Sanomme pian hyvästit sellaiselle kunnalle, jonka olemme tunteneet koko elämämme ajan. Tuskin koskaan aiemmin kuntien valtuutetut ovat olleet näin suuren työn edessä.
Nyt kokoomuksen puheenjohtaja, kansanedustaja Petteri Orpo, kuntaministeri Sirpa Paatero (sd), keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko ja perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra kertovat, mitä suuren muutosprosessin edellä ajattelevat.
Kuntien kovaa ydintä yli sadan vuoden ajan on ollut köyhien, vanhusten ja sairaiden hoitaminen. Nyt sote-alan henkilöstöpulaa poteva harmaantuva Suomi hakee mittakaavaetuja sote-hyvinvointialueiden avulla.
Viidentoista vuoden ajan kahdeksan eri hallituksen punnerrus sote-uudistuksen ison linjaratkaisun osalta on ohi.
Vuoden 2023 alusta sote-palvelut siirretään 21:lle hyvinvointialueelle ja erillisratkaisun turvin Helsingin kaupungille sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille HUSille. Myös pelastustoimen tehtävät siirtyvät hyvinvointialueille.
Sote-palveluiden siirron yhteydessä kunnilta viedään noin 60 prosenttia käyttötaloudesta. Kunnallisveroprosentti alenee 12,39 prosenttiyksikköä. Vuoden 2022 tasolla kuntien rahoituspohjasta katoaa 20,6 miljardia euroa, mutta kunnille jäävät kuitenkin velat. Merkittäviä kuntakohtaisia muutoksia tasoitetaan viiden vuoden ajan siirtymätasauksella.
Syyskuun alussa valtiovarainministeriö tiedotti, että väliaikaiset valmistelutoimielimet ovat käynnistäneet työnsä kaikilla hyvinvointialueilla. Aluevaalit järjestetään tammikuussa 2022.
Kunnat sen sijaan varautuvat vastaanottamaan valtiolta TE- eli työllisyys- ja elinkeinopalvelut.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen linjausten mukaisesti TE-palvelut siirtynevät kunnille vuoden 2024 aikana. Työvoimapohjan on kuitenkin oltava vähintään 20 000 henkilöä, joten osa kunnista järjestänee palvelut yhteistoiminta-alueilla.
Tämä kaikki kuulostaa paperilta luettuna kohtuullisen selkeältä, mutta suureen rakenne- ja järjestelmäuudistukseen liittyy tuhansia yksityiskohtia – ja mahdollisia yllätysmomentteja.
Marinin hallituksen mukaan kunnista tulee elinvoimakuntia, jotka vastaavat koulutuksesta ja sivistyspalveluista laajemminkin, elinkeinoista ja työllisyydestä, maankäytöstä ja kaavoituksesta sekä keskeisestä infrasta – ja tietenkin lähidemokratiasta..
Mitä siis kuntien valtuutetuilla ja tammikuussa 2022 hyvinvointialuevaaleissa valittavilla päättäjillä on edessään?
Kokoomuksen puheenjohtaja, kansanedustaja Petteri Orpo johdatti puolueensa kesäkuun kuntavaaleissa voittoon. Puolueen kannatus oli 21,4 prosenttia ja nousua edellisistä vaaleista oli 0,7 prosenttiyksikköä. Valtuustopaikkoja kokoomus sai kaikkiaan 1 552, lisäystä edelliseen kauteen 62 paikkaa.
Vaikka menestyminen vaaleissa on juhlan paikka, kokoomusjohtajan juhlamieli on kaukana pohdittaessa alkanutta valtuustokautta. Eduskunnassa kokoomusryhmä vastusti sote-ratkaisua opposition riveissä viime metreille asti.
– Olen seurannut kuntapolitiikkaa 1990-luvun alkupuolelta lähtien ja ollut siellä päätöksenteossa itsekin. Ensimmäistä kertaa en osaa ennakoida, mitä vaalikaudella tulee tapahtumaan. Suurten kysymysmerkkien alla lähdetään uuteen valtuustokauteen, hän sanoo.
