Todennäköisesti tämän pöydän ääressä on visioitu ennenkin Suomen tulevaisuutta, tosin työmarkkinajärjestöjen näkökulmasta. Polemiikki-lehden päätoimittaja Antti Mykkänen on kutsunut kolmikon osoitteeseen Eteläranta 10.
”Kokoontumisajot” tapahtuvat kattokerroksen kabinetissa 10. toukokuuta – vajaa kuukausi ennen kuin sote- ja maakuntauudistuksia koskevan lakiluonnospaketin pitäisi tulla julki. Keskustelu käydään siis julkisuudessa olevan tiedon varassa – ja tässä keskustelussa pääpaino on sanalla ”maakuntaitsehallinto”, ei niinkään sanalla ”sote”.
Antti Mykkänen: Millaisia mahdollisuuksia ja uhkia nyt käsillä olevaan maakuntauudistukseen liittyy?
Hannele Pokka: Positiivista on se, että kahdensadan mietiskelyn vuoden jälkeen taitaa nyt tulla ”Lapinlisää”. Väliportaan hallinnostahan oli jo ensimmäisessä Suomen hallitusmuodossa pykälä. Sen jälkeen on syntynyt tahto perustaa maakuntahallinto. Se on ollut perustuslain kirjaus jo ties kuinka kauan, mutta poliittista yksituumaisuutta ei ole syntynyt ennen kuin nyt. Tämä on iso asia. Maakuntahallinto sopii harvaan asuttuun maahan.
Negatiivinen asia on se, että tämäkin uudistus tehdään niukkenevien resurssien aikana, joten ei tässä mitään uutta jaettavaa tule. Toivon, että tämä uudistus saataisiin nyt aikaan, ettei henkilöstön tarvitse elää jatkuvien hallinnonuudistusten keskellä.
Esa Halme: Olen regionalisti ja ehdottomasti uudistuksen kannalla. Strategisesti maakuntauudistus on suuri vaaleilla valittuineen päättäjineen, mutta rahallisesti pieni. Suuri sote-kokonaisuus on sitten toinen asia.
Olisin toivonut, että tässä yhteydessä olisi uudistettu myös verotus. Maakuntaverotus olisi voitu aloittaa ”non-sote-rahoituksesta”, koska ongelma liittyi nimenomaan sote-verorahoitukseen.
Heidi Rämö: Kunnissa on eletty vuosia uudistusten keskellä. Henkilöstöllä on takanaan erittäin haasteelliset vuodet. Rahoitus ei ole lisääntynyt, mutta tehtävät ovat. Ei tällä rahoituksella voi enää jatkaa näin. Nyt se on sitten maakunta, joka hoitaa jatkossa sote-palveluja.
Iso kysymys on, miten tämä kokonaisuus rahoitetaan. Olen samaa mieltä kuin Esa, että maakunnille olisi pitänyt antaa verotusoikeus, jotta kysymys olisi aidosta itsehallinnosta. Ja koska taustalla on kuitenkin tuottavuuden ongelma, keskeinen kysymys on rahoitusjärjestelmä. Vielä emme tiedä, miten se on ratkaistu.
Antti M.: Jos saisitte suunnitella tämän uudistuksen puhtaalta pöydältä, millainen se olisi?
Esa H.: Jos saisin päättää itse, niin en päättäisi itse, koska koko maakuntahallinnon idea perustuu moniarvoiseen päätöksentekoon. Maakuntahallinnon lainsäädäntö tehdään kuntalakitradition pohjalta, ja se on mielestäni oikea ratkaisu. Kuten sanoin, verotus olisi pitänyt avata jo nyt ainakin osittain. Mutta hallituksen linjaama polku vastaa aika lailla sen tyyppistä ratkaisua, jonka mukaan on hyvä mennä.
