28.02.2013
Suomessa säädetään paljon lakeja ja asetuksia. Törmäsin hiljattain professori Matti Wibergin mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa hän oli laskenut, että Suomessa on sotien jälkeen säädetty peräti 73 000 säädöstä, yhteensä 182 000 sivua säädöstekstiä. Nämä luvut tekevät Suomesta Euroopan säädösintensiivisimmän maan ja uusia säädöksiä tuotetaan kaiken aikaa kiihtyvällä tahdilla.
Myös suomalaisille kunnille on säädetty enemmän tehtäviä, kuin missään muualla. Valtiovarainministeriön tekemän selvityksen mukaan kunnille on säädetty ainakin 535 lakisääteistä tehtävää. Tehtäviä on kymmenen ministeriön hallinnonalalta ja tehtävät perustuvat 138 eri lakiin tai asetukseen. Tässä valossa suomalaisten kuntien laaja itsehallinto näyttäytyykin yllättävän kapeana.
Kuntauudistuksen yhteydessä kaikki eri tahot ovat kannattaneet kuntien normitalkoita, joissa arvioitaisiin kuntien kaikkien nykyisten tehtävien tarpeellisuus sekä kuntien ja valtion välinen tehtäväjako. Normitalkoissa törmätään kuitenkin samaan muna-kana –ongelmaan, kuin kuntauudistuksen muillakin osa-alueilla: kun ei tiedetä, minkälainen kuntarakenne on tulevaisuudessa, on puolestaan hyvin vaikea arvioida, kuinka laajasta tehtäväkentästä tulevaisuuden kunnat pystyvät selviytymään. Aivan saman ongelman edessä ollaan myös esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisessa.
Jotta kuntien normitalkoissa – ja ylipäätään kuntauudistuksessa – voidaan onnistua, tarvitaan nyt nopeasti selvä kuva siitä, minkälainen kuntarakenne Suomessa tulevaisuudessa on. Minkä vahvemmat kunnat, sen laajempi itsehallinto on mahdollista.
Heikki Autto
Kommentoi