| Kirjoittanut:
Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä haluaa koulun, joka kehittää oppilaiden sosiaalisia taitoja ja ongelmanratkaisukykyä. Kärnä haluaa myös, että valtio turvaa kouluverkon – ja ettei yksikään oppilas istu ylisuurissa opetusryhmissä.
Arviosi siitä, millainen kouluverkko Suomessa on 2025? Kuinka iso pudotus peruskoulujen, lukioiden ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten verkostossa on edessä?
– Arvioin, että kouluverkosto supistuu vuoteen 2025 mennessä kokonaisuutena vielä noin viisi prosenttia nykyisestä, mutta koulujen lakkauttamistahti laantuu vuosien myötä. Kouluverkosto on jo etenkin syrjäisemmillä seuduilla minimissään, eikä koulujen välisiä etäisyyksiä voida enää kasvattaa nykyisestä.
Kuinka karsinta suoritetaan? Ohjaako valtio kouluverkkoa rahalla?
– Ohjaamista toteutettaneen ensisijaisesti määrittämällä minimioppilasmääriä. Mahdollisten minimioppilasmäärien lisäksi OKM:n on kuitenkin huolehdittava, että jokaiselle lapselle turvataan oikeus päästä kouluun ilman, että koulumatkat ovat kohtuuttoman pitkiä.
– Olisikin suositeltavaa, että valtio käyttäisi tässä tapauksessa kerrankin luovuutta ja säätäisi näistä asioista alueellisesti. Koko Suomea ei voida laittaa yhteen ja samaan muottiin, niin merkittävällä tavalla eri alueemme poikkeavat toisistaan.
Mikä rooli uudella oppimisteknologialla ja tietoverkoilla on kouluverkoston karsinnassa/kehittämisessä?
– En näe uutta oppimisteknologiaa ja tietoverkkoja kouluverkostoa karsivana tekijänä. Pikemminkin uuden teknologian tulee yhä paremmin mahdollistaa hyvä ja tasalaatuinen opiskelu maan jokaisessa kolkassa.
– Erilaisilla etäopiskeluun perustuvilla ratkaisuilla voidaan pitkällä aikavälillä säästää esimerkiksi henkilöstökustannuksissa. Tietoverkot mahdollistavat myös yhteistyön eri koulujen ja opiskelijaryhmien välillä etäisyyksistä riippumatta ja tämä taas voi osaltaan parantaa opetuksen laatua.
Olemmeko kiinnittyneet opetuksen kehittämisessä liiaksi ”seiniin”?
– Koulu ei ole lapselle tai nuorelle vain ”seinät”. Se on sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, jossa opiskellaan varsinaisten oppiaineiden lisäksi myös sosiaalisia taitoja elämää varten. Meillä on keskitytty kehittämistyössä erilaisiin tietotekniikkaan ja kansainvälistymiseen liittyviin hankkeisiin.
Millainen on tulevaisuuden koulu ja sen toimintaympäristö?
– Tulevaisuuden koulu on toivon mukaan edelleen sosiaalinen ympäristö, jossa harjoitetaan myös suoraa ihmisten välistä kanssakäymistä ja vuorovaikutusta, mutta myös yhä enemmän luovuutta, tiimityöskentelyä ja ongelmanratkaisua.
– Vaikka myös teknologian hyödyntäminen on tärkeää tulevaisuuden koulun oppimisympäristössä, on kuitenkin muistettava, että teknologian avulla ei saa eriarvoistaa lapsia. Ei voida esimerkiksi antaa älypuhelimella tehtäviä läksyjä, jos kaikilla lapsilla ei sellaista ole.
Onko tulevaisuus vääjäämättä suurempien koulujen?
– Ei välttämättä. Tutkimukset osoittavat, että opiskelu pienryhmissä ja pienemmässä sosiaalisessa ympäristössä voi olla huomattavasti tehokkaampaa ja parempaa kuin suuressa yksikössä. Lasten ja nuorten yksilöllisiin tarpeisiin kyetään tällöin vastaamaan paremmin.
– Hyvä esimerkki tästä on STT:n tänä vuonna tekemä lukiovertailu, jossa pieni Enontekiön erälukiomme sijoittui valtakunnallisesti neljänneksi. STT:n vertailu otti huomioon ylioppilaskirjoitusten tulosten lisäksi myös lukioiden oppilaiden lähtötason.
– Tämä osoittaa mielestäni todeksi juuri sen, että pienessä yksikössä on kyetty hyvin vastaamana oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin ja tunnistamaan hyvin heidän vahvuusalueensa sekä kehittämiskohteensa. Mikäli Suomi haluaa tulevaisuudessa säilyttää kilpailukykynsä, on meidän panostettava aktiivisesti koulutuksen kehittämiseen.
