Farmaseutit ja proviisorit uskovat, että heidän osaamistaan kannattaisi hoitoketjussa hyödyntää nykyistä enemmän.
Vanhuksen joskus hurjalta tuntuva lääkemäärä askarruttaa usein läheisiäkin. Voisiko jotakin jättää pois? Puuttuuko jotakin? Millaisia yhteisvaikutuksia valmisteilla on? Tai haittavaikutuksia? Monisairaan ikäihmisen vointi vaatii jatkuvaa, valpasta seurantaa ja kokonaislääkitys tarkan arvioinnin ainakin kerran vuodessa.
– Välttämättä lääkkeitä ei aina voi vähentää, mutta lääkehoidon on oltava tarkoituksenmukaista ja järkevää. Kun se on mahdollisimman tehokasta, se on myös kustannustehokkainta, sanoo proviisori Anni Korvenoja.
Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa koko ajan, joten kotona pärjäämistä on viisasta kaikin tavoin tukea. Lääkehoidossa ja -huollossa on kyse isosta asiasta sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Kaikista terveydenhuollon vaaratilanteista yli puolet on nimenomaan lääkityspoikkeamia.
– Turvallisuus ja tehokkuus on ensisijaisesti potilaan parhaaksi, mutta samalla on mietittävä kustannustekijöitä, kliinisen farmasian maisteri, toimitusjohtaja Niina Laine korostaa.
Laine on päätutkija hankkeessa, joka kartoittaa lääkityksen käytäntöjä hoivakodeissa ja palvelutaloissa. Hoivakotifarmasia-yhdistyksen aloitteesta käynnistyneen, KAKSin rahoittaman tutkimuksen tavoitteena on kehittää moniammatillista yhteistyötä.
– Siellä ovat jo lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja ravitsemusterapeutit, me olemme lääkehoidon ja -huollon osaajia, Laine kuvailee.
Forssalaisessa apteekissa työskentelevä Korvenoja pitää hyvänä, kun alan väki on alkanut aktivoitua.
– On myös meistä itsestämme kiinni, että tarjoamme tietoamme ja osaamistamme nykyistä laajempaan käyttöön.
Mallia maailmalta?
Vanhustenhoidon yksiköissä kiire ja resurssipula ovat tuttuja vitsauksia.
– Lähihoitajatkin joutuvat pyörittämään aika vaativaa lääkehoitoa joskus puutteellisilla tietotaidoilla. Koen että farmasian ammattilaiset helpottaisivat tilannetta, sillä olemme erikoistuneet lääkkeisiin. Hoitajat ovat usein huippuosaajia lääkehoidon käytännön toteuttamisessa, meidän alamme asiantuntija tuo lisäarvoa sekä käytännössä että teoriassa, Niina Laine kuvaa.
Lääkäri saattaa käydä isossa hoitokodissa kerran, pari kuukaudessa.
– Ei ole realistista ajatella, että hänellä on silloin aikaa paneutua joka asukkaan perusteelliseen kokonaislääkitykseen. Sen sijaan farmasian asiantuntija voisi tehdä arvioinnin ja tuottaa raportin, jonka lääkäri pystyy äkkiä selaamaan päätöksentekonsa pohjaksi. Tämä nopeuttaisi kaikkien työtä ja toisi tiettyä turvaa hoitajillekin.
Tohtorikoulutettava Niina Laine suoritti farmasian maisterin tutkintonsa Lontoossa.
– Siellä asuessani havahduin toimenkuvien erilaisuuteen. Suomessa on täysin alihyödynnetty, mitä kaikkea farmaseutit ja proviisorit voivat tehdä. Muun muassa Yhdysvalloissa, Australiassa ja Isossa-Britanniassa he konsultoivat ja kouluttavat yleisesti hoitokodeissa. Meille tällainen ajatus on vasta rantautumassa.
Laineen mielestä olemme kliinisessä farmasiassa joiltakin osin jopa 20–30 vuotta edelläkävijämaita jäljessä.
