| Kirjoittanut:
Sairaanhoidon taloudellisuus, tuottavuus ja tuloksellisuus kiehtovat diplomi-insinööri Iiris Riippaa. Tutkimuksissaan hän sukkuloi sujuvasti ruohonjuuritasolta makrotasolle.
Oulussa syntynyt Iiris Riippa valmistui ensin kauppatieteiden maisteriksi Tampereelta 2009. Terveydenhuollon pariin hän päätyi opiskellessaan sen jälkeen tuotantotaloutta Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Nyt väitöskirja sähköisestä asioinnista ja potilaan omahoitoa tukevien interventioiden arvioinnista on viittä vaille valmis Aalto-yliopistoon.
Lisäksi hän on mukana Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa sote-hankkeessa.
Asiakaskeskeisyyttä
Väitöstyössään Iiris Riippa liikkuu asiakasrajapinnassa, sairaanhoitopiirien taloutta selvittävässä projektissa hän tarkastelee asioita ylätasolta.
– Keskeistä on vertaiskehittäminen. Kun tiedetään muiden tekemiset, voidaan verrata niihin ja sen mukaan kehittää omaa toimintaa.
Terveydenhuollon tuloksia on enenevästi ruvettu arvioimaan potilaan näkökulmasta, asiakaskeskeisyys on nouseva trendi.
– Se mitä kansalainen haluaa, ei välttämättä ole fysiologista terveyden optimointia, vaan voi olla myös muuta. Nykyään mietitään yhä enemmän, miten tutkia ja yhteismitallisesti määritellä vaikuttavuutta, Riippa sanoo.
Esimerkiksi toimintakyvyn mittaamisen lisäksi potilaalta voidaan kysyä suoraan, mitä mieltä hän on jostakin hoidosta ja oliko siitä hänen mielestään hyötyä.
– Kokonaisuus on joka tapauksessa monimutkainen, ja jokaisessa yksittäisessä analyysissä pystytään käsittelemään rajallinen määrä tuloksia ja vaikutuksia. Siksi suorituskykyä pitää mitata useilla tasoilla, katsoa eri näkökulmista, tutkia sekä taloudellisuutta että vaikuttavuutta.
Yhteistyötä
Aalto-yliopiston tunnuslukuprojektin edellisessä raportissa paneuduttiin sairaanhoitopiirien keskinäisiin eroihin. Selväksi kävi, että kustannustason nousuun on puututtava.
Iiris Riippa ei halua nimetä mallioppilaita, jotka ovat onnistuneet hoitamaan asioitaan erityisen hyvin.
– Ei ole hedelmällistä osoittaa ketään sormella, koska vertailua täytyy kehittää yhdessä tekemisen suuntaan. Silloin kaikki voivat oppia toisiltaan. Sitä ajatusta on haluttu herättää, pitäisikö kustannuksille olla jokin perälauta, ja voisiko sitä määrittää sen mukaan, mitä palvelut eri puolilla maata maksavat.
Eri alueilla on erilaista sairastavuutta ja palvelutarvetta, myös esimerkiksi välimatkoista johtuvaa eroa kustannuksissa.
– Jos järkeenkäypää selitystä ei ole, silloin on vaikea ymmärtää, miksi pitäisi hyväksyä sellaisia sairaanhoidon kustannusten eroja, jotka eivät voi johtua muusta kuin tehottomuudesta.
Myös palveluvalikoima perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on saatettu jakaa eri lailla.
– Kun vertaillaan pelkästään piirejä organisaationa, tuloksista nousee helposti esiin, ettei jokin niistä tuota tiettyä palvelua lainkaan.
Esimerkiksi mielenterveyspalveluissa on osittain kunnan omaa tarjontaa, osittain erikoissairaanhoito huolehtii.
– Se hankaloittaa arviointia, Riippa toteaa.
Iiris Riipan mielestä olisi hyvä verrata järjestelmää niin, että alueen kaikki palveluntuottajat ovat mukana.
– Tosin vastassa on uusi ongelma: näin ei saada selkeää ohjetta muutoksiin yhtä organisaatiota varten, koska kyse onkin verkostosta.
Aaltoliikettä
Iiris Riippa toteaa, että kun taloudellisesti menee hyvin, on varaa tiettyyn tehottomuuteen.
– Toki myös aitoon, hyvään kehittämiseen. Viime vuosikymmeninä on ollut sen verran löysää rahaa, ettei välttämättä ole tarvinnut laittaa paukkuja toiminnan optimoimiseen, Riippa pohtii.
Nykyistä kuntayhtymämallia on kritisoitu jäsenkuntien runsaudesta, jolloin mikään niistä ei oikein koe sairaanhoitopiiriä omakseen.