Miten turvataan harvaan asutuilla alueilla koulutus – esim. lukiot ja ammatillinen koulutus? Onko edessä paluu ”koulukortteerien aikaan”?
– Harvaan asuttujen alueiden koulutuspalvelut turvataan säätämällä asiasta lailla, jossa määritellään selkeästi, mikä voi maksimissaan olla etäisyys eri oppilaitoksiin. Valtion on huolehdittava, että kouluverkko on kattava eikä yhdenkään opiskelijan tarvitse tahtomattaan poistua liian kauaksi kotoa.
– Se on kuitenkin selvää, että etenkin harvaan asutuilla alueilla on järjestettävä myös asumismahdollisuuksia kaukaa tuleville oppilaille. Näin toki tehdään jo nytkin, meillä on esimerkiksi asuntola lukiolaisille täällä Hetassa, Enontekiön kuntakeskuksessa. Ammattioppilaitokseen Enontekiöltä lähtevä nuori taas joutuu lähes väistämättä muuttamaan pois kotoaan, sillä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen koulutustarjonta Enontekiöllä ei ole yhtä laaja kuin Inarissa.
– Esimerkiksi Kilpisjärveläisille lähin lukio sijaitsee Hetassa 170 km päässä ja lähin ammatillinen oppilaitos Muoniossa 190 km päässä. Tämä tarkoittaa, että opiskelemaan lähtevä joutuu väistämättä muuttamaan pois kotoaan. Siksi pitäisikin pohtia, voitaisiinko lukiokoulutusta ja ammatilista koulutusta kehittää siten, että opiskelija kykenisi hyödyntämään etäyhteyksiä ja etäopetuksia tavalla, joka mahdollistaisi esimerkiksi joka toisen viikon viettämisen kotona?
Pitääkö kouluverkon perustana olla yhä se, että oppilas voi asua kotonaan?
– Kyllä.
Millaiset koulumatkat (etäisyys kodista kouluun kilometreinä tai koulukuljetukseen käytetyssä ajassa mitattuna) ovat jatkossa mielestäsi mahdollisia perusasteen alakouluissa, 7-9-luokilla, lukioiden ja ammatillisen oppilaitosten opiskelijoilla? Kuinka tiukasti tämä asia tulee säätää edelleen lailla?
– Asiasta tulee säätää tiukasti lailla. Mielestäni nykyinen säädös, jonka mukaisesti peruskoulua käyvän lapsen edestakainen koulumatka ei saa ylittää 2,5 tuntia on jo nykyisellään tiukka. Aikamäärettä ei saa ainakaan kasvattaa entisestä. Lukiokoulutuksen ja ammatillisen opetuksen osalta olisi suotavaa, että näihin taataan mahdollisuus vähintäänkin oman seutukunnan sisällä.
Miten turvataan riittävä rahoitus kouluille?
– Julkisen talouden kurjistuva tilanne tarkoittaa, että leikkauspaine koulutustakin kohtaan kasvaa lähitulevaisuudessa. Toki erilaisia leikkauksia on jo nytkin tehty. Toivon kuitenkin, että talouskriisin helpottaessa resursseja koulutukseen voidaan entisestään lisätä.
– Näen, että Suomen kaltaisen pienen maan ainoa mahdollisuus menestyä on panostaa merkittävällä tavalla koulutukseen. Vain näin voimme taata, että meillä on osaavaa, koulutettua ja taitavaa työvoimaa tulevaisuudessa sekä varmistaa, että maastamme kyetään tuottamaan sellaisia innovaatioita, jotka kiinnostavat myös maailmalla.
Kuinka turvataan koko maahan pätevä opettajakunta?
– Opettajien koulutuksen säilyttäminen Lapin yliopistossa takaa sen, että opettajia löytyy Lappiin jatkossakin. Lisäksi on huolehdittava, että maassa on kattava kouluverkosto, joka tarjoaa opettajille hyviä ja mielekkäitä työpaikkoja. Valtion on pidettävä huoli, että koko maa säilyy elinvoimaisena eivätkä syrjäisetkään alueet näivety.
Pitääkö opetusryhmien maksimikoko säätää lailla – ja mikä olisi sopiva ryhmäkoko perusasteella?
– Opetusryhmien maksimikoosta on syytä säätää lailla. OAJ:n esitys siitä, että alimmilla luokilla opetusryhmän maksimikoko on 18 henkeä ja ylemmillä 20 henkeä on hyvä. Näin voidaan varmistaa, että jokainen oppilas saa riittävän yksilöllistä opetusta.
Kommentit