Orpo arvioi, että sote-palveluiden siirtäminen kunnilta hyvinvointialueille on niin valtavan kokoinen operaatio, ettei uusilla alueilla ehditä nykyisen aikataulun puitteissa varautua muutokseen riittävästi.
– Ja epäilen, että siihenkään ei ole varauduttu riittävästi, miten rahat riittävät jäljelle jäävissä kunnissa.
Sote-hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitukseen liittyy Orpon mukaan poikkeuksellisen paljon epävarmuutta ja riskejä.
Pääministeri Marinin hallitus on esimerkiksi luopunut aiempien hallitusten tavoitteesta, jonka mukaan sote-uudistuksen tulisi hillitä sote-kustannusten kasvua 3 miljardia euroa vuosikymmenen aikana. Mutta valtiovarainministeriön tuoreimpien painelaskelmien mukaan sote-menokasvun hillitsemisen tarve olisi nyt jo paljon suurempi, jopa yli 6 miljardia euroa.
Orpo pelkää, että sote-uudistuksen toinen keskeinen tavoite – julkisten menojen kasvun hillintä – menetetään kokonaan tässä uudistuksessa.
– Jos sote-kustannusten nousua ei edes pyritä hillitsemään, miten julkinen rahoitus saadaan riittämään, Orpo kysyy ja jatkaa:
– Erityisen huolissani olen hallituksen kaavailemasta maakuntaverosta. Uusi verotuksen taso nostaisi veroastetta. Siihen meillä ei ole varaa.
Marinin hallituksen aikataulujen mukaan maakuntavero tuotaisiin osaksi sote-hyvinvointialueiden rahoitusta vuonna 2026.
Maakuntaveroa kannattavien puolueiden mukaan hyvinvointialueille tarvitaan edes osittaista omaa tulorahoitusta, jotta alueiden päättäjillä olisi kannustin palveluiden tehokkaaseen järjestämiseen.
Alkuvaiheessa valtio rahoittaa sote-menot kokonaan.
Petteri Orpo korostaa, että maakuntaveroa pohtimaan asetettu parlamentaarinen komitea luovutti mietintönsä maaliskuussa ja sen viesti oli selkeä: maakuntavero asettaisi veronmaksajat eri alueilla eriarvoiseen asemaan ja heikentäisi kansalaisten sote-palveluiden yhdenvertaisuutta.
Maakuntaveron käyttöönotto edellyttäisi hyvinvointialueiden välisen vahvan tasausjärjestelmän kuntien välisen tasausjärjestelmän rinnalle, eikä sellaisen toteuttaminen olisi aivan yksinkertaista.
Orpo muistuttaa, että keskusta, jolle maakuntahallinto ja -verotus ovat olleet merkittäviä tavoitteita, ymmärsi parlamentaarisen komitean työskentelyn aikana realiteetit ja kääntyi vastustamaan ajatusta maakuntaverosta hyvinvointialueiden rahoituslähteenä.
– Kaikista faktoista huolimatta hallitus valmistelee nyt maakuntaveroa. Pidämme sitä käsittämättömänä. Kokoomus katsoo, että Marinin hallitus ei voi sitoa seuraavan hallituksen käsiä päättämällä näin suuresta veroratkaisusta, joka astuisi voimaan seuraavalla hallituskaudella. Jos olemme mukana seuraavissa hallitusneuvotteluissa, maakuntavero ei ole siinä keskustelussa.
Petteri Orpo sanoo sote-uudistuksen jättävän kaupunkien ja kuntien päättäjät vaille sananvaltaa kotikuntiensa terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja vanhushuollon palveluista.
Päätöksenteko karkaa kuntien käsistä ja Orpon mukaan lisäksi idealismi julkisten terveyspalveluiden valta-aseman puolesta on ohittanut pragmatismin; ajatuksen siitä, että julkiset ja yksityiset terveydenhuollon toimijat voisivat toimia tasavertaisesti ajankohtana, jolloin lähes kaikkialla on lääkäreistä ja hoitajista pulaa.
