| Kirjoittanut:
Koulukiusaamisesta puhutaan ja siihen puututaan, mutta kiusaaminen jatkuu. Kuinka tehostaa valvontaa kouluissa? Tutkija Niina Mäntylä tiukentaisi myös lainsäädäntöä.
Huorittelua, päälle sylkemistä, lyömistä, kaatamista, päällä hyppimistä, porukalla jahtaamista, nimittelyä, kuristamista. Välitunneilla rinkiin pakottamista, eikä pilkkaava piiri päästä pakenemaan.
Muun muassa tällaisiin kiusaamisen muotoihin tutkijatohtori, HTT Niina Mäntylä ja hänen tutkijaryhmänsä Vaasan yliopiston julkisoikeuden ja sosiaali- ja terveyshallintotieteiden oppiaineista törmäsivät pyytäessään ihmisiä kertomaan koulukiusaamiskokemuksistaan.
Mäntylä lähetti kyselyjä netin keskustelupalstojen kautta. Vastauksia tuli 257, joista 77 prosenttia oli naisten kertomaa.
– Vastausten perusteella kaikki kiusaaminen on ollut vakavaa, systemaattista ja pitkäkestoista joko fyysisesti, psyykkisesti tai sekä että. Vastaajat olivat eri ikäryhmistä, mutta kokemukset olivat samanlaisia, Mäntylä kertoo.
Tutkija painottaa, että vastauksissa ei puhuttu yksittäisistä nyrkkitappeluista. Kiusaaminen oli saattanut kestää koko kouluajan.
Pieni koulu ei pelasta
Kyselyssä pyydettiin myös kertomaan, millaisia vaikutuksia kiusaamisilla on ollut.
– Mielenterveysongelmia, itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä, vaikeutta uskoa itseensä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, Niina Mäntylä luettelee.
”Ekan kerran yritin itsemurhaa 16-vuotiaana. Edellisestä ja toivoakseni viimeisestä on aikaa neljä vuotta.”
Tulosten mukaan kiusaaminen on alakoulussa yleisempää kuin yläkoulussa. Mutta kiusaamista ilmenee jo päiväkodeissa, eikä opettajankaan käytös kestä aina päivänvaloa. Sen sijaan kunnan tai kaupungin koolla ei ole merkitystä.
– Pieni kunta tai koulu ei suojaa kiusaamiselta. Vastauksia tuli sekä pienistä että isoista kouluista. Voi olla, että isoissa kouluissa on enemmän rutiineja puuttua kiusaamiseen. Pienissä kouluissa ei välttämättä ole riittäviä resursseja, Mäntylä pohtii.
– Sen sijaan opiskeleminen pienessä ryhmässä voi helpottaa, koska silloin on enemmän valvontamahdollisuuksia, hän sanoo.
Kiusaajia niin kuin ei kiusattujakaan voi Mäntylän mukaan tyypitellä. He ovat yhtä lailla tyttöjä kuin poikia, eikä otsaan ole merkitty leimaa.
– Valta-asemat ovat kuitenkin selvät: yhdellä heikolla on vastassaan vahvempien joukko.
Todelliset tilanteet ilmi
Näin koulujen alettua kiusaaminen nousee mediassa useammin esille kuin muulloin. Vaikka siitä puhutaan paljon, ongelma Niina Mäntylän mielestä on konkretian puuttuminen.
– Kiusaamisesta puhutaan enemmän yleisellä tasolla. Mutta mitä ovat ne todelliset tilanteet ja tarinat?
Vaikka kiusaamisesta uskalletaan nykyisin ilmoittaa aiempaa useammin, kaikilla ei riitä siihen rohkeutta. Moni kokee, että kiusaaminen vain pahenee, jos se tulee ilmi – ja niin välillä käykin. Sen jälkeen asiasta ei ainakaan uskalleta puhua.
– Jos lapsi kertoo kiusaamisesta kotona, vanhempien pitää ottaa heti yhteyttä kouluun. Opettajien on tiedettävä asiasta, jotta siihen voidaan puuttua. Tietoisuus kokonaisuudesta on keskeinen tekijä, Mäntylä painottaa.
Valvonnassa on puutteita
Pahimmat kiusaamistilanteet ilmenevät väli- ja ruokatunneilla sekä oppituntien siirtymätilanteissa. Kouluilla on valvontavastuu, mutta Niina Mäntylän saamien tulosten perusteella valvonnassa on puutteita.
Perustuslain 29 pykälän mukaan ”opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista”.
– Suunnitelma kouluilla yleensä onkin, mutta onko se riittävän tehokas, Mäntylä miettii.
Opettajilla on velvollisuus valvoa, mitä koulussa tapahtuu.
– Heillä on myös velvollisuus puuttua epäkohtiin. Sama koskee rehtoria ja opetustoimen ylintä viranhaltijaa. Jos koulun oma henkilöstö ei ongelmiin tartu, kiusatun on mahdollista viedä asia tuomioistuimeen tai kannella aluehallintovirastolle. Myös eduskunnan oikeusasiamies ottaa kantaa vuosittain useisiin kiusaamistapauksiin. Moniko näistä mahdollisuuksista tietää, ja moniko näihin turvautuu?
Kurinpitokeinot vähäiset
Oma lukunsa ovat opettajien kurinpitokeinot. Lista on varsin lyhyt: kiusaajan puhuttelu, jälki-istunto, luokasta poistaminen ja varoitus sekä määräaikainen erottaminen, joka on harvinaista.
