| Kirjoittanut:
Palvelusetelin erinomaisuutta ikäihmisten palveluissa on hehkutettu lähes vuosikymmen. Silti sen käyttöönotto on edennyt hitaasti,
koska se koetaan hankalaksi.
Palvelusetelilaki tuli voimaan elokuun alussa 2009. Lain sanottiin helpottavan setelin käyttöönottoa, koska sen myöntämiseen liittyvät käytännöt selkeytyivät.
Lain yhtenä tavoitteena oli lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia. Taustalla vaikutti tämän vuosituhannen vanhuspolitiikka, joka korostaa ajatusta osallistuvista ja valintoja tekevistä aktiivisista ikäihmisistä.
Lahdessa työ palveluseteleiden käyttöön ottamiseksi aloitettiin kokeilumuotoisena lain valmistelun tueksi 2002–2004. Kyse oli Sosiaalialan osaamiskeskus Verson hankkeesta.
– Seteliä tarjottiin tilapäiseen kotihoitoon eli tilanteisiin, jolloin kotihoidon tarve on lyhyt, esimerkiksi kun ihminen kotiutetaan sairaalasta. Setelit otettiin kokeilun jälkeen vakinaiseen käyttöön, vanhusten avopalvelujen päällikkö Pia Peltomaa kertoo.
Tilapäisen kotihoidon lisäksi seteli on nykyisin käytössä myös säännöllisessä kotihoidossa, omaishoidon vapaajärjestelyissä ja päivätoiminnassa, kuntoutuksessa, terapiahoidoissa, palveluasumisessa, henkilökohtaisten avustajien sijaisjärjestelyissä sekä lapsiperheiden kotipalvelussa.
Ei todellisuudessa ”seteli”
– Sana seteli johtaa harhaan, sillä kyse on kunnan tekemästä päätöksestä, jolla asiakas voi hankkia palvelun. Kunta sitoutuu maksamaan siitä setelin arvoisen hinnan, ja asiakas maksaa loput, jos tuottajan hinta on korkeampi, Peltomaa tiivistää setelin periaatteen.
Setelin arvo vaihtelee palveluittain. Osassa palveluita se on kiinteähintainen, osassa tulosidonnainen.
– Esimerkiksi säännöllisessä kotihoidossa yksityisen palvelun arvon laskeminen ja vertaaminen kunnallisen hintaan on vaikeaa, koska tuottajien hinnat vaihtelevat. Lisäksi palvelun tarve ei pysy samana, ja se saattaa muuttua oleellisesti jo viikon kuluttua palveluohjaajan käynnistä.
– Myös laskutus on kimuranttia. Hinnoittelu vaihtelee, ja setelin arvo on kuitenkin sama kaikille tehdyille tunneille.
– Lisäksi asiakkaat usein haluavat lisäpalvelua, esimerkiksi siivousta, josta on perittävä todellinen tuottajahinta. Toivoisinkin, että saisimme sähköisen järjestelmän, joka toisi ainakin laskutukseen helpotusta, Peltomaa sanoo.
Säännöllistä kotihoitoa Peltomaan mielestä helpottaisi se, että lainsäätäjät yhdistäisivät kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua koskevat lait saman katon alle.
Valvonta usein hankalaa
Monimutkaisuutensa on myös lääke-hoidossa. Millä koulutuksella lääkkeitä saa annostella ja antaa?
– Jos tuottajalla ei ole sairaanhoidon ammattilaista töissä, hänen on kuitenkin tarjottava ne palvelut, jos sopimus sitä edellyttää. Kunta on valvova viranomainen, mutta valvonta on hankalaa. Täytyy luottaa, että asiakas reagoi, jos palvelun laatu ei ole hyvä, Peltomaa sanoo.
Seteliä käyttäviltä vanhuksilta on toki tullut myönteistä palautetta. Asiakkaan kannalta suurimmat kompastuskivet ovat yleensä alussa: millaista ja miten paljon palvelua setelillä saa – ja keneltä?
– Seteli voi lisätä yksityistä tuotantoa, mutta palvelun määrää se ei sinänsä lisää. Se on vaihtoehto, joka mahdollistaa vapauden valita.
Peltomaa uskoo, että asiakkaan valinnanvapaus lisääntyy tulevaisuudessa. Ruotsin mallin mukaan jatkossa ehkä Suomessakin setelillä voi ostaa palvelun joko yksityiseltä tai kunnalta.
Tietoa asiakkailta ja yrittäjiltä
Tutkija Kirsi Kuusinen-James Sosiaalialan osaamiskeskus Versosta on törmännyt Peltomaan kuvaamiin ongelmiin asiakkaille ja tuottajille suunnatuissa kyselyissä Päijät-Hämeessä.
– Ikäihmisistä kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 82,5 vuotta. Palvelusetelin käyttöön liittyi epävarmuutta, ja yli puolet vastaajista toivoi lisää tietoa setelin käytöstä.
Usein syynä setelin valintaan oli se, että samalta palveluntarjoajalta sai kotihoidon lisäksi muita palveluja. Yhtä usein seteli valittiin siksi, että vanhus oli jo aiemmin käyttänyt yksityisiä palveluja ja halusi jatkaa saman yrittäjän kanssa.
– Kolme neljästä vastaajasta toivoi enemmän määräysvaltaa siihen, mitä palveluntuottaja voi kotikäynnillä tehdä. Tarvittavana apuna mainittiin esimerkiksi kaupassakäynti, siivous ja ulkoiluapu, Kuusinen-James kertoo.
