uutiset / 29.08.2011

Tutkimus paljastaa: Byrokratia karkottaa apua tarvitsevat köyhät

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Sosiaalityöntekijöiden kiire sekä järjestelmän monimutkaisuus ja sirpaleisuus vaikeuttavat köyhien ihmisten turvautumista yhteiskunnan apuun. Asiointi sosiaalitoimistossa koetaan turhauttavaksi ja vastenmieliseksi tiukkojen toimeentulotukinormien ja toimiston byrokraattisten käytäntöjen vuoksi.

Tiedot käyvät ilmi Tampereen yliopiston tuoreesta tutkimuksesta ”Köyhä byrokratian rattaissa”.

Tutkimushankkeessa on tarkasteltu köyhyyttä kolmen ihmisryhmän ja sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Yksinhuoltajanaisten kokemuksia kartoittavasta osiosta vastasi professori Irene Roivainen, miesten köyhyyttä selvitti professori Jari Heinonen ja vanhusväestön köyhyyskokemuksia YTT, lehtori Satu Ylinen.

Tutkimusta rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) ja se julkaistiin säätiön tutkimusjulkaisujen sarjassa.

Tutkimus tehtiin Tampereen kaupungissa, jossa työttömyysaste ja tuloerot ovat viime vuosina olleet monia muita suuria kaupunkeja korkeampia, samoin myös toimeentulotuen asiakasmäärät ovat olleet jyrkässä nousussa.

Sosiaalityöntekijät ovat sitä mieltä, että selvitäkseen tukiviidakossa asiakkailla – esimerkiksi yksinhuoltajanaisilla – pitäisi olla henkilökohtainen koordinaattori, jonka luokse voisi mennä katsomaan, mitä apua tarvitsee ja mitä tukia voisi hakea.

Yksinhuoltajanaiset sinnittelevät eri-ikäisten lastensa kanssa toimeentulovaikeuksien keskellä vuodesta toiseen, saamatta riittävästi apua. Turhauttavat asiointikokemukset johtavat palveluiden alikäyttöön ja luopumiseen jopa omista perusoikeuksista.

Yksinäiset miehet ehdottavat syrjäytymiskierteen ehkäisemiseksi mahdollisuutta kouluttautua uuteen ammattiin sekä ammatillista ja yksilöllisesti räätälöityä kuntoutus- ja tukipalvelujen ketjua.

Miehet esittävät myös yhden luukun periaatetta vaihtoehtona nykyiselle, huonosti toimivalle Bermudan kolmiolle: työmarkkinatuki – asumistuki – toimeentulotuki.

Sosiaalialan ammattilaiset puhuvat useammin kuin vanhukset itse köyhyydessä elämisen häpeästä ja huolesta joutua ”kunnan elätiksi”. Siksi vanhukset eivät hae apua eivätkä ota sitä vastaan.

Lisätietoja:

hankkeen johtaja, sosiaalityön professori (ma.) Irene Roivainen p. 040 – 5199956
sosiaalityön professori Jari Heinonen p. 040 – 7010199
YTT, lehtori Satu Ylinen p. 040 – 5062347

tutkimusasiamies Veli Pelkonen (KAKS) p. 0400 – 815 527

Jaa

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.