Orpo muistuttaa monien kuntien ulkoistaneen terveyspalvelunsa onnistuneesti. Äänenpainoista kuuluu, että hän ei pidä pelon lietsonnasta yksityisiä terveydenhuoltoalan yrityksiä vastaan.
Kokoomusjohtajan ykkösviesti kuntapäättäjille liittyy sote-ratkaisun jälkeiseen hallintoon kunnissa.
– Kun esimerkiksi puolet suurten kaupunkien henkilöstöstä lähtee töihin hyvinvointialueille, mitä tehdään sillä hallinnolla, joka on rakennettu tuplamäärälle henkilöstöä? Hallinto pitää sopeuttaa uuden kaupungin kokoon tai muuten rahat ovat poissa koulutuksesta ja muista palveluista, Orpo sanoo.
Hän arvioi, että edessä on erittäin haasteellisten päätösten vaalikausi, jonka aikana kuntapäättäjien pitäisi keskittyä kuntalaisten palveluihin ja katsoa, että sote-uudistuksen leikkaamat kunnan verotulot riittävät tärkeimpiin tehtäviin.
Vaikka sote-ratkaisu ei ole kokoomukselle mieleen, Petteri Orpo rohkaisee kuntapäättäjiä asettumaan ehdolle tammikuun 2022 hyvinvointialuevaaleissa.
– Jatkossa hyvinvointialueilla päätetään 20 miljardin euron kysymyksistä ja viime kädessä siitä, miten palvelut alueilla järjestetään. Vastuuntuntoisten päättäjien on syytä olla siellä mukana.
Kuntavaalien toiseksi suurimman kannatuksen keräsi päähallituspuolue SDP: annetuista äänistä 17,7 prosenttia, jolla puolue sai kunnissa 1 451 valtuustopaikkaa. Edelliskaudesta pudotusta on 246 paikkaa.
Kuntaministeri Sirpa Paatero sanoo tämän valtuustokauden päättäjien olevan mukana historiallisissa päätöksissä.
– Tällaista muutosta kunta-alalla ei ole tehty sataan vuoteen. Päättäjillä on suuri vastuu siitä, että hyvinvointialueet saadaan perustettua ja työllisyyspalvelut toimintaan kuntien vastuulla.
Paatero korostaa, että sote-palvelujen siirron jälkeen kuntien vastuulle jää vielä merkittäviä lakisääteisiä tehtäviä kuten sivistyspalvelut, joiden kärjessä koulutus ja varhaiskasvatus.
Kuntien edellytykset elinvoiman vahvistamiseksi paranevat Paateron mukaan, kun työllisyys- ja elinkeinopalvelut sekä koulutus ovat yksissä ja samoissa käsissä.
– Tämä sote-uudistus ei vie kuntien elinvoimaa, mutta totta on, että muutos on suuri. Siksi kuntien tilanne on rauhoitettava sellaiseksi, että kunnissa kyetään nyt hoitamaan olemassa olevat tehtävät ja ottamaan vastuu työllisyyden hoidosta.
Sirpa Paatero muistuttaa, että kuntien valtuustojen strateginen tehtävä liittyy kunnan uudelleen orientoitumiseen.
– Siinä valtuutetut ovat avainasemassa. Ketkään muut eivät voi tehdä niitä päätöksiä.
Valtiovarainministeriön kuntaosastolla pohditaan parhaillaan linjauksia kuntien tulevaisuustyöhön.
Paljon on puhuttu kuntien erilaistumisesta – siitäkin, voidaanko erilaistuminen tunnistaa myös lainsäädännössä. Aihepiiristä on teetetty selvityksiä ja pinnalla asia on edelleen.
– On syytä pohtia, miten kuntien erilaistumiseen tulee suhtautua. Liu’utaanko hiljalleen vai edetäänkö tietoisesti lainsäädännön kautta tilanteeseen, jossa erityyppisillä kunnilla on erilaisia vastuita, Paatero sanoo.
Kuntaministeri tiedostaa – ja haluaa kuntien valtuutettujenkin tiedostavan – että sote-uudistus ei tule kerralla valmiiksi. Hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen edessä on vielä työtä vuosien ajan.