Hannele P.: Selvityshenkilö Lauri Tarastin esityksen mukaan valtiolta on siirtymässä 12 500 työntekijää maakunnan organisaatioihin. Soten henkilöstömäärä on sitten aivan omaa luokkaansa. Mielestäni hallitus linjasi suhteellisen selkeästi, että aidot kehittämistehtävät, joissa käytetään poliittista harkintavaltaa, ovat maakunnilla. Vastaavasti perinteinen oikeusharkintaa edellyttävä ”koppalakkityö” eli viranomaistehtävät kuten lupa- ja valvontatehtävät, jäävät valtiolle. Minusta linjaus on selkeä. Uudistuksessa on menty sote edellä, koska valtio haluaa varmistaa, etteivät menot pääse riistäytymään käsistä. Oma toiveeni on, että tässä uudistuksessa otettaisiin huomioon se, että henkilöstö on elänyt hallinnollisten uudistusten keskellä pitkään.
Heidi R.: Poliitikot tekevät linjaukset, enkä kritisoi sitä. Mutta sitä kritisoin, että on menty niin vahvasti hallintolaatikot edellä. Pitäisi käydä keskustelua palvelutuotannosta, siitähän tässä pitäisi olla kysymys. Olisin lähtenyt palvelutuotannon kysymyksistä liikkeelle.
Hannele P.: On nähty, että poliittisella puolella on paljon helpompaa piirtää ”laatikoita”. Ne lakisääteiset tehtävät, joita kunnilla ja aluehallinnolla on, ne eivät muutu. Jollekin se lakisääteinen tehtävä tulee hoidettavaksi ja se pitää hoitaa.
Antti M.: Käydäänpä läpi kunta-maakunta-valtio-kokonaisuutta. Millaisia jännitteitä kuntien ja maakuntien välille voi olla rakentumassa, kun uudistusta viedään käytäntöön?
Heidi R.: En usko, että tulee suuria jännitteitä. Sen lainsäädännön mukaan kunnissa toimitaan, mikä laki tulee. Yleensä ongelmat liittyvät rahaan ja siihen, miten toimintoja ohjataan. Nyt sote-palvelut siirtyvät maakuntiin ja kunnat eivät enää rahoita palvelua. Minusta se on selkeä linjaus, vaikka uudistuksessa voi toki olla muita riskejä.
Hannele P.: Jos mietitään tilannetta meidän sektorilla, niin kunnan tärkein apparaattihan on kaavoitus, jossa kunnilla on monopoli. Maakunnille tulee maakuntien liitosta maakuntakaavoitus, ja alueidenkäytön suunnittelu sekä ohjaus. Siis myös se kokonaisuus, mikä on ollut ELY-keskuksilla. Valtaa siirtyy maakunnille ja se on oikea periaate, että näin tapahtuu, mutta tässä työnjaossa on vielä paljon keskusteltavaa. Mitä tapahtuu esimerkiksi valitusoikeudelle?
Esa H.: Roolien selkiyttäminen on tarpeen. Yksi kuviteltu ongelma voisi liittyvä elinkeinopolitiikkaan, mutta emme kai tosissaan usko, että Uudenmaan maakunta ryhtyisi ohjaamaan Helsingin satamapolitiikkaa? Toinen sektori, jossa voi tulla rajanvetoa, on liikennepolitiikka.
Hannele P.: Voidaanko kuntien tehtäviä siirtää maakunnille? Nyt näyttää siltä, että vain siinä tapauksessa, jos asiasta on yksimielinen päätös maakunnan kuntien kesken. Ympäristöhallinnossa olemme olleet aika radikaaleja näkemyksissämme, jos ajatellaan vaikkapa rakennustarkastusta ja -valvontaa. Maakunnilla voisi olla tähän annettavaa. Jos kunnassa on yksi henkilö töissä rakennusvalvonnassa, mihin resurssit riittävät?
Esa H.: Kuvittelen, että tämä asia tulee lausuntokierroksella eteen.
Antti Mykkänen nostaa keskusteluun pääkaupunkiseudun neljän kaupungin tilanteen. Pääministeri Juha Sipilän hallitus on antanut Helsingille, Espoolle, Kauniaiselle ja Vantaalle mahdollisuuden laatia yksituumaisen esityksen pääkaupunkiseudun aluetason hallinnosta. Keskustelu aiheesta on varsin nopeasti käyty. Kolmikko arvioi, että kaupunkien erilaiset toimintakulttuurit eivät välttämättä synnytä suurta yhtenäistä näkyä. Kukaan ei ryhdy arvioimaan, millainen esitys neljältä kaupungilta tulisi. On siis aika siirtyä valtion ja maakunnan välisiin suhteisiin.
