| Kirjoittanut:
Hyvin koulutetut reseptihoitajat pienentävät lääkärien työtaakkaa ja lyhentävät terveyskeskusten jonoja. Kaikki osapuolet ovat tutkitusti tyytyväisiä malliin. Tutkimuksessa oli mukana lääkkeenmääräämiskoulutuksen käyneitä hoitajia ja heidän esimiehiään eri puolilta Suomea.
Filosofian tohtori Marja-Liisa Vesterinen viimeistelee parhaillaan post.doc-tutkimustaan rajatun lääkkeenmääräysoikeuden saaneista hoitajista – lyhyesti sanottuna reseptihoitajista.
Vesterinen on myös Eksoten (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin) hallituksen puheenjohtaja.
Tähänastisten tulosten perusteella Vesterinen on vakuuttunut, että erikoispätevyyten johtava koulutus on kannattanut. Vesterinen korostaa neljää reseptihoitajan tehtävää, jotka järkeistävät terveysasemien toimintaa. Lääkäreiden työaikaa vapautuu lääkäriosaamista vaativiin tehtäviin, asiakasvirta soljuu aiempaa nopeammin, ruuhkat vähentyvät ja kustannukset laskevat.
Säästöjä ja kokonaisvaltaista hoitoa
Reseptihoitajat hoitavat terveysaseman päivystystyötä. He haastattelevat potilaita, antavat hoito-ohjeita ja määräävät sairaslomia. Hoitajalla on oikeus määrätä lääkehoitoa tavallisiin infektioihin, kuten nielutulehdukseen, silmätulehdukseen tai virtsatieinfektioihin. Tarvittaessa hoitaja konsultoi lääkärin kanssa.
Reseptihoitajat hoitavat ja seuraavat pitkäaikaissairaita. Esimerkiksi diabeetikot, sydänsairaat ja astmapotilaat vierailevat säännöllisesti oman reseptihoitajan luona. Reseptihoitaja saa uusia hoitosuunnitelman mukaiset lääkkeet.
Parhaassa tapauksessa reseptihoitajista tulee potilaiden omahoitajia. Vesterinen painottaa, että se on merkittävää terveyden edistämistyötä ja saattaa säästää kustannuksia valtavasti.
Reseptihoitaja voi olla myös neuvolan, perhesuunnittelun tai opiskelijaterveydenhuollon palveluksessa. Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi synnytyksen jälkitarkastukset ja ehkäisyvalmisteiden lääkemääräykset.
Hoitajien turha jonottaminen lääkärin oven takana allekirjoituksen saamiseksi reseptiin on vähentynyt. Se helpottaa töiden järjestelyä, lyhentää asiakkaan vastaanottoaikaa ja helpottaa ajankäytön suunnittelua.
Marja-Liisa Vesterisen kyselytutkimuksen mukaan lääkärit, hoitajat ja potilaat ovat olleet tyytyväisiä. Kyselyyn vastanneet reseptihoitajat ovat olleet tyytyväisiä myös siihen, että näin avautuu uusi uravaihtoehto. Uralla voi edetä horisontaalisesti, ei ainoastaan esimiestyöhön.
Esimiesten mielestä terveyden edistämistyö ja asiakkaan kokonaisvaltainen hoito toteutuu hoitajavastaanotoille jopa lääkärien vastaanottoja paremmin.
Reseptihoitajia on vasta 200
Idea ei ole aivan uusi. Suomen terveyskeskuksissa ja sairaaloissa työskentelee noin 200 lääkkeenmääräämisoikeuden saanutta sairaan- tai terveydenhoitajaa. Ammattinimike saattaa olla vastaanottohoitaja tai päivystävä hoitaja.
Miksei malli ole levinnyt tämän laajemmalle?
– Pääsyynä on koulutuksen hinta, noin 5 000 euroa, vastaa Vesterinen. Reseptihoitajan koulutus kestää vuoden ja teoriajaksojen ajaksi pitää palkata sijainen. Hintalappuun on lisättävä vielä ohjaavan lääkärin työaikakustannus.
– Olin hirveän hämmästynyt, kun tajusin, että metropolialueella ei ole vieläkään yhtään reseptihoitajaa.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) malliin on sitouduttu ja ensi syksynä valmistuu parisenkymmentä uutta reseptihoitajaa. Koulutukset alkoivat Eksotessa vuonna 2012 ja ensimmäiset reseptihoitajat aloittivat reilu vuosi sitten.
– Koulutus on ollut Eksotelle iso investointi, mutta uskomme, että se maksaa itsensä nopeasti takaisin. Lääkäreiden tarve vähenee ja ostopalvelulääkäreistä luopuminen helpottuu, kertoo Vesterinen, joka toimii myös Eksoten hallituksen puheenjohtajana.
Hyvien kokemusten rohkaisemana Eksote kehittelee nyt mallia eteenpäin: reseptihoitaja voisi ohjata potilaan suoraan erikoislääkärille.
”Lääkäreiden tarve vähenee ja ostopalvelulääkäreistä luopuminen helpottuu.”