– Mutta iso linjaus on viimein saatu tehdyksi ja sekä kunnissa että hyvinvointialueilla voidaan ryhtyä työhön tietoisina siitä, että uudistus toteutuu. Saamme palvelut oleellisesti suurempiin käsiin ja demokraattisen päätöksenteon piiriin, Paatero summaa.
Tammikuussa 2022 hyvinvointialuevaaleissa on Sirpa Paateron mukaan paljon pelissä.
– Vaaleilla valitut päättäjät pääsevät linjaamaan, miten palvelut järjestetään alueilla ja kuinka vahvistetaan erityisesti perustason terveyspalveluja.
Paatero kertoo, että asiantuntijatyöryhmä käy läpi maakuntaveron toteuttamismahdollisuuksia hyvinvointialueiden rahoitustarpeisiin.
Paateron mukaan arvioitavana on kaksi mallia: maakuntavero, jonka osuus olisi valtion rahoitusosuuteen nähden pienehkö ja vaihtoehtoisesti malli, jossa hyvinvointialueilla siirryttäisiin kerralla tuntuvampaan omaan tulorahoitukseen.
Entä kunnat?
Sirpa Paateron mukaan sote-rahojen siirtyminen hyvinvointialueille ei itsessään aiheuta kunnille taloudellista hätää. Hän muistuttaa, että Marinin hallitus paransi kuntatalouden tilannetta vuoden 2020 budjetin yhteydessä. Valtionosuuksia lisättiin, indeksileikkaukset ja samoin Kiky-leikkaukset lopetettiin ja kunnat saivat koronatukea poikkeusajan menoihin. Kunnat eivät siis lähde uuteen tilanteeseen pahalta takamatkalta.
Paatero kertoo, että valtion menokehyksessä koronavuosien jälkeen vuosi 2022 olisi kuntatalouden kannalta normaali vuosi. .
Hän kuitenkin korostaa, että kuntien on arvioitava todelliset mahdollisuutensa tehdä elinvoimatyötä siten, että omat tulot riittävät.
Paatero muistuttaa, että koronapandemian aikana kunnat ja kuntayhtymät ovat olleet keskeisiä toimijoita vastaten koulutuksesta, terveydenhuollosta, sairaanhoidosta ja infrastruktuurista.
– Nyt ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden kohdalla tilanne on aivan samanlainen, Paatero tähdentää ja luettelee pitkän listan kuntien, kuntayhtymien ja kuntien yhtiöiden toimintoja:
– Energiayhtiöt, kiinteistöt, lämmitys, uudisrakentaminen, asuminen, hankinnat, infrapalvelut, liikenne ja niin edelleen. Kunnilla on merkittävä rooli hiilineutraalin yhteiskunnan edistämisessä.
Sirpa Paatero kertoo yksittäisten kansalaisten toisinaan kommentoivan hänelle, että eivät aio äänestää kuntavaaleissa, koska eivät tarvitse kunnan palveluja.
– Olen vastannut tähän kysyen, että astutko joskus ulos ovesta? Kunta huolehtii myös kaduista ja muusta infrastruktuurista, puistoista, liikuntapaikoista, ja hanasta tulee kunnallista vettä, Paatero naurahtaa.
Hän sanoo, ettei kunnan rooli turvallisen elinympäristön ja infrastruktuurin ylläpitäjänä sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä katoa mihinkään.
– Kunnalla on myös vastuu demokratian edistämisestä vahvistamalla yhteyksiä asukkaisiin, yrityksiin, kansalaisjärjestöihin ja niin edelleen.
Paatero kertoo kuitenkin olevansa huolissaan kesäkuun kuntavaalien alhaisesta äänestysprosentista (55,1 %).
– Edelleen tarvitaan työtä, että kuntavaalit nousevat arvoonsa. Kunnat vastaavat pitkälti kansalaisten arjen palveluista.
Ministeri tiedostaa, että tammikuun 2022 hyvinvointialuevaalien eteen on tehtävä erityisen paljon työtä, jotta kansalaiset oivaltavat, miten isosta asiasta tammikuun vaaleissa on kysymys.
