Kolme näkökulmaa Sipilän hallituksen suureen sote- ja aluehallintouudistukseen

– Taloudelliset säästötavoitteet riippuvat siitä, ollaanko valmiita järkevästi mitoitettuihin palveluverkkoihin, radikaaleihin prosessiuudistuksiin sekä siihen, ettei asiakkaiden valinnanvapaus johda siihen, että piikki on auki esimerkiksi yksityisen sektorin palveluntuottajiin, Karjalainen pohtii.

Hän arvioi, että demokratia toteutuu riittävällä tasolla, koska itsehallintoalueiden päättäjät valitaan vaaleilla.

– Nykyiseen kuntapohjaiseen malliin nähden demokratia kuitenkin kapenee.

Alueellinen kehittäminen ja maakuntatason kehittäminen ovat Karjalaisen mukaan vielä kysymysmerkkejä.

– Valmistelu on siltä osin kesken.

Tämä tiedetään jo: jatkossa kunta on palvelutuotannon osalta vähemmän merkittävä kuin nykyään.

– Rajapinnat itsehallintoalueeseen nähden on vielä jäsentymättä. Peruskuntien vastuuta elinvoimasta lisätään, mikä on hyvä asia, Karjalainen sanoo.

Kari Karjalainen muistuttaa, että elinvoimaiset kaupunkiseudut vaativat resursseja, mikä taas riippuu siitä, miten verotulot ja maksutulot jatkossa määritetään.

– Kansalaisten kokonaisverorasitusta ei voi lisätä ja tähän nollasummapeliin liittyy kuntien osalta suurimmat uhkakuvat. Jääkö esimerkiksi keskuskaupungeille riittävästi resursseja ja päätäntävaltaa hoitaa kilpailukykyään ja elinvoimaisuuttaan, kaupunginjohtaja pohtii.

Uudistusta ei saa tehdä valtionhallinnon logiikalla

Hämeen liiton maakuntajohtaja Timo Reina ”komppaa” Kari Karjalaista sote-ratkaisua arvioidessaan.

– Linjattu malli, joka perustuu 18 itsehallintoalueeseen maakuntien pohjalta, luo hyvä edellytykset sote-uudistuksen toteuttamiselle ja aitojen, kansanvaltaisten ja monialaisten itsehallintoalueiden toteuttamiselle, Reina sanoo.

Hänen mukaansa tärkeä kysymys jatkovalmistelussa on, että Ely-keskusten aluekehittämistehtäviä todella siirtyy itsehallintoalueille, eikä uudistusta tehdä valtionhallinnon logiikalla – vaan ymmärtäen, että nyt alueille syntyy myös näitä tehtäviä varten vahvat ja legitiimit toimijat.

– Aluekehittäminen kuuluu luontevasti myös kansalaisten suoraan valitsemille päättäjille.

Reina sanoo, että linjattu malli mahdollistaa sote-integraation hallitun toteuttamisen ja toimivan rajapinnan rakentamisen kuntien ja itsehallintoalueiden väliin.

– Missään muualla tuskin on tehty täydellistä sote-integraatiota näin harvoille järjestämisvastuullisille toimijoille. Tässä onnistuminen on uudistuksen ydin myös kustannusten hillinnän kannalta.

Timo Raina korostaa, että kunnat ovat vahvoja uudistuksen jälkeenkin.

– Niillä on kolme kovaa koota: Koulutus, kaavoitus ja kehittämine, sekä monia muita tehtäviä. Kuntapäättäjien ja kuntalaisten energiaa voi nyt suuntautua enemmän elinvoiman ja lähiyhteisön vahvistamiseen sinänsä tärkeänä palvelukoneena toimimisen sijasta, Reina toteaa.

Professori: Mitä tapahtuu kaupungeille?

Hallintotieteen professori Jari Stenvall arvelee, että edessä on pitkä keskustelu siitä, mitä tehty ratkaisu tarkoittaa toiminnallisten sisältöjen kannalta.

– Sotesta saatiin päätös. Samalla ollaan aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin useasti aikaisemminkin. On olemassa ehdotus rakenneratkaisuksi. Keskeiseltä osin sisältö on määrittynyt siltä perustalta, minkälaisia valta-asetelmia se saa aikaan, Stenvall sanoo.

Sote-pakettiin on liitetty lukuisia odotuksia. Stenvallin mukaan jatkohaasteet ovat valtavat.

