Kuntien rooli työvoimapalveluiden kehittämisessä
Julkisten työvoimapalvelujen siirtyminen kuntien järjestämisvastuulle vuoden 2025 alussa on merkittävä uudistus, jonka tavoitteena on vahvistaa alueiden elinvoimaa ja kilpailukykyä. Kuntien muuttuva rooli työllisyys- ja elinkeinopalveluissa -tutkimuksessa lähetettiin kysely alle 10 000 asukkaan kuntien johtaville viranhaltijoille ja luottamushenkilölle. Pieniä kuntia on 38 työllisyysalueella, ja vastauksia saatiin 32 työllisyysalueelta.
Uudistuksen tavoitteena on viedä työllisyys- ja elinkeinopalvelut kuntiin lähemmäksi työnhakijoita ja työnantajia. Yli puolet vastaajista odottaa, että kunnat pystyvät vaikuttamaan paljon työnhakijoille suunnattujen työvoimapalveluiden parantamiseen sekä työnantajille suunnattujen työvoima- ja elinkeinopalvelujen vahvistamiseen. Lähipalvelujen saatavuuden parantamiseen suhtaudutaan lähes yhtä optimistisesti, sillä miltei puolet vastaajista uskoo, että palvelujen saatavuuteen on mahdollista vaikuttaa. Lisäksi yli 40 prosenttia vastaajista uskoo, että kunta pystyy vaikuttamaan työttömien työllistymiseen. Sen sijaan vastaajien mukaan kunnat pystyvät vähiten vaikuttamaan kunnan työttömyysturvan maksuosuuksien pienentämiseen, uusien työpaikkojen luomiseen sekä yritysten kasvuhakuisuuden ja kilpailukyvyn edistämiseen. (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Kuntien vaikutusmahdollisuudet TE-uudistuksessa
Viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden näkemyksissä oli huomattavia eroja kunnan vaikutusmahdollisuuksiin TE-uudistuksessa. Viranhaltijat olivat luottamushenkilöitä useammin sitä mieltä, että kunnassa pystytään vaikuttamaan työnhakijoille suunnattujen työvoimapalvelujen parantamiseen, lähipalvelujen saatavuuden lisäämiseen sekä työnantajille suunnattujen työvoima- ja elinkeinopalvelujen vahvistamiseen.
Kunnat ovat edistäneet työttömien työllistymistä monin tavoin, kuten tarjoamalla työhönvalmennusta, työpajoja tai työkokeilua ja palkanneet työttömiä palkkatuella. Tavoitteena on ollut tukea työllistymistä ja työnhakijoiden valmiuksia löytää työpaikka sekä parantaa alueen työllisyyttä, taloutta ja elinvoimaa. Vastaajilta kysyttiin, kuinka todennäköisenä he pitävät sitä, että heidän kunnassaan on tulevaisuudessa lakisääteisten työvoimapalveluiden rinnalla joko kunnan tai työllisyysalueen järjestämiä vapaaehtoisia työllisyyspalveluja. Kunnan vapaaehtoisten työllisyyspalvelujen toteutumista pidettiin todennäköisempänä kuin työllisyysalueen. Vain harvat olivat varmoja kunnan omien vapaaehtoisten työvoimapalvelujen toteutumisesta, mutta lähes puolet vastaajista odotti niiden todennäköisesti toteutuvan. Sen sijaan kaksikolmasosaa ei uskonut työllisyysalueen järjestävän vapaaehtoisia työllisyyspalveluja tulevaisuudessa. (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Kunnan omien ja työllisyysalueen vapaehtoisten työllisyyspalvelujen todennäköisyys
Kuntien omien työllisyys- sekä yritys- ja elinkeinopalvelujen yhteensovittaminen lakisääteisiin TE-palveluihin
Kuntien suunnitelmista omien työllisyys- ja yrityspalvelujen yhteensovittamisesta lakisääteisiin TE-palveluihin kysyttiin avoimilla kysymyksillä. Suurin osa vastaajista kertoi, että kunnan palveluja yhteensovitetaan työllisyysalueen lakisääteisiin palveluihin, mutta suunnitelmat olivat vielä suurelta osin keskeneräisiä keväällä 2024. Työllisyyspalvelujen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa tärkeitä olivat toimivaltakysymykset.
Kuntien omia työllisyystoimia pidettiin tarpeellisina erityisesti heikoimmassa asemassa olevien työttömien työllistämisessä ja työkyvyn ylläpitämisessä, koulutusten järjestämisessä, kohtaanto-ongelmien ratkaisemisessa, kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen markkinoinnissa, rekrytointikampanjoiden järjestämisessä ja kesätyöpaikkojen tarjoamisessa. Kuntien toiveena on myös vastata entistä nopeammin sekä henkilö- että työnantaja-asiakkaiden tarpeisiin.
Vastuukunta toteuttaa vain minimissään lakisääteiset TE-tehtävät ja vielä melko vähäisellä resurssilla, joten kunnan on pakko auttaa työllisyysaluetta työskentelemällä TE-palveluiden asiakkaiden kanssa ja pyrkiä edesauttamaan heidän työllistymistään/kuntoutumistaan.