Sirpa Paatero arvioi viidentoista vuoden mittaisen sote- ja kuntauudistuksen syöneen kuntien resursseja kaikelta muulta kehittämiseltä.
– Sen aika tulee nyt, hän rohkaisee kuntien valtuutettuja.
Kunnilla, uusilla hyvinvointialueilla ja oikeastaan koko kansakunnalla on kuitenkin yksi yhteinen iso huoli.
– Julkisen sektorin työvoimapula ja aivan erityisesti pula sote-henkilöstöstä vaatii aivan erillistä pohdintaa ja keinoja, Sirpa Paatero sanoo.
On selvää, että hyvinvointialueet eivät kykene tuottamaan hoivaa ja hyvinvointia ilman osaavaa henkilökuntaa.
Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko vei puolueensa kesäkuun kuntavaaleihin tilanteessa, jossa puolueen katsottiin olevan altavastaaja. Siihen nähden kolmas sija ei ole huono.
Keskustan kannatus oli 14,9 prosenttia, pudotusta edellisiin vaaleihin tuli kuitenkin 2,7 prosenttiyksikköä. Valtuustopaikkoja puolue sai eniten, peräti 2 445, mutta 379 vähemmän kuin kevään 2017 vaaleissa.
Kokoomuksen Petteri Orpon ja SDP:n Sirpa Paateron tapaan Annika Saarikko oli kesäkuun kuntavaaleissa ehdolla. Kaikki kolme tulivat valituksi.
– Olen ollut Turun kaupunginvaltuuston pienen ryhmän valtuutettu ja nyt olen pienen 1 200 asukkaan Oripään kunnan suurimman ryhmän valtuutettu. Tässä vaiheessa takana on yksi kunnanvaltuuston kokous ja siellä oli yhteistyökykyinen ja lämmin tunnelma, Saarikko kiittää.
Saarikolle ei ole epäselvää, millainen työsarka kuntapäättäjillä on edessään.
– Tehtävänä on keksiä kunta uudelleen, hän kiteyttää.
Saarikko sanoo, että sote-uudistuksen kyljessä tapahtuu myös kuntauudistus.
– Ei sellainen, joka olisi tehty pakolla vaan kunnan omista edellytyksistä käsin. Ensinnäkin kuntien strategiatyö kannattaa aloittaa välittömästi ja arvioida, miten ja mihin kunnan voimavarat riittävät tilanteessa, jossa kunnista lähtee jopa 60 prosenttia euroista, Saarikko linjaa.
Hän rohkaisee kuntia erilaistumaan hyvässä.
– Kunnilla on mahdollisuus keskittyä koulutukseen, profiloitua elinvoiman ja yrittäjyyden osaajana ja esimerkiksi kuntalaisten identiteettiä rakentavana kuntana, Saarikko listaa esimerkkejä.
Pakolliset ja raskaat sote-tehtävät otetaan pois kuntien vastuulta.
– Se on mielestäni kuntien kannalta suuri mahdollisuus, hän jatkaa.
Annika Saarikko pohtii satojen miljoonien eurojen kysymystä: miten voitaisiin varmistaa kunnalla olevien palveluvastuiden ja sote-alueiden kesken toimiva yhdyspinta?
Tutkitusti varsin pieni joukko, noin 10-20 prosenttia väestöstä, käyttää sote-palveluista 80-90 prosenttia.
Saarikko korostaa, että ihminen ei saa uudistuksessa hukkua hallinnon rajoihin.
– Eri hallintojen välille pitää rakentaa siltoja. Viittaan tässä nyt esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ja Oulun lapsibudjetointiin, joka on erinomainen pilotointi siitä, mitä kaikkea julkisilla varoilla tehdään lasten elämässä. Kävi ilmi, että noin 80 prosenttia lapsiin käytetyistä varoista tuli sivistyspuolelta ja vain noin 20 prosenttia sote-puolelta, Saarikko selvittää.