Pahimmillaan niistä voi tulla huonon hallintotavan ja lepsun taloudenpidon saarekkeita. Aina on vielä veruke, kuinka kyse sentään on ihmisten terveydestä.
Jos budjetti ei pidä, jäsenkunnille voi lähettää lisälaskun, koska poliittista ohjausta ei ole, eikä yksittäinen kunta pysty vaikuttamaan menoihin.
Tunnistaako Iiris Riippa tämän perusongelman? Entä mikä olisi tehokkain ja talouden kannalta paras hallintomalli?
– En ole tätä asiaa tutkinut, mutta alalla pyörineenä kieltämättä näyttää, että päätöksenteko on aika tahmaista. Monet kehitysaskeleet vaikuttavat järkeviltä ja perustelluilta, mutta uudistuksia ei silti saada aikaan. Kuntien, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien neuvottelumekanismi on vähän tehoton.
Riippa itse on keskitetymmän päätöksenteon kannalla.
– Tämä on kuitenkin ensisijaisesti aluepoliittinen kysymys. En ole oikea henkilö sanomaan, mitä haluamme maksaa esimerkiksi siitä, että jokaisella pienellä kunnalla on päätösvalta kaikesta terveydenhuollostaan.
Iiris Riippa muistuttaa vielä, että kehitys kulkee usein aaltoliikkeenä. Yhteen aikaan painotetaan yhtä asiaa, toisena toista.
– Perusterveydenhoitoa, sosiaalihuoltoa ja erikoissairaanhoitoa on tähän asti kehitetty omina siiloinaan. Siellä on äärimmäisen taitavaa porukkaa ja hyviä menetelmiä, mutta kun katsotaan kokonaisuutta, siiloutumisen aiheuttamia ongelmia löytyy. Siksi nyt keskitytään integrointiin niin, etteivät eri tahot tuottaisi päällekkäisiä palveluja. Siitä hyötyy myös loppukäyttäjä, asiakas, jota ei enää pompotella edestakaisin.
Valinnanvapautta
Potilaan vapaus valita hoitopaikkansa voi pitkällä aikavälillä heijastua sairaanhoitopiirien toimintaan ja talouteen.
– Vaikutus saattaa tulla hitaasti, valinnanmahdollisuus on vielä niin uusi asia. Toistaiseksi määrät eivät näy makrotasolla. Jos katsotaan jonkin sairaanhoitopiirin kaikkia kuntia, muualta ostettavien palvelujen osuus ei juuri ole muuttunut, Iiris Riippa sanoo.
Riipan mielestä on syytä seurata tarkkaan, minkä perässä ihmiset ovat valmiita matkustamaan. Se täytyy ottaa huomioon järjestelmien suunnittelussa ja arvioinnissa.
– Usein tarvittavien ja kasvokkain kohtaamista vaativien palvelujen on luultavasti tulevaisuudessakin pysyttävä fyysisesti lähellä. Sitten on niitä, joita esimerkiksi sähköisen asioinnin kautta on mahdollista keskittää.
Jo nyt HUS tarjoaa koko maassa mielenterveyspalvelua, joka on lähtenyt ilmeisen hyvin käyntiin. Nettiterapiassa on oikea ihminen, hoitaja tai lääkäri valvomassa ja kontaktihenkilönä, ja sinne voi kuka tahansa lääkäri missä päin Suomea tahansa kirjoittaa lähetteen.
Aiemmin HUS on palvellut koko Suomea vaikeissa, harvinaisissa sairauksissa, nyt on käytössä myös aivan uudenlainen etäpalvelu.
Otetaan toinenkin, kuvitteellinen esimerkki. Hiljakkoin tamperelainen Coxa on alkanut mainostaa tekonivelkirurgiaansa myös Helsingissä ja avannut pääkaupunkiin toimipisteen. Etäpoliklinikalla potilaat käyvät ensin arviointia varten ja sitä kautta siirtyvät Tampereelle.
Voivatko koko eteläisen Suomen tekonivelleikkaukset siirtyä Tampereelle ja vastaava toiminta näivettyä esimerkiksi Turussa?
– Miksipä ei, jos kyse on sellaisesta palvelusta, jonka vuoksi ihmiset ovat valmiita lähtemään muualle ja josta he oikeasti hyötyvät. Jos jossakin erikoistutaan tiettyyn asiaan ja siellä on alan erityisosaamista, keskittäminen voi olla järkevää.
Riippa korostaa, että silloin pitää kuitenkin huomioida, mitä asiakkaalle tapahtuu, kun hän joutuu matkustamaan. Mitä se tarkoittaa jatkohoidon ja kuntoutuksen suhteen, tuleeko päälle esimerkiksi pidempi osastojakso. Myös tällaisia tekijöitä pitää päästä laskemaan.