Antti M.: Millaisia jännitteitä valtion ja maakunnan tehtäväjakoon liittyy?
Esa H.: Vielä ei voi tietää. Maakuntien erilaisuus on otettava huomioon. Valtion puolella on yleensä momentti, ja momenttia vastaan on joku resurssi ja tehtävä. Kuntapuolella on velvoitteet ja resurssit. Tässä uudistuksen valmisteluvaiheessa näkyy vielä ”momenttipuolen” ajattelua, joka on kunnille vierasta.
Antti M.: Hannele, kerro millä tavalla valtion virkamies voi sopeutua siihen, että maakuntavaltuutettu onkin yhtäkkiä ”päsmäröimässä virkamiehen päälle” eli ei ole ”minäpä määrään” -mallia?
Hannele P.: Antti, milloin olet ollut viimeksi valtion palveluksessa? Mehän ollaan poliittisessa ohjauksessa kaiken aikaa ja ohjaus vaihtuu joka vaaleissa. Kyllä tiukka poliittinen ohjaus ulottuu myös aluehallintoon – ja hallituksen ohjelman mukaan sielläkin toimitaan. On klisee, että on joku ”itsenäinen virkamies”. On tiettyjä asioita, joissa on pakko noudattaa viranomaisvastuuta ja joissa harkinta tapahtuu tiukoissa rajoissa. Mutta on hyvä muistaa, että virkamiehen velvollisuutena on kertoa poliittiselle päätöksentekijälle ne oikeudelliset rajat, joissa päätöksiä voidaan tehdä.
Antti M.: Mutta tulevilla itsehallintoalueilla poliittinen ohjaus on ”paikan päällä”.
Hannele P.: Toivon, ettei maakunnissa mennä sellaiseen malliin, jossa on lautakuntia, joissa poliitikot istuvat joka asian päällä. Toivon, että olisi maakuntavirasto, jossa virkamiehet hoitaisivat asioita ja maakunnan poliitikot ottaisivat tehtävikseen ne asiat, joissa vaaditaan strategista linjausta ja poliittista silmää. Tästä työnjaosta ei ole kovin paljon vielä keskusteltu. Kokonaisen maakunnallisen lautakunta-armeijan rakentamiselle sanoisin ”huhhuh”.
Esa H.: Aivan. Kun paloauto lähtee palopaikalle, sehän ei lähde poliittisella päätöksellä. Siinä ei ole lainkaan poliittista harkintaa.
Sitten Antti Mykkänen haluaa kuulla, miten esimerkiksi Lempäälä voisi varmistaa oman äänensä kuulumisen maakuntahallinnossa. ”Kiintiöpaikkoja” ei ole luvassa, eivätkä uudet maakunnat ole kuntien käskyläisiä.
Heidi R.: Minua ei huolestuta se, onko maakuntahallinnossa lautakuntia ja siellä lempääläläisiä. Se huolestuttaa, jos joka ainoalla alueella pitää tehdä kaikki samoin ylhäältä tulleiden ohjeiden mukaan. Toivon, että kullakin alueella saataisiin tehdä suunnittelu- ja valmistelutyö omista alueellisista lähtökohdista käsin.
Ei meillä Lempäälässä olla huolissaan siitä, kuinka monta päättäjää meiltä istuu maakuntahallinnossa. Olemme toimineet maakunnan liiton kanssa hyvässä yhteistyössä kaiken aikaa.
Jyrki Kataisen hallituksen kuntauudistus nosti kuntaväen tunteet pintaan, mutta monin verroin suurempi maakuntauudistus ei ole vienyt väkeä barrikadeille. Miten tätä voi selittää?
Esa H.: Eiköhän tässä käyty kaikki muut vaihtoehdot läpi viime hallituskaudella ja muutamalla aiemmallakin. Viime hallituskaudella perustuslakivaliokunnan antama lausunto sote-uudistuksesta oli niin selkeä, että se viitoitti tietä uudistukselle. Varmaan kyse on siitäkin, että kentällä on kova väsymys. On pakko saada jotakin jo maaliin. Tämänkin uudistuksen epäonnistuminen olisi kaikkein huonoin vaihtoehto.