Yrittäjäkyselyyn vastanneet yritykset olivat pieniä: niillä oli pääsääntöisesti korkeintaan kymmenen työntekijää. Vastanneista kaksi kolmasosaa ilmoitti, että palvelusetelillä tarjottavien palveluiden osuus liikevaihdosta oli alle kymmenen prosenttia.
– Palveluseteliä koskevassa laissa, setelin käyttöalueessa ja myöntämisprosessissa nähtiin olevan vielä paljon kehitettävää. Vastanneista suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että palveluseteliä käyttävien asiakkaiden määrä tulee selvästi kasvamaan.
Palvelutarjontaa tulisi laajentaa
Yrittäjät ovat kokeneet asiakkaiden kannalta etuna, että valinnanvapaus lisääntyy. Etuna on pidetty myös sitä, että asiakas voi jatkaa samalla palveluntuottajalla, jos avun tarve lisääntyy.
– Palvelusetelin haittana yrittäjät pitivät setelin arvon pienuutta ja arvon muuttumista tulotietojen tarkastusten yhteydessä. Lisäksi kritisoitiin sitä, että asiakkaan luona tehtävä työ on rajattu liian tarkasti. Palvelusetelillä tarjottavia eri palveluja ei myöskään ole vielä tarpeeksi, Kuusinen-James valottaa näkökantoja.
Pia Peltomaan tavoin palveluiden tuottajat pitivät laskutusta ja raportointia monimutkaisina. Järjestelmää kuvattiin jäykäksi ja byrokraattiseksi.
– Sekä aiempien tutkimusten että oman tutkimukseni pohjalta vaikuttaa siltä, että järjestelmän hyödyt kunnille ovat muun muassa kilpailutuksen välttäminen, kysynnän ohjaaminen yksityisille omien investointien tai rekrytointien sijaan sekä mahdollisuus lisätä kuntalaisten osallisuutta, Kuusinen-James kertoo.
Haittapuoleksi kunnissa on koettu, että palvelusetelijärjestelmän luominen on työlästä ja kustannusvaikutusten arviointi hankalaa. Lisäksi seteli teetättää lisätyötä hallinnossa niiden palvelujen kohdalla, joissa tapahtuu paljon muutoksia, kuten säännöllisessä kotihoidossa.
– Palveluseteli näyttää toimivan eri tavoin eri palveluissa ja erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten kohdalla. Nähdäkseni seteli on hyvä vaihtoehto, mutta täsmennystä vaatii, kenelle se toimii, millaisessa tilanteessa ja millaisin ehdoin, tutkija summaa.
Kirsi Kuusinen-Jamesin tutkimusta Palveluseteli valinnan välineenä on rahoittanut Kaks.
Valtaavatko suuryritykset markkinat?
Lapin yliopistossa sosiaalityön professorina työskentelevä Marjaana Seppänen on huolissaan kansainvälisten yritysten vyörymisestä sosiaali- ja terveysalan markkinoille.
– Jos isot hoiva-alan yritykset syövät pieniä yrittäjiä pois ja saavat monopoliaseman, alkavatko hinnat nousta?
Tällaisista muutoksista on jo merkkejä näkyvissä. Palvelusetelilaki korostaa yksilön valinnanvapautta. Jos markkinoilla toimii vain muutama suuri yritys, paljonko seteliä käyttävillä on lopulta valinnanvaraa? Ja jos palveluiden hinnat nousevat, onko palveluseteleillä enää virkaa?
Marjaana Seppänen oli mukana jo palvelusetelin kokeiluvaiheessa Lahden seudulla.
– Kokemukset olivat periaatteessa myönteisiä, mutta setelin käyttö ei lähtenyt hyökyaallon lailla liikkeelle. Eteenpäin on menty pienin askelin.
Seppäsen mielestä yksi suuri kysymys on palvelutarjonta.
– Pelkkä seteli ei riitä synnyttämään uusia yrityksiä. Jos perustarjontaa on, kuten Lahden seudulla, seteli voi kasvattaa tarjontaa.
Jos vanhus käyttää palveluseteliä, usein takana ovat aktiiviset omaiset.
– Mutta kaikilla ei ole omaisia eikä läheisiä. Mitä monimutkaisempaa palvelujen hankkiminen on, sitä enemmän tarvitaan puolueettomia neuvoja erilaisissa tilanteissa. Iso kysymys vanhukselle on, onko palvelu luotettavaa.
Seppäsen mielestä seteli voi olla hyvä asia muun palvelun joukossa. Kaikki eivät kuitenkaan ole aktiivisia ja pystyviä vanhuksia.
Seppänen odottaa valmisteilla olevaa ikälakia, johon hänen mukaansa pitäisi sisältyä velvoite vastuutyöntekijästä. Jokaiselle iäkkäälle palveluntarvitsijalle nimettäisiin vastuutyöntekijä.
– Kunnat tiedostavat palvelun tarpeen, mutta kuinka suuret olisivat kustannukset?
Toinen rahakysymys on palvelusetelin hintataso tulevaisuudessa.
– Jos setelillä on kiinteä arvo, ja yleinen hintataso muodostuu korkealle, se vaatii palvelun ostajalta enemmän rahaa. Tämä voi epätasa-arvoistaa vanhuksia.
Kommentit