– Miten esimerkiksi huolehtia samanaikaisesti valinnanvapaudesta, talouden tehostumisesta, palveluiden yhdenvertaisuudesta, uudenlaisesta itsehallinnosta, valtio-kunta-suhteen muutoksesta, veroratkaisusta ja niin edelleen. Eri asioiden koplaaminen loogiseksi kokonaisuudeksi on valtava haaste, professori sanoo.

Sotea seuraa siis ketjutus uusia ratkaistavia asioita.

– Otaksun, että olemme siirtymässä tilanteeseen, jossa kuntiin kohdistuvia rakenteita ja käytäntöjä pyritään lainsäädännöllä uudistamaan tiiviimmin.

Stenvall ennakoi, että tehdyt ratkaisut eivät ole siis täydellä varmuudella kiveen hakattuja – vähän samaan tapaan kuin valtion aluehallinnon rakenteita, joita on pyritty muutamaan usealla reformilla.

– Itselleni on ollut suuri hämmästys, että rationaalisesta hallinnon uudistamisesta on tullut niin voimakkaasti politiikkaa. Oikeastaan tätä pitäisi pohtia enemmänkin.

Stenvallin mukaan on myös mahdollista, että koko ”sote-hässäkkä” on täysin turha.

– Olemme teknologisen murroksen kynnyksellä. Erityisesti rajapinta palvelujen käyttäjän ja tuotannon välissä muuttuu teknologian myötä merkittävästi. Siksi en pidä hyvänä, että ennalta ehkäisevä toiminta ja palvelujen tuottaminen ovat eri organisaatioissa. Hyvä kysymys on se, onko kunnissa esimerkiksi motivaatiota huolehtia ennalta ehkäisevistä palveluista, kun hyödyt menevät sote-alueille. Teknologian osalta on tietysti mahdotonta sanoa, missä vaiheessa siihen liittyvät läpimurrot syntyvät.

Stenvallin mielestä on vielä vaikeaa sanoa, millaiseksi uusi itsehallinto muotoutuu.

– Uskaltavatko valtion toimijat antaa päätösvaltaa uusille alueille? Muuttuuko paikallinen päätöksenteko niin, että asioita katsotaan alueen eikä vain nurkkakuntaisen ”kotiinpäinvetämisen” kannalta? Ilman päätöksentekokulttuurin, päättäjien ja virkamiesten uudistumista uusi itsehallinto tulee olemaan valtapelejä, keskinkertaisuutta suosivaa konsensusta ja hidasliikkeisyyttä eli Suomelle suuri katastrofi.

Professori sanoo, että nyt tarvitaan ratkaisuja, jotka vahvistavat sopeutumiskykyä älykkäällä tavalla nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Ratkaisevaa on, millaisiksi itsehallinnolliset alueet muodostuvat organisaatioina.

– Olen todella huolissani siitä, mitä tapahtuu kunnille ja varsinkin kaupungeille. Globaalissa kilpailussa valtiot pärjäävät ketterien, itseohjautuvien ja itsensä uudelleen keksivien kaupunkialueiden avulla. Yksinkertaistaen: esimerkiksi kaupunkeja tulisi kehittää niiden itsensä toimesta eikä alueellisista lähtökohdista.

Jari Stenvallin mukaan Suomi ui ratkaisussaan vastavirtaan. Resursseja ja jopa kehittämiseen liittyvää kapasiteettia siirtyy kaupungeilta alueille ja tilanne monimutkaistuu, kun niitä koskevaan päätöksentekoon kanavoituu aiempaa enemmän erilaisia intressejä.

Stenvall sanoo, että toki on alueita, joille uusi itsehallinnollinen malli sopii hyvin.

– Mutta aika kevyesti Suomessa ollaan luopumassa kaupungeista ja kunnista. Silti niistäkin osa saattaa löytää itselleen jotakin aivan uutta, kuten tapahtuu kaaostilanteessa.

Professori Stenvall muistuttaa, että muutoksissa on hyvä pitää mielessä, ettei kaikki hyvä välttämättä seuraa uuteen tilanteeseen.

– Toteutusprosessi on jälleen kerran ratkaisevassa asemassa. Siinä emme ole aikaisemmin onnistuneet eli kehityshyppyä tarvitaan muutosjohtamisessakin.