Tietämyksessä katvealueita
Mitä hyötyä hoivakodissa olisi farmasian osaajasta – millaisissa tapauksissa hän voisi auttaa tai neuvoa?
– Monissa käytännönläheisissä kysymyksissä, perusasioista alkaen, vastaa Niina Laine.
Tiettyjen ilmiöiden toistuminen on nimittäin paljastanut aukkokohtia tietämyksessä. Kaikkialla kaikille ei ole selvää, mitä lääkkeitä saa murskata. Näin tehdään usein nielemisen helpottamiseksi tai jotta lääkkeen voi sekoittaa ruokaan.
Esimerkiksi pitkävaikutteisesta kipulääkkeestä vapautuu vaikuttavaa ainetta puolen vuorokauden ajan, ja tabletti on otettava kokonaisena.
– Olen itse nähnyt vaaratilanteita, kun huumaava kipulääke on murskattu ja annettu asukkaalle. Se ei ole asianmukaista, koska kivunhoito ei silloin toimi kahtatoista tuntia, vaan terävin kärki menee parissa tunnissa. Lisäksi kun lääkemäärä vapautuu elimistöön kertahumauksella, vanhukselle voi tulla huono olo, pahoinvointia tai huimausta, joka pahimmillaan johtaa kaatumiseen.
Pulmia on myös laastarimuotoisten kipulääkkeiden kanssa.
– Puutteellisesta lääkehoidon kirjaamisesta voi seurata, että iäkkäällä on yhden sijasta kaksi laastaria. Ellei ajankohtia kirjata minnekään, vanhukselle voidaan vahingossa annostella toinen lääkelaastari. Niiden paikkoja iholla kierrätetään, ja hoitaja saattaa yhtäkkiä huomata, että laastari puuttuu ja sehän piti laittaa.
Kärsimystä ja kustannuksia
Lääkityksen virheistä koituu inhimillistä kärsimystä ja kierre heikentää elämänlaatua. Yhteiskunnalle syntyy ylimääräisiä – ja tavallaan turhia – kustannuksia, kun palvelutalossa pärjännyt ikäihminen tarvitseekin intensiivisempää hoitoa, ylimääräistä lääkitystä, tutkimuksia, laboratoriokokeita, sairaalahoitoa. Kaatunut asukas voidaan joutua leikkaamaan ja huonolla tuurilla reissulla iskee sairaalabakteeri.
– Iso osa ongelmista pystyttäisiin estämään pienillä ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä. Hoitajilla on iso vastuu lääkehoidon toteuttamisesta ja seurannasta, ja siksi heidän täydennyskoulutuksestaan olisi pidettävä huolta, Niina Laine pohtii.
Laine muistuttaa, ettei nykyään puhuta lääkitysvirheestä, vaan oikea termi on lääkityspoikkeama.
– Pyrimme kulttuuriin, jossa ei syyllistetä ketään. Turvallisuutta ajatellen lääkityspoikkeama on yleensä usean tekijän summa. Jos farmasian ammattilainen käy hoivakodissa säännöllisesti konsultoimassa, jo muutamassa tunnissa ehtii paljon. Kokemuksesta olen huomannut, että kun näihin paikkoihin tehdään muutaman kuukauden päästä uusintakäynti, asiat ovat selvästi edenneet ja tietoisuus lääkkeistä lisääntynyt.
Kuusi käyntiä joka yksikössä
Kaikissa terveydenhuollon yksiköissä on oltava lääkehoitosuunnitelma, joka määrittää muun muassa, miten lääkkeet tilataan, miten niitä annostellaan, mitkä ovat riskilääkkeitä ja miten eri terveydenhuollon henkilöstön osaamista hyödynnetään.
– Joissakin paikoissa lääkehoitosuunnitelmat ovat kunnossa ja niitä päivitetään asianmukaisesti, mutta paljon on puutteita ja ongelmia. Myös lääkelistojen on oltava ajan tasalla. Olennaista on vielä, missä ne ovat ja mikä on asukkaan tällä hetkellä käytössä oleva lääkehoito. Tiedonkulkua ylipäätään on varaa parantaa, Niina Laine luettelee työsarkaa.