Heidi R.: Juuri näin. Uudistusta on yritetty niin monta kertaa ja tiedetään, että jotakin täytyy tehdä. Ilmapiiri kunnissa on odottava. Henkilöstö ei voi elää kaiken aikaa suurten uudistuksen keskellä. Olen sanonut henkilöstölle, että ”ei murehdita sitä, mistä ei itse päätetä”. Keskitymme niihin asioihin, jotka ovat käsissämme ja jotka meille uudistuksessa annetaan.
Antti M.: Kertokaapa ennusteenne siitä, millä todennäköisyydellä tämä uudistus toteutuu?
Esa H.: Kyllä tämä toteutuu hitaan kypsymisen tuloksena.
Hannele P.: Näin varmaan on. Tällä uudistuksella on valtava vauhti. Jos vuonna 2018 järjestetään ensimmäiset maakuntavaalit ja 2019 koko homma on aikomus saada alkuun, ei ole varaa jossitteluihin. Ministeriössä meidän on pakko motivoida henkilöstömme keskushallinnossa ja alueilla tekemään omat hommansa siihen asti nykyisillä organisaatioilla.
Antti M.: Entä onko 18 maakuntaa oikea lukumäärä alueelliselle itsehallinnolle?
Hannele P.: Tämä on politiikan piiriin kuuluva asia ja poliitikot ovat vastanneet, että se on oikea lukumäärä.
Esa H.: Olisin aiemmin sanonut, että kahdeksan tai yhdeksän maakuntaa iskukykymittariston mukaan. Mutta Pirkanmaa ei voi yhtään huonommin tai paremmin, jos Kainuu on tai ei ole oma maakuntansa. Jos näitä heikoimpia maakuntia kyseenalaistetaan, yksi argumentti niiden puolesta on sekin, että näillä maakunnilla olisi edes hallinnon työpaikkoja – ja jos keskussairaalan asiat määriteltäisiin jatkossa muualta käsin, mitä hyötyä sellaisesta filiaalitaloudesta olisi? Nyt katsotaan, riittääkö tällainen polku ja ratkaisu.
Hannele P.: Sotelle se riittää. Mutta entä valtiolta jäljelle jäävä väki, miten se sijoittuu? ELY-keskuksia ei ole 18 vaan 15 ja täyden palvelujen taloja on yhdeksän. Meillä on ELY-keskuksia, joissa yksi virkamies tulee kolmenkin maakunnan tontille. Miten tämä yksi jaetaan kolmelle maakunnalle, jos lisäresursseja ei tule?
Esa Halme muistuttaa, että kaikissa kuntia koskevissa uudistuksissa yksi ryhmä on jäänyt poikkeuksetta ”yksin”.
Esa H.: Tässä prosessissa kautta linjan suuret kaupungit ovat kokeneet tulleensa vedetyiksi ”kölin ali” kuusi kertaa. Joka kerralla ryhmä on tehnyt saman virheen. Kun on tullut hallituksen linjaus, se on jarruttanut ja hakenut erilaisen kannan suhteessa muuhun kuntakenttään.
Heidi R.: Näin. Tämä uudistus muuttaa eniten keskuskaupunkien asemaa, ainakin kaupunkien omissa mielikuvissa. Mutta ei kyse ole pelkästään siitä, että suurten kaupunkien johtajat ajattelisivat, että heiltä lähtee nyt valta. Porukkaa pöydän ääressä on jo nyt niin paljon, että muut kunnat halutessaan voisivat liittoutua keskuskaupunkia vastaan. Nyt tullaan uuteen tilanteeseen, jossa ollaan hakemassa yhteistä etua. Jos se lähtee vanhalta ”kabinettipohjalta”, niin uudistaminen on vaikeuksissa.
Uudistus muuttaa myös politiikkaa.
Esa H.: Meille syntyy ensimmäistä kertaa historiassa poliittisen kasvun portaat, jossa joka askel on valtakirjaperusteinen. Aikaisemmin on ollut kabinettiperusteiset välivaiheet. Poliitikot joutuvat valitsemaan, miten asemoituvat kunta-, maakunta- ja eduskuntavaaleissa. Uudistuksessa puolueiden piirien valta muuttuu ”vaalikoneeksi”, joka on järjestämässä vaaleja.