Perussyy lääkäripulaan ovat olleet merkittävät johtamisen virheet. Kun nuorilla lääkäreillä on hyvä taustaohjaus, puutetta tulijoista ei ole. Lisäksi olennaista on sujuva tietotekniikka, tilastoinnin ja todistuksien karsiminen ja hyvin toimiva työnjako muiden ammattilaisten kanssa sekä tietenkin kohtuullinen päivystysrasitus.
Poliittiset päättäjät ja virkamiehet ovat aikanaan ajaneet terveydenhuollon piippuun, eikä vastuunkantajia näille ongelmille ole koskaan ole ilmaantunut.
Kun työolosuhteet lääkärien osalta ovat kunnossa tilanne kohenee jo sillä.
Perusasiat ovat yksinkertaisia. Olennaista on myös kokonaisvaltainen vastuunkanto. Tästähän on hyvä esimerkki Imatra, jossa vanhusten kotiutuminen tehtiin mahdolliseksi kaupungin teknisen osaston toimesta tekemällä kotiin tarvittavat korjaukset. Tämän jälkeen lisärakennusprojektista voitiin luopua ja yksi vuodeosasto sulkea potilaiden puutteen vuoksi. Kaikkien osapuolten vastuunkanto on välttämätöntä.
Lääkärin korvaaminen hoitajalla tehtävissä, jotka edellyttävät lääkärin koulutuksen, ei ole hyväksyttävää. Olennaista on,että kukin ammattikunta tekee koulutuksensa mukaiset työt. Hyvältä kuulostava reseptihoitajakoulutus ei voi antaa valmiutta diagnosoida ”helpoiksi” luokiteltuja infektioita, kuten korva- kurkku- ja poskiontelon tulehdus sillä ne eivät helppoja vaan todellisuudessa usein vaativia. Mutkia ei voi turvallisesti vetää suoriksi.
Marja-Liisa Vesterinen pitää pääsyynä hoitajareseptin vähäisyydelle koulutuksen hintaa. Tietenkin se on kallis, yhden reseptin hinta on korkea vielä vuosien päästä.
Mutta vielä tärkeämpi syy ovat hoitajien riittämättömät perustiedot. Farmakologiaa ja sen soveltamista ei voi tosiasisallisesti omaksua hoitajan pohjakoulutuksella. Siihen tarvittaisiin lääkärin koulutus prekliinisistä aloista, kemia, biokemia ja fysiologia sekä erityisesti patologian opinnot. Hoitaja ei voi ryhtyä tekemään itsenäistä diagnostiikkaa puutteellisin keinoin. Se edellyttää lääkärin koulutuksen.
Kuin näin asiat kuitenkin päätetään tehdä, päätetään samalla heikentää hoidon tasoa ja vaarantaa potilasturvallisuutta. Väärä diagnostiikkaa johtaa helposti aiheettomaan hoitokierteeseen.
Hoitajareseptiä ei tue taloudelliuus eikä hoitajien koulutus. On ensiarvoisen tärkeää, että kokenut ammattitaitoinen hoitaja tekee hoitajan työt ja lääkäri tekee lääkärin koulutusta edellyttävät työt, eli taudinmäärityksen, diagnostiikan ja erotusdiagnostiikan sekä määrää hoidon.
Sitä ei voi tukea myöskään nuorten lääkärien perusteltu tarve tutkia mahdollisimman paljon ns. tavallisia tapauksia hyvässä kollegan ohjauksessa. Vain siten saadaan hyviä lääkäreitä. Heillä on myös teoreettinen tausta vahva, ja siten kyky hakea ja omaksua tarpeellisia tietoja ja nähdä asia riittävän laajasti.
On merkillistä, että näissä uudistuksissa ei kuunneltu esimerkiksi Lääkäriliittoa, jossa varmasti tiedetään, mitä nykyvaatimuksien mukainen lääkärintyö edellyttää. Jos aikanaan stv:ssa kaksi täysin kliinisestä perustyöstä vieraantunutta lääkäriä puoltaa asiaa, ja lisäksi kuunnelllaan tahoja, jotka eivät tee lääkärintyötä, päätöstä ei ole perustettu asiantuntijoiden näkemykseen.
Ei rakennuksellakaan putkimiestä voi valtuuttaa tekemään myös sähkötyöt sillä perusteella, että hän tietää siitä jotain ja uskoo olevansa pätevä.
200 hoitajaa = miljoona euroa + ohjaavan lääkärin työajan menetys ja hoitajan koulutusajan työopanoksen menetys. Eksotessa 123 reseptihoitajaa = 615 000 euroa. Ensimmäisen vuoden aikana keskimäärin 51 reseptiä per hoitaja -> Kustannus 98 euroa reseptiltä. Ei vaikuta kustannustehokkaalta.
Erittäin huolestuttvaa on hoitajien tekemä selvästi puutteellinen ja pinnallinen diagnostiikka -> turhia antibioottikuureja. Tämä on täysin vastoin taistelua antibioottiresistenssiä vastaan. Asia on vakava. Kroonisten sairauksien komplikaatioiden ja liitännäissairaukisen ymmärtämiseen tarvitaan lääkärin koulutus. Näiden lääkehoitoa ei voi siirtää hoitajalle.
Tarkoituksenmukainen työnjako voidaan luoda tehokkaasti muutoinkin. Siihen riittää hyvin toimiva lääkäri-hoitaja-työpari ja sähköinen resepti.