Keskeisenä edellytyksenä kunnan vapaaehtoisten työllisyyspalvelujen ja lakisääteisten työvoimapalvelujen yhteensovittamisessa on se, että kunnan budjetissa on riittävästi resursseja työllisyyden hoitoon. Tiivis paikallinen ja alueellinen yhteistyö sekä koordinointi nostettiin esille sekä vapaaehtoisten että lakisääteisten työllisyystoimien kehittämisessä ja integroinnissa. Myös vapaaehtoisten ja lakisääteisten palvelujen sijainnin samoissa tiloissa katsotaan edistävän palvelujen integrointia. Työllisyyden kuntakokeiluun osallistuneissa kunnissa on saatu hyviä kokemuksia vapaaehtoisten ja lakisääteisten TE-palvelujen integroinnista.
Myös kuntien yritys- ja elinkeinopalvelujen integroiminen lakisääteisiin työnantajapalveluihin oli vasta suunnitteluvaiheessa keväällä 2024. Palvelujen yhteensovittamisessa korostui alueellinen yhteistyö ja kehitysyhtiöiden rooli, eikä sitä koettu vaikeana. Kehitysyhtiöillä katsottiin olevan annettavaa myös lakisääteisten työnantaja- ja yrityspalvelujen hoitamisessa.
…ei ole pelkoa, että näitä ei saisi soviteltua. Julkiset ovat lähinnä työnantajapalveluita ja yritysten kehittämispalvelut tulevat kunnan oman elinkeinopalvelun kautta.
Pienimmissä kunnissa ei ole omia elinkeino- tai yritysasiantuntijoita, vaan palvelut ostetaan toisilta kunnilta tai kehitysyhtiöiltä. Tästä syystä elinkeinopalvelujen alueellinen yhteistyö on tärkeää näille kunnille ja vastauksissa painotettiin vastuukunnan roolia.
TE-uudistuksen haasteet ja mahdollisuudet
Vastaajat suhtautuivat TE-uudistuksen rahoitusmalliin varsin kriittisesti. Kaikkein varauksellisimmin suhtauduttiin TE-palvelujen järjestämiseen ja työttömyysturvan etuuskulujen kattamiseen saatavien valtionosuuksien määrään. Vastaajien mielestä lakisääteisten tehtävien hoitamiseen saatavat niukat resurssit johtavat siihen, että palveluja on pystyttävä tuottamaan nykyistä tehokkaammin, mikä ei välttämättä ole huono asia.
Kuntien taloudellinen tilanne on jo nyt haastava ja valtio siirtää lisää palveluja kunnille antamatta riittäviä taloudellisia resursseja TE-palvelujen hoitamiseen. Pahimmillaan kunnan taloudellinen tilanne ei mahdollista vapaaehtoisia, täydentäviä TE-palveluja eikä panostamista elinvoiman kehittämiseen, jotka voisivat olla kunnalle elintärkeitä työttömyyden kokonaisvaltaisessa hoitamisessa.
Pienissä kunnissa mietitytti myös se, onko lähipalveluja saatavilla riittävästi ja jakautuvatko ne tasapuolisesti työllisyysalueen kuntien kesken. Lähipalveluja tarvitaan myös turvaamaan digitaidottomien työnhakijoiden palvelut, kun palveluja digitalisoidaan yhä enemmän.
Koska paikallisella tasolla tunnetaan työnantajien toiveet ja tarpeet, toivotaan kuntien järjestämän toisen asteen ammatillisen koulutuksen olevan joustavaa ja parantavan osaavan työvoiman saatavuutta. Paikallisten lähtökohtien huomioon ottamisessa korostettiin sekä työnhakijoiden että työnantajien tarpeita. Työnantaja- ja yrityspalvelujen todettiin jääneen melko vähälle huomiolle valmistelussa, vaikka niiden integroimisessa lakisääteisiin TE-palveluihin on kehitysmahdollisuuksia, ja niiden uskotaan edistävän palvelujen kokonaisvaltaista toimivuutta.
Useista huolenaiheista huolimatta TE-uudistuksessa nähtiin paljon mahdollisuuksia. Vastauksissa toistui paikallisten tarpeiden huomioon ottaminen, entistä paremmat lähipalvelut sekä kuntien koulutus- ja elinkeinopalvelujen hyödyntäminen. Uudistukseen toivotaan myös poistavan nykyisin valtion ja kuntien tekemää päällekkäistä työtä työllisyyden hoidossa ja mahdollistavan nopean reagoinnin muuttuviin tarpeisiin. TE-uudistuksen toivotaan mahdollistavan työllisyys- ja elinkeinopalvelujen uudenlaisen tuottamisen, joka vahvistaisi kuntien elinvoimaa, vaikuttaisi työllisyysasteen kohoamiseen ja näin myös edistävän hyvinvointia yksilö- ja yhteisötasolla.
Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian tutkijat työskentelevät Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa KUMU -Kuntien muuttuva rooli työllisyys- ja elinkeinopalveluissa, jonka raportti julkaistaan vuoden 2025 alkupuolella.
Kommentit