Soteuudistuksen välttämättömyydestä ei ole ollut erimielisyyttä, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen aluejako ja hallinto oli pirstaleinen ja hajanainen ennen uudistusta. Koko manner-Suomessa oli 232 sosiaali- ja terveydenhuollon ja 27 pelastusalan palvelujen järjestäjää. Uudistuksen jälkeen sote- ja pelastuspalvelujen järjestäjiä on 21 ja Helsinki sekä HUS. Luottamushenkilöpaikkojen lisäämisväitteillekään ei löydy asiaperusteita. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla luottamushenkilöiden määrä väheni 399:stä 253:een, sekä johtajien, päälliköiden ja asiantuntijoiden määrä yli 160 henkilötyövuotta.
Valtion vuoden 2024 talousarvion valmistelun yhteydessä väitettiin, että soteuudistus on täysin epäonnistunut. Perusteluksi kauhisteltiin, että menot nousevat useilla miljardeilla. Kyse oli budjettimenettelystä aiheutuneesta väärinkäsityksestä. Todellisuudessa vuodelle 2024 esitetyt valtion nettomenot kasvavat vain 1 miljardin verran eli 4,3 prosenttia. Se on aivan normaali sotemenojen kasvu näiden menojen historiallisessa katsannossa.
Sekaannuksen perussyy on, että soteuudistus valmisteltiin aikana, johon osuivat koronavuodet, Venäjä hyökkäys Ukrainaan, kallis palkkaratkaisu, korkojen nopea nousu ja inflaation kiihtyminen jopa 7 prosenttiin. Näiden tapahtumien seurauksena kukaan ei pystynyt arvioimaan kuntien sotemenojen todellista nousua vuonna 2022. Siksi hyvinvointialueiden tai valtion budjetin laatijoiden syyttäminen vuoden 2023 rahoituksen alimitoituksesta on perusteetonta.
Hyvinvointialueille syntyy alijäämää vuonna 2023 yli miljardi euroa. Siksi vuoden 2023 lopulliset menot tulevat käytännössä olemaan suuremmat kuin vuoden 2024 sotelle annetut budjettiraamit. Lain mukaan nämä alijäämät tulee kattaa viimeistään vuonna 2026. Vaikka hallitus on ilmoittanut, ettei lakia muuteta, niin hyvinvointialueet eivät pysty millään sopeutustoimilla kattamaan näitä ja tulevien vuosien todennäköisiä alijäämiä kokonaan nykyisen lain puitteissa.
Orpon hallituksen tavoite säästää 1,2 miljardia sotesta hallituskauden aikana on epärealistinen. Väestön ikääntyminen yksistään lisää menoja noin 4 prosentilla ja palkkakustannusten nousu vie noin puolet rahoitusraamien lisäyksistä vuosittain. Ikääntyneiden laitoshoidon kasvuennuste hallituskaudella on 14-15 prosenttia. Vaikka kasvua voidaan hidastaa, niin nykyisten ympärivuorokautisten hoivapaikkojen määrän vähentäminen hallituksen kaavailemalla tavalla ei tule onnistumaan.
Hyvinvointialuelaki on rakenteellisesti oikea. Siihen on rakennettu vuodesta 2005 lähtien jälkikäteistarkistus, jotta todelliset ja laskennalliset kustannukset eivät irtoaisi kohtuuttomasti toisistaan. Ongelmana on, että varsinkin korkean inflaation aikana jälkikäteistarkistuksen kahden vuoden viive voi merkitä 1-2 miljardin vyöryvää ”vajausta” hyvinvointialueiden rahoituksessa.
Epäonnistunut ratkaisu on hyvinvointialueindeksin rakenne. Asiantuntijan mukaan se kattaa arviolta 19 prosenttia kustannusten todellisesta noususta. Sen korjaaminen onkin kiireellisimpiä asioita alijäämän kattamisvelvoitteen muuttamisen ohella. Raportissa ehdotetaan kaikkiaan 9 eri toimenpide-ehdotusta hyvinvointialueiden ahdingon helpottamiseksi.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvu ei johdu soteuudistuksesta vaan väestörakenteesta, terveysteknologian ja lääkkeiden kallistumisesta sekä äärimmäisen vahvasta sääntelystä julkisen terveydenhuollon sektorilla. Samat taloudelliset ongelmat olisivat edessä ehkä vielä pahempina myös kuntapohjaisissa ratkaisuissa, jos niihin olisi päädytty.
Lue julkaisu kokonaisuudessaan täältä.
Lisätietoja: Hannes Manninen, +358-505113070, hannesmanninen@hotmail.com ; Tapani Tölli, +358-505113180, tapani.o.tolli@gmail.com
Kommentit