Antti M.: Miten valtio muuttuu uudistuksessa?
Hannele P.: Maakuntahallintouudistus yrittää selkiyttää pelikenttää. Mitä tehtäviä valtiolle jää? ”Koppalakkitehtäviä”, poliisi ja puolustusvoimat, mutta muitakin viranomaistehtäviä, valvontaa. Digitalisaatio on tässä uudistuksessa välttämätön. Verottaja on tästä hyvä esimerkki. Valtio on tehostanut omia toimintojaan voimakkaasti. Kannattaa muistaa, että valtiolla oli noin 73 600 työntekijää vuonna 2015. Vielä vuonna 2000 henkilöstöä oli noin 123 700.
Heidi R.: Yksi suvereenin oikeusvaltion keskeisiä tunnusmerkkejä on se, että valtio tarjoaa turvallisen elinympäristön kansalaisilleen. Tärkeintä on, että valtio kykenee antamaan ainakin tunteen turvallisuudesta kansalaisille.
Esa H.: Juuri näin. Kannattaa muistaa, että vain harvan valtion passilla pääsee ilman viisumia yhtä moneen maahan kuin suomalainen pääsee omalla passillaan. Se kertoo jotakin olennaista Suomesta.
Ja viimein ryhdytään pohtimaan kysymystä, joka herättää kuntaväessä intohimoja. Mikä on tulevaisuuden kunta? Ranskalainen vaakunakuntako – vai jotakin enemmän?
Heidi R.: Olemme uudistuksen jälkeen mahdollistajia, emme enää palveluntuotantokoneisto samalla tavalla kuin aiemmin. Nyt pitäisi pystyä kertomaan kuntalaisille, mistä oikein on kysymys. Ne, jotka lähtevät itse aktiivisesti tekemään, ovat ensimmäisinä nenä pinnan päällä. On kunnissa toki sitäkin ajattelua, että rakastutaan nykyiseen lautakuntarakenteeseen, mutta Lempäälässä lähdemme siitä, että kykenemme uudistamaan toimintaamme. Me olemme se tulevaisuuden kunta.
Esa H.: Uskoakseni luottamushenkilöt ovat valmiimpia uudistukseen. He näkevät, että kyse on nimenomaan kuntalaisten asioista. Moni virkamies ajattelee sisimmissään, että tämä uudistus ja käsillä olevat asiat ovat kunnan, eivät kuntalaisten.
Heidi R.: Aivan, ”mun hallinto, mun kunnantalo”. Urani aikana olen kohdannut tätäkin ajattelua virkamieskunnassa. Tässä käsillä olevassa uudistuksessa sillä ei pääse pitkälle.
Antti M.: Heidi, miten kuvaat uutta kuntaa? Mikä siitä kehkeytyy?
Heidi R.: Tulevaisuuden kunta vastaa lähipalveluista. On varhaiskasvatus, siis päivähoito, koulu, vapaa-ajan palvelut. Sitten kaavoitus ja maankäyttö sekä elinkeinopolitiikka. Kunnasta kehkeytyy aidosti elinvoimaa ylläpitävä toimija, jonka täytyy hakea yhteistyökombinaatioita mahdollistaakseen kuntalaisien palvelut. Digitalisaatiolla on tässä merkittävä rooli.
Esa H.: Vaikka sote-palvelut siirtyvät maakunnille, kunnissa käydään edelleen keskustelua soten kanssa. Kaikki yhteistyötä ja valmiuksia rakentava toiminta kuuluu edelleen kunnalle. Kannattaa muistaa, että maakuntauudistuksen jälkeenkin Suomen kuntien toimiala on laajuudeltaan edelleen kaksi kertaa se, mikä Hampurilla on nyt.
Onko uudistus kunnalle ja kuntajohtajalle vapauttava mahdollisuus keskittyä johonkin muuhun ohi sote-palveluiden – vai vallan menetys ja tappio?