Hän kiteyttää tuloksen niin, että lasten elämä jää vahvasti kuntien käsiin.
– Jos arvioin tätä tietoa valtiovarainministerinä, se antaa paljon ajattelemisen aihetta, Saarikko jatkaa.
Sote-uudistuksessa Saarikko korostaa kahta keskeistä asiaa.
– Kansanvalta vahvistuu, kun vaaleilla valitut päättäjät päättävät sote-palveluista nykyisten hallintohimmelien sijaan. Samalla varmistetaan, että kaikki eurot eivät kulu erikoissairaanhoitoon vaan vahvistetaan perustason terveydenhuoltoa.
Annika Saarikko muistuttaa keskustan tavoitteesta, jonka mukaan maakunnat saisivat muitakin tehtäviä nimenomaan valtionhallinnosta.
– Esimerkiksi ely-keskusten tehtäviä voitaisiin kansanvaltaistaa.
Joskus jokin yllättävä asia – kuten kriisi – voi muuttaa kansalaisten tapaa katsoa omaa elämänpiiriään ja arvioida muutoksen mahdollisuutta.
– Itse ajattelen, että ihmisten mielenmaisemassa on tapahtunut muutos koronakriisin aikana. Se näkyy luontosuhteessa, kaipuussa väljempään asumiseen ja se näkyy myös muuttoliikkeenä alueille ja kuntiin, joissa vastaavaa ei ole tapahtunut viime vuosina. Tämä suuntaus ei jatku automaattisesti vaan tarvitaan politiikkatoimia vahvistamaan sitä, Saarikko pohtii.
Hän haluaa, että valtio ja hyvinvointialueet työnantajina tekevät päätöksiä siitä, miten jatkossa on mahdollista työskennellä paikkariippumattomasti.
– Tämä asia koskettaa viime kädessä yli puolta miljoonaa julkishallinnon työntekijää.
Keskusta on jo vuosia pitänyt yllä keskustelua kaksoiskuntalaisuudesta.
– Julkisessa keskustelussa näyttää välillä siltä, että olisi vain metropolialue ja harvaan asuttu maaseutu. Ikään kuin siinä välissä ei olisi yhtään mitään, mutta eihän se niin ole, Saarikko summaa.
Annika Saarikon mukaan alueiden ja kuntien menestys kiertyy koulutuksen ympärille.
– Esimerkiksi seutukaupungeissa koulutus on avainasemassa. Se generoi uutta hyvää,
Valtiovarainministeri muistuttaa, että suurimmat yritykset ovat muuttamassa maailmaa pandemian ja ilmastonmuutoksen haasteiden edessä. Vanhat totuudet joidenkin alueiden hiipumisesta eivät ole kiveen kirjoitettuja.
Kuntapäättäjiä Saarikko kannustaa.
– Keksikää kunta uudelleen ja nähkää uudet mahdollisuudet. Pitäkää kiinni siitä, että vaikka hallinnon tasot muuttuvat, ihminen on kokonaisuus, yksi ja sama.
Perussuomalaiset kävivät kesäkuun kuntavaaleihin silloisen puheenjohtajansa Jussi Halla-ahon johdolla. Vaaleissa puolueen kannatus oli 14,5 prosenttia, jossa nousua edellisiin kuntavaaleihin oli 5,6 prosenttiyksikköä. Valtuustopaikkoja puolue sai kaikkiaan 1 351, peräti 581 paikkaa enemmän kuin kevään 2017 kuntavaaleissa.
Perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra tuli itsekin valituksi Kirkkonummen kunnanvaltuustoon. Edessä oleva suuri kunta- ja sotemuutos huolestuttaa häntä.
– Kunnat ovat nyt erittäin radikaalien muutosten kohteena. On tämä sote-uudistus ja toisaalta oppivelvollisuuden laajentaminen toisen asteen koulutukseen on aivan toteutuksen alkuvaiheessa. Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana olen seurannut näitä uudistuksia huolissani siksi, että kummatkin nielevät tavattomasti rahaa, mutta niiden onnistumisesta ei ole minkäänlaisia takeita, Purra sanoo.
