Suuruuden ekonomiaa – kuntien taloustulevaisuus vuonna 2030

Kuntaliitoksissa vahvan talouden kuntia syntyy realistisesti vain suurten kaupunkien ympärille. Liitoksia oleellisempaa on ratkaista, kuinka järjestetään talouteen eniten vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Pellervon taloustutkimus (PTT) ennakoi lokakuussa julkistamassaan tutkimuksessa kuntien taloustulevaisuutta vuonna 2030. Se perusti analyysinsä Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennusteeseen ja kuntien toimintamenojen ja veropohjan muutokseen. Talous­tutkimus otti vertailujensa vaihtoehdoiksi kolme kunta­mallia: nykyisen, karttaharjoitusten pohjalta laaditun (noin 70 kuntaa) ja maakuntajaon eli 18 kuntaa.

– Jos liitoksia tehdään, maantieteelle ei voi mitään. Liitokset on tehtävä naapurien kanssa joka tapauksessa. Isojen kuntien vieressä sijaitsevien pienten kuntien heikkenevää taloutta voidaan tasata, jos suurempi ottaa taakkaa kantaakseen, PTT:n ekonomisti Janne Huovari sanoo.

Koko maata ajatellen yhtälö ei ole näin yksinkertainen. Pohjoisessa ja idässä ei juuri ole sellaisia isoja kuntia, jotka voisivat nostaa naapurikuntien talouden kuntoon.

– Yleensä suuremmilla kunnilla taloudellinen kantokyky on parempi, eikä niiden talous heikkene vuoteen 2030 mennessä. Huoltosuhde on niillä parempi, Huovari toteaa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto ratkaisee

Kuntauudistuksen ykköstavoite on ollut luoda vahvoja kuntia, jotka voivat taata palvelut kuntalaisille. Toinen tavoite on ollut tulonsiirtojen vähentäminen kuntien välillä.

– Kunnissa on tehtävä todella suuria asioita, että vaikutuksia syntyisi läpi valta­kunnan. Käytännössä kunnissa pitäisi olla yli 100 000 asukasta, jotta koko maahan saataisiin tarpeeksi vahvoja kuntia. Silloin ne eivät olisi huonossa taloudellisessa asemassa, eikä potentiaalisia kriisikuntia enää olisi.

Huovarin mukaan Etelä-Suomeen on mahdollista rakentaa taloudellisesti omillaan pärjääviä kuntia, mutta realistisesti ei muualle maahan maantieteellisten esteiden takia.

Teoreettisesti kuntien taloutta voisi tervehdyttää maakuntamalli, jossa Suomeen jäisi vain 18 kuntaa. Tällä hetkellä erityisen haastavan talouden kunnissa asuu kuusi prosenttia väestöstä. Maakuntamallissa prosentti laskisi neljään vuonna 2030. Muissa malleissa luku vain nousisi.

– Tuloksien ja valtakunnassa käytävien keskustelujen perusteella on vaikea nähdä, että syntyisi noin suuria kuntia.

Huovari puhuukin jo vesitetystä kuntauudistuksesta. Kuntarajojen muokkaamista mielenkiintoisempaa ja keskeisempää on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.

– Sote-puolella on suurin osa kuntien menoista. Näiden palvelujen järjestäminen ratkaisee kuntatalouden tulevaisuudessa.

Huovari huomauttaa, että huoltosuhteen kannalta jotakin on pakko tehdä, jos kuntien taloudellinen kestävyys halutaan ylläpitää. Sotea ajatellen kysymykset kuuluvatkin, miten palvelut tuotetaan ja kenen vastuulla tuottaminen on.

PTT:n tutkimus on osa KAKSin rahoittamaa laajaa tutkimusta Vahvat peruskunnat, jonka loppuraportti julkaistaan vuoden lopulla.