Heidi R.: Koen uudistuksen vapauttavana. ”Ottakaa vaan sote ja äkkiä”. Kunnissa on menty vuosien ajan sote-rahoituksen ehdoilla ja on kiristetty kunnan kaikkea muuta toimintaa, yhdistelty virkoja, eikä sekään ole riittänyt. Kun näin on, niin on aika uudistaa perusteellisesti kuntien toimintaa. Jatkossa kysymys on siitä, mistä me löydämme elinvoimatekijät ja yhteistyökumppanit tekemään elämänlaatua kuntalaisille.
Keskustelu kääntyy itsehallinnon kriteereihin. Kumpaa nyt käsillä oleva uudistus edustaa: valtion tiukkaa ohjausta – vai aitoa itsehallintoa?
Antti M.: Täyttyvätkö aidon itsehallinnon edellytykset sillä, että maakunnissa on suora kansanvaali? Omaa verorahoitusta ei kuitenkaan ole.
Esa H.: Jos Euroopan neuvoston määritelmää miettii, niin itsehallinnon tunnusmerkistö on tässä: hallinnon ylemmästä tasosta riippumaton toimija, on vapaa sopimusoikeus, on vapaa poliittinen päätöksenteko-oikeus, on taloudellinen riippumattomuus. Noin kolme ja puoli kriteeriä näistä täyttyy. Rahoituksessa on yleiskatteinen ”könttäsumma”, ei momentteihin menevä yksityiskohtainen ohjaus. Mielestäni itsehallinto toteutuu, mutta talouden osalta ensi vuosikymmenellä täytyy vielä tarkentaa mallia ja saada maakunnille verotusoikeus.
Heidi R.: En ole aivan noin optimistinen. Rahoitus on iso kysymys. Se joka maksaa viulut, yleensä myös määrää aika pitkälle mitä tehdään ja se on tämän uudistuksen heikko kohta.
Hannele P.: En ole lakiluonnosta nähnyt. Mutta näiden kriteerien mukaan, jotka Esa tässä luetteli, ollaan rakentamassa itsehallintoaluetta, jota valtio ei ”kyylää ja pomota” momenttikohtaisesti. Meillä ministeriössä on lähdetty siitä, että itsehallinto päättää itse asioistaan. Valtio ei tulosohjaa maakuntia samalla tavalla kuin valtion nykyistä aluehallintoa. Ohjausta on toki tulossa myös maakuntien tehtäviin. Ohjaammehan ympäristöministeriöstä oppailla ja määräyksillä myös kuntien ympäristötointa. Sote-palveluihin voi tulla tiukempaakin ohjausta, koska valtio haluaa pitää kustannukset kurissa.
Julkisen talouden paisumista Sipilän hallitus yrittää suitsia sote-palveluiden kilpailuttamisella. Palveluiden tuottajien on hallituksen linjauksen mukaan yhtiöitettävä toimintansa. Kunnat eivät voi palveluja tuottaa, koska sote ei kuulu enää jatkossa kuntien toimialaan.
Antti M.: Vaikka tarkoitus ei ole ollut puhua laajemmin sote-ratkaisusta, pyydän kuitenkin kommenttinne yhtiöittämisratkaisusta. Mitä siitä ajattelette?
Esa M.: En olisi mennyt yhtiöittämisessä aivan näin pitkälle, mutta jos mennään, parantaa se ainakin tuotteiden vertailtavuutta.
Ja yksi asia on varma: jos yhtiöittämisvelvoite toteutuu kaavaillusti, julkisen puolen lääkärien sivutoimiluvat yksityisellä puolella eivät ole enää mahdollisia. Syntyy yksityisen ja julkisen puolen tarkka jako. Hollannissa ei nykyään enää kukaan voisi kuvitella, että lääkäri toimisi samanaikaisesti julkisella ja yksityisellä puolella.
Heidi R.: Oliko yhtiöittämisvelvoite tuotava uudistukseen tässä ja nyt? Kun edetään lausuntokierrokselle, on mahdollista, että yhtiöittämisvelvoite vaikeuttaa asioita ja lykkää uudistuksen toteutumista. Toivoisin, että näin suuren uudistuksen yhteydessä tehtäisiin riskianalyysi. Ymmärrän kyllä perustelut yhtiöittämisvelvoitteelle, mutta vauhti hirvittää.