Lääkehoidon ja -huollon turvallisuuden kartoitus ja kehittäminen moniammatillisella yhteistyöllä hoivakodeissa ja palvelutaloissa -hankkeessa tutkijat perehtyvät 12 talon tapoihin ympäri Suomea. Jokaisessa paikassa käydään kuusi kertaa. Joka käynnillä on tietty teema, esimerkiksi lääkehuollon logistiikka alkaen siitä, miten lääkkeet tulevat taloon, miten niitä käytetään ja miten ne hävitetään.
– Tutkimuksemme lisäarvo on siinä, että farmaseutit ja proviisorit menevät käytännön tilanteita katsomaan ja arvioimaan. Havaittuihin ongelmiin myös puututaan välittömästi. Siinä mielessä tämä on pitkälle kehittämistä yhdessä hoivayksikön kanssa, Niina Laine selittää.
Yksittäisten potilaiden lääkelistoihin ei puututa, vaan pääpaino on ylätasolla.
– Ydin on saada kaikkien asukkaiden lääkehoito ja -huolto toimivaksi ja turvalliseksi.
Homma haltuun kaikkialla
Forssalaisessa apteekissa työskentelevä Anni Korvenoja on yksi tutkijoista. Hänen kohteensa on kunnallinen palvelukoti Somerolla.
– Tuntuu mielenkiintoiselta olla mukana, koska tällaista selvitystä ei ole Suomessa ennen tehty. Olen kovin innostunut!
Kuuden auditointikäynnin asiat ovat Korvenojan mielestä luonteeltaan sellaisia, joiden tulisi olla kunnossa joka paikassa.
– Esimerkiksi riskilääkkeiden aiheuttamat haitat olisi osattava tunnistaa ja niiden käytön tarkoituksenmukaisuutta arvioitava säännöllisesti. Lääkityspoikkeamien kirjaamisen ja käsittelyn tulisi olla rutiininomaista ja ketään syyllistämätöntä, sillä vain tällä tavoin voidaan vaikuttaa siihen, että virheitä tapahtuu mahdollisimman vähän.
Korvenoja pitää hoitajien roolia erittäin tärkeänä. He tuntevat asukkaat parhaiten ja huomaavat äkilliset muutokset vanhusten voinnissa.
– Siksi hoitajilla täytyy olla riittävästi työkaluja ja tietoa, mikä on lääkehoidon tavoite, miten sen onnistumista seurataan ja mitkä ovat hälytysmerkkejä, joihin tulee reagoida. Farmasistit ovat saaneet 3–5 vuoden koulutuksen pelkästään lääkkeisiin ja lääkehoitoon, ja tätä osaamista kannattaa hyödyntää. Moniammatillinen yhteistyö on myös kustannustehokasta, koska silloin jokainen tekee sitä, mitä parhaiten osaa.
Anni Korvenoja puhuu lääkehoidon järkevöittämisestä. Hänen mielestään käyttämätöntä potentiaalia on vielä paljon.
– Hiljakseen tilanne on alkanut parantua. Tosin paikkakohtaisia ja paikkakuntakohtaisia eroja on. Jossain tehdään erinomaisen aktiivisesti työtä jo nyt, ja lääkärin tukena tiimissä on farmasian ammattilainen. Tavoitteena on, että näin olisi koko maassa.
Korvenoja uskoo, että sote-uudistuksen valmistelussa lääkehuoltoa on kyllä mietitty, mutta hienot suunnitelmat täytyisi saada käytännön toteutukseen asti. Esimerkiksi monen hoivayksikön asukkaan lääkkeet annosjaellaan. Ennen siihen siirtymistä pitää tehdä lääkehoidon arviointi, ja käytännöt ovat aika kirjavia. Missä laajuudessa se tehdään? Kuka tekee?
– Lääkehoitoon liittyvät asiat pitäisi tehdä samalla tavalla, tasalaatuisesti koko maassa, Korvenoja muistuttaa.
Kommentit