Hän arvioi, että sote-hyvinvointialueiden ja kuntien toiminnan rahoittamisesta on syntynyt kompleksinen kokonaisuus, jossa kuntatalous ja laajemminkin koko julkinen talous joutuu ahtaalle.
– Puolueemme on kiinnittänyt jo pitkään keskustelussa huomiota kuntatalouden huolestuttavaan tilanteeseen. Tehtävät ovat paisuneet vuosi vuodelta.
Nyt sote-palvelut ja pelastustoimi siirtyvät hyvinvointialueille ja uudistuksen sanotaan pelastavan kunnat. Kuntien budjeteista leikkautuu noin 60 prosenttia.
– On erittäin vaikeaa löytää pragmaattista tietoa siitä, miten tämä kuntasysteemi oikeasti muuttuu ja pelastaako uudistus oikeasti sote-palvelut ja toisaalta kunnat.
Pääministeri Marinin hallituksen sote-uudistuksen sanotaan tehostavan julkisten menojen kasvua, mutta konkreettisia tavoitteita menokasvun hillitsemiseksi ei uudistukselle ole asetettu.
Tammikuussa 2022 puolueet suuntaavat uusiin vaaleihin hyvinvointialueilla. Riikka Purra arvelee, että kaikilla puolueilla on vaaliväsymystä, eikä Purra ole lainkaan varma, että kansalaiset innostuvat aluevaaleista.
– Mutta kun sote-uudistus on nuijittu hallituksen voimin, ei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä säädetty malli ja lähteä aluevaaleihin varmistamaan, että kansalaiset saisivat lähipalvelunsa, Purra toteaa.
Aluevaaleihin liittyy pienten kuntien kannalta suuria riskejä.
– Nythän ei valita päättäjiä kunnista vaan päättäjiä alueilta. Mitään kiintiöitä ei ole. On hyvä kysymys, kuuluuko niiden asukkaiden ääni, jotka asuvat pienissä kunnissa. Kuinka käy heidän lähipalvelujensa? Vaikka aluevaltuuston tulee ajaa alueen etua, aluevaltuustojenkin päättäjät asuvat kunnissa ja katsovat ehkä omien kuntiensa palveluiden perään.
Riikka Purran mukaan sekä sote-alueilla että kunnissa nyt on kyse rahan riittävyydestä. Purra tietää, että poliitikot eivät mielellään tee leikkauksia budjetteihin.
– Mutta tällä valtuustokaudella ei ole luvassa mukavaa kuntapolitiikkaa juuri missään päin Suomea. Sote-palveluiden siirto alueille tarkoittaa, että kuntiin jää hallintoa, joka on rakennettu puolitettua kuntaa ja puolitettua kuntataloutta isommalle organisaatiolle.
Purra kysyy, mitä sille tosiasialle tehdään?
Yksi eduskuntapuolueita vahvasti jakanut kysymys on sote-alueiden rahoitus – ja siinä erityisesti maakuntavero.
– Teoriatasolla ymmärrämme, että valtion rahoituksella alueiden autonomia on hyvin heikko. Sikäli verotusoikeus olisi kannatettava asia, mutta valitettavasti teoria ei kanna käytäntöön asti. Se tiedetään, että kun uusia veroja lisätään, niillä on taipumuksena nostaa veroastetta. Sitä riskiä emme voi ottaa, Purra sanoo.
Samaan hengenvetoon Purra kertaa, että maakuntaveroa selvittänyt parlamentaarinen komitea ei lämmennyt lainkaan maakuntaverolle, mutta silti sen valmistelua jatketaan.
– Itse olen eniten huolissani siitä, että lakisääteisten ja muiden tehtävien paisuminen julkisessa hallinnossa ja erityisesti kunnissa on vienyt meidät tielle, jossa resurssit eivät pysy tehtävien perässä. Tulot ja menot ovat kaiken aikaa suuremmassa epätasapainossa, Purra toteaa.
Ja nyt tullaan aiheesta vaikeimpaan.
– En näe muuta mahdollisuutta kuin sen, että julkisen sektorin