Hannele P.: Olen ymmärtänyt, että yksityisellä puolella Kela-korvauksesta luovutaan. Työterveyshuoltokin muuttaa muotoaan. Olisin peruskansalaisena kiinnostunut tietämään, miten palvelut jatkossa toimivat. Julkiselta puolelta ei kai saa kuitenkaan aivan kaikkea palvelua? Pitääkö jatkossa olla jokin hoitovakuutus, jos julkinen puoli ei tarjoa kaikkea?
Heidi R.: Kun tullaan riskialttiille puolelle terveydenhuollossa, vaikeat tapaukset tulevat lopulta aina julkiselle puolelle hoidettavaksi. Yhtiöittämisen myötä on oltava tarkkana, että kuntalainen – siis palvelun käyttäjä ja asiakas – tietää, miten tämä ketju kulkee.
Esa H.: Suurin merkitys on sillä, että jatkossa nähdään viimeinkin, mitä julkinen puoli tekee ja millaisilla kustannuksilla se tekee.
Entä millaisia asioita konkarikolmikko haluaa suuressa maakuntauudistuksessa alleviivata. Mikä uudistuksessa on parasta?
Esa H.: Parasta on, että maakuntalaki on rakennettu kuntalain ”päälle”. Se on koko uudistuksen ydin: itsehallinto. Uskon myös maakuntavaalien kiinnostavan jopa poliittista ykkösketjuamme. Kansanedustajilla tuskin on varaa jättää kotimaakunnissaan tätä vaalia väliin.
Hannele P.: Tärkeää on, että maakuntalakiin kirjataan selkeästi toimivallat ja tehtävät sekä rahoitus niin pitkälle, ettei tarvitse kovin pitkällisesti ryhtyä keskustelemaan, mitä laki oikeasti tarkoittaa. Haluan nähdä, että tässä ollaan vilpittömästi rakentamassa itsehallintoa. Toinen toivomus on se, että tämän uudistuksen takana seisotaan pitkään, ettei heti seuraava hallitus muuta suuntaa. Henkilöstön kannalta sellainen olisi kohtuutonta.
Heidi R.: Nyt pitäisi myöntää, että heti alkuvaiheessa ei synny säästöjä. Muutosvaihe pikemminkin vaatii resursseja. Jos on näkymä ja visio, mihin ollaan menossa, sopeuttamistoimet onnistuvat ajan kanssa. Nyt edellytetään aitoa itsehallintoa ja resursseja kehittämiseen, jotta saavutetaan tavoiteltu tulos. Muutokselle on huutava tarve.
Sipilän hallituksen linjaukset
- 18 maakuntaa, joille sote-järjestämisvastuu, nykyisen aluehallinnon kehittämistehtävät ja maakuntien liittojen tehtävät.
- Valinnanvapaus ja kilpailuttaminen – sote-tuotanto-organisaatioita koskee yhtiöittämisvelvoite. Tavoitteena kustannustehokkuus ja kustannusten läpinäkyvyys, vertailtavuus.
- Valtion yleiskatteinen rahoitus, ainakaan tässä vaiheessa ei verotusoikeutta.
- Suorat kansanvaalit, ns. maakuntavaalit vuonna 2018 presidentinvaalien yhteydessä.
Keskustelijat
Esa Halme, Pirkanmaan maakuntajohtaja vuodesta 2010. Aiemmin toiminut muun muassa maakuntajohtajana Päijät-Hämeessä. Ollut mukana uudistuksen maakunnallisessa taustatyössä.
Hannele Pokka, ympäristöministeriön kansliapäällikkö vuodesta 2008. Aiemmin toiminut muun muassa Lapin läänin maaherrana, oikeusministerinä, kansanedustajana. Pokka on oikeustieteen tohtori. Uudistuksessa mukana alivaltiosihteeri Tuomas Pöystin johtamassa projektiryhmässä.
Heidi Rämö, Lempäälän kunnanjohtaja vuodesta 2015 ja Suomen Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja. Toiminut aiemmin Hattulan ja Punkalaitumen kunnanjohtajana. Jäsenenä uudistuksessa julkishallinnon digi- ja sähköisten palveluiden ict-työryhmässä JUHTAssa.
Keskustelua luotsaa Polemiikin päätoimittaja Antti Mykkänen.
Kommentit