Riippa muistuttaa, että hoidon vaikuttavuutta arvioitaessa jo matkustaminen on osa asiakkaan kokemusta. Joskus päättäjät tuskailevat, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa, mikä kuntalaisille sairaanhoidossa on tärkeää ja mitä he arvostavat.
– Pidän tärkeänä, että nyt kun valinnanvapaudesta saadaan ensimmäisiä kokemuksia, katsotaan, mitkä palvelut ovat saaneet valitsemaan toisen sairaanhoitopiirin. Päätöksentekijöiden pitää haistella, mikä on ensinnäkin taloudellista, mutta katsoa myös vaikuttavuuspuolta eli sitä, miten rahat viisaimmin käytetään asiakkaan näkökulmasta.
Vertailua
Keski-Euroopassa monen sairaalan väestöpohja on samankokoinen kuin Suomen väkiluku. Onko meillä hoitojen yhä kehittyessä ja kallistuessa varaa ylläpitää viittä yliopistosairaalaa?
Iiris Riippa ei rupea ennustamaan erikoissairaanhoidon mahdollisia karsintakohteita.
– Se riippuu taloudellisesta tilanteesta. Juuri nyt ei näytä hyvältä. En sano, tulevatko nimet muuttumaan yliopistosairaaloista joksikin muuksi, mutta osaamisen keskittymistä varmaan tapahtuu. Pitäisikö tiettyjä toimintoja lakkauttaa jostakin sairaalasta, yliopistosairaalastakin? Sitä voidaan arvioida katsomalla kustannustehokkuutta, vertailemalla toiminnan taloudellisuutta ja vaikuttavuutta, myös asiakkaan näkökulmasta, ja ottamalla lisäksi huomioon alueelliset näkökulmat. Paljon tutkimusta ja selvitystä tämä vielä vaatii.
Kustannusvaikuttavuuden vertaaminen on kelpo ohjenuora. Kun sairaanhoitopiirejä laitetaan rinnatusten, harvoin jossakin kaikki on tehty parhaiten.
– Yleensä on niin, että jossakin jotakin on tehty muita paremmin. Aina kun otetaan käyttöön uusia toimintatapoja, tulee ottaa huomioon, että organisaatiossa oikeasti ihmiset tekevät muutoksen. Hyväkään malli ei toimi kaikissa ympäristöissä. Se vaatii aina, että ihmiset lähtevät muutokseen mukaan.
– Vertailua pitää kuitenkin tehdä, ja malleja hakea myös ulkomailta. Jopa kehittyvistä maista, joissa on omat tapansa toimia ja muuten löyhempi rakenne. Uudistusten tuominen käytäntöön pitää sitten hoitaa huolella, jotta niistä saadaan kaikki hyöty irti.
Riippa viittaa tuttuun tutkimuskohteeseensa, sähköiseen asiointiin:
– Moni ajattelee sen olevan aina samanlaista, mutta sähköinen asiointi voi olla ihan mitä vain ja toteutettavissa monin tavoin. Jos työntekijän on tarkoitus kommunikoida sähköisen kanavan kautta asiakkaan kanssa, mutta hän ei halua sitä tehdä tai ei pidä tapaa järkevänä, tehokkaana ja vaikuttavana, silloin siitä ei ole hyötyä. Olkoon sitten teknologia tai toimintamalli, ihmisillä täytyy olla tarve ja halu niiden käyttöön.
Iiris Riipan mielestä uudenlainen asennoituminen on tarpeen; oivaltaminen, että me teemme systeemin yhdessä.
– Myös asiakas, veronmaksaja, täytyy ottaa mukaan suunnitteluun. Omilla valinnoillaan ja toimillaan hän on potilaana tekemässä hoidosta hyvää tai huonoa, kustannustehokasta tai -tehotonta. Päättäjien ja tutkijoiden puolestaan pitää tiedottaa ihmisille asioista, jotka liittyvät hoidon tuloksiin, vaikuttavuuteen ja myös kustannuksiin. Nyt on avoimen keskustelun aika.
Tiedolla johtaminen kuuluu Iiris Riipan lempitermeihin.
– Siis se, miten tietoa voidaan käyttää hyväksi terveydenhuollon kehittämisessä, miten hyödyntää tietoteknologiaa ja erilaisia suorituskyvyn mittaamisjärjestelmiä. Olennaista on tunnistaa, mikä voidaan korvata automaatiolla ja mikä on se kohta, missä tarvitaan inhimillistä harkintaa. Olen toiveikas. Uskon, että eri päätösprosessien automatisointi säästää vielä meiltä paljon aikaa, rahaa ja voimia, sanoo tutkija Iiris Riippa.
Polemiikissa 3/2015 jutun kirjoittajaksi on nimetty toimittaja Marjatta Pöllänen. Jutun on kirjoittanut toimittaja Pirjo Silveri. Toimitus pahoittelee virhettä.
Kommentit