– Kyselyn perusteella luokka- ja ryhmäsiirroista on ollut apua, eli jos kiusaajaporukka on ripoteltu eri luokille. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että varhainen puuttuminen vähentää kiusaamisen vaikutuksia.
Tutkijan saamien vastausten mukaan tilanteiden ratkaisemiseen opettajalla on paljon vaikutusta, ja varsinkin sillä, että yksi ja sama opettaja hoitaa asiaa.
– Prosessi on raskas, ja jos oppilas joutuu selittämään koko asian uudelle ihmiselle, kaikki voi jäädä siihen. Eli kiusaaminen jatkuu.
Lakiin muutos, kouluille valistusta
Niina Mäntylän mielestä perusopetuslakia pitäisi täsmentää ottamalla mallia Ruotsista.
– Pitäisi olla tarkemmat säännöt, mitä kiusaamisesta seuraa ensiksi ja mitä seuraavaksi. Olisi myös yksilöitävä, kenen pitää ilmoittaa kiusaamisesta kenellekin. Valtakunnallinen yhteinen kehikko olisi tarpeellinen. KiVa-koulu -ohjelma on askel hyvään suuntaan, mutta muutakin tarvitaan.
Tarkempia määrittelyjä esimerkiksi rangaistuksista toivoivat myös kiusatut vastauksissaan. He toivoivat myös, että ryhmäyttäminen aloitettaisiin heti ensimmäiseltä luokalta. Ehkä silloin kukaan ei jäisi porukan ulkopuolelle, ja kouluun syntyisi enemmän me-henkeä.
Niina Mäntylä nostaa yhdeksi kiusaamisen ehkäisemisen keinoksi valistuksen.
– Pitäisi kertoa suoraan ja selkeästi, mitä oppilaille on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut aikanaan ja myöhemmin elämässä.
Muutokset eivät onnistu ilman asennemuutosta. Mäntylä toteaakin, että kaikki kyselyyn vastanneet ikäryhmät kokivat, että aikuisten asenteissa on muutettavaa.
Koulukiusaamiseen puuttuminen on yksi Vaasan yliopistossa tehtävän tutkimuksen pääteemoista. Kaksivuotinen hanke kulkee nimellä Lasten oikeudet ja yhdenvertaisuus perusopetuksessa. Kunnallisalan kehittämissäätiö rahoittaa tutkimusta.
Pirkanmaalla Vesilahden yläkoulussa kiusaamiseen puututaan topakasti. Rehtori Tapani Pietilän rinnalla on joukko opettajia, joille oppilaat eivät arastele kertoa huolistaan.
– Kun oppilaat kokevat, että tuo aikuinen oikeasti välittää ja hänelle voi puhua luottamuksellisesti, mitä muuta alkuun pääsemiseksi tarvitaan? Kiusaamisessa on sama asia kuin kodin ongelmissa: kissa on nostettava pöydälle, Pietilä sanoo.
Jokainen prosentti kiusaamista on Pietilän mielestä liikaa, mutta siltä ei voida kokonaan välttyä. Kiusaamista on kaikkialla.
– Kiusaamisen muodot ovat usein sellaisia, ettei niitä tunnista, vaikka vieressä seisoisi. Enenevässä määrin kiusaamista tapahtuu sähköisten viestimien ja netin välityksellä.
Nettikiusaaminen on tullut tutuksi Vesilahdellakin. Kiusaamiseen puututaan, kun vapaa-ajalla käydyt ilkeät keskustelut alkavat heijastua kouluun.
– Joskus pelkkä vahingossa käytetty väärä hymiö saattaa aikaan saada viestien ryöpyn. Pyrimme keskustelemaan asioista nopeasti, ei meillä mitään työryhmiä odotella. Pienillä askelilla mennään eteenpäin, Pietilä kertoo.
Antaapa koulun hoitaa
Rehtori näkee, että usein ongelmien lähtöjuuret ovat kotona. Koulukiusaamiseksi lasketaan sellaisiakin elämäntilanteita, joilla ei ole koulun kanssa mitään tekemistä.
– Liian usein yhteiskunnassa koulu saa kaikkivoivan ongelmanratkaisijan aseman, vaikka sillä ei olisi resursseja tai tietotaitoa asioiden hoitamiseksi, Tapani Pietilä ruotii.
Väitettä, että alakouluissa kiusataan enemmän kuin yläkouluissa, Pietilä pitää todenmukaisena.
– Kaikki lapset eivät käy päiväkodissa, joten sosiaalisen käyttäytymisen muotoja aletaan harjoitella koulussa. Kiusaaminen on erilaista, nahistelua, joka näkyy selkeämmin, ja sellaiseen on helpompi puuttua. Myöhemmin osataan kiusata jo näkymättömämmin ja pirullisemmin.
Pietilän mielestä koskaan ei voi korostaa liikaa sitä, että ihmisen on välitettävä itsestään sen verran, että uskaltaa tuoda pahanolontunteensa esiin. Aikuisten tehtävänä on luoda sellainen ilmapiiri, että lapsi tai nuori voi luottaa asioiden käsittelyyn luottamuksella.
Vesilahden yläkoulussa on hieman yli 200 oppilasta, ja luokkien koko vaihtelee 15:stä 19 oppilaaseen. Päätoimisia opettajia on 17, ja kolme tuntiopettajaa käy alakoulun puolelta.
Lisäksi koulussa on kouluterveydenhoitaja sekä koko kunnan yhteinen koulukuraattori ja yhteinen koulupsykologi. Koulun motto on: ”Oppia elämään ihmisiksi”.
Kommentit