 2014 – 10:35 Pysyväislinkki
Kyllöskän kirjoitus antaa ansiotonta arvonnousua suomalaisille viranomaiskäytännöille. Olen yli kuusikymppinen pitkäaikaistyötön (yt-prosessissa irtisanottu) ja siinä roolissa törmännyt eri viranomaisiin, joiden keskinäinen yhteistyö toimii vain silloin kun työttömälle asetetaan sanktioita, mutta kun pitäisi moniammatillisesti perehtyä työttömän elämäntilanteeseen ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä, ei yhteistyötä ole. Työtön joutuu itse koordinoimaan viranomaisten välillä. Ellei ole perehtynyt jokaisen viranomaisen ohjeisiin ja käytänteisiin, osaa koordinoida tietoa ja tulkita sitä omaan tilanteeseensa, on moni työtön sormi suussa. Tilanne vertautuu ala-asteella käytänteeseen, että jos lapsella on oppitunnilla mennyt seuraavan päivän läksyt ohi korvien luokan meluisuuden takia, on hänen selvitettävä läksyt vaikkapa luokkakavereiltaan. Meidät on opetettu hakemaan palveluja muualta kuin viranomaisilta, ja niin näemmä opetataan seuraavaakin sukupolvea. Olen hakenut mm Kevasta ammatillista kuntoutusta, mutta hakemus hylättiin vetoamalla kroonisiin sairauksiin ja ikään. Kelan mielestä olen kuitenkin työkykyinen. Näin siitä huolimatta, että sekä työterveyslääkäri, että erikoislääkäri ovat antaneet suosituksen työkyvyttömyydestä B1 lausunnoissaan. Työvoimabiranomsinen ei oikein voi kaupata työntekijäksi, koska CVssa on mainittava sairaudet, joilla voi olla merkitystä työtehtävässä. Kunkahan paljon meitä on tässä ”välitilassa”, Kyllönen ?
Kyllöskän kirjoitus antaa ansiotonta arvonnousua suomalaisille viranomaiskäytännöille. Olen yli kuusikymppinen pitkäaikaistyötön (yt-prosessissa irtisanottu) ja siinä roolissa törmännyt eri viranomaisiin, joiden keskinäinen yhteistyö toimii vain silloin kun työttömälle asetetaan sanktioita, mutta kun pitäisi moniammatillisesti perehtyä työttömän elämäntilanteeseen ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä, ei yhteistyötä ole. Työtön joutuu itse koordinoimaan viranomaisten välillä. Ellei ole perehtynyt jokaisen viranomaisen ohjeisiin ja käytänteisiin, osaa koordinoida tietoa ja tulkita sitä omaan tilanteeseensa, on moni työtön sormi suussa. Tilanne vertautuu ala-asteella käytänteeseen, että jos lapsella on oppitunnilla mennyt seuraavan päivän läksyt ohi korvien luokan meluisuuden takia, on hänen selvitettävä läksyt vaikkapa luokkakavereiltaan. Meidät on opetettu hakemaan palveluja muualta kuin viranomaisilta, ja niin näemmä opetataan seuraavaakin sukupolvea. Olen hakenut mm Kevasta ammatillista kuntoutusta, mutta hakemus hylättiin vetoamalla kroonisiin sairauksiin ja ikään. Kelan mielestä olen kuitenkin työkykyinen. Näin siitä huolimatta, että sekä työterveyslääkäri, että erikoislääkäri ovat antaneet suosituksen työkyvyttömyydestä B1 lausunnoissaan. Työvoimabiranomsinen ei oikein voi kaupata työntekijäksi, koska CVssa on mainittava sairaudet, joilla voi olla merkitystä työtehtävässä. Kunkahan paljon meitä on tässä ”välitilassa”, Kyllönen ?