Sari Sairaanhoitaja. Tuttu hahmo vuoden 2007 eduskuntavaalien alta.
Kalliiksi tullut nainen, saattaisi joku leukailla.
Useat talousviisaat ovat arvioineet Suomen kilpailukyvyn ongelmaksi viime vuosien palkkakehityksen. Kuntapäättäjät, jos jotkut, tietävät tämän.
Siihen nojaten sosialidemokraattien puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinteen vaalipuheet parin viikon takaa ovat kestämättömiä. Rinne totesi:
”Tavoitteeksi on asetettava, että tulevalla vaalikaudella miesten ja naisten välinen palkkaero kutistetaan korkeintaan kymmeneen prosenttiin.”
Jos SDP todella tarkoitti tuota, lupauksella on järjetön hintalappu. Yksinomaan kuntasektorilla tuo linjaus tarkoittaisi noin 1,2 miljardin lisäkustannuksia – tietysti, koska naisvaltaiset alat ovat nimenmaan kuntasektorin työpaikkoja.
Laskelman oletuksena on, että sukupuolten välistä palkkaeroa kutistavat korotukset kohdistetaan yksinomaan naisille, ei lainkaan miehille. Tämä antaa eräänlaisen minimisumman tasa-arvolupauksen kustannuksista. Todellisessa elämässä tällaisia pelkästään naisille suunnattuja korotuksia ei tietenkään voida tehdä, vaan korotukset täytyisi käytännössä kohdentaa naisvaltaisille aloille, jolloin myös näillä aloilla työskentelevät miehet saisivat tämän tasa-arvokorotuksen. Silloin osa korotuksista kohdistuisi miehille, jolloin kustannusten loppusumma kasvaisi.
Tuskin kukaan meistä vastustaa palkkatasa-arvoa. Minua ainakin harmittaa vietävästi, että naisen euro on yhä 80 sentin tietämillä. Silti en uskaltaisi luvata, että tässä taloustilanteessa asia korjataan yhdessä vaalikaudessa.
Huomionarvoista myös on, että naisten ja miesten välisestä palkkaerosta valtaosan selittää ammatillinen segregaatio ja työuran aikana tapahtuvat erilaiset valinnat. Näitä ei tempuilla korjata, vaan vaaditaan pitkäjänteistä työtä ja asennemuutosta koko yhteiskuntaan.
Ellei sitten Rinne tarkoittanut, että palkkojen epätasa-arvon ongelma korjataan miesten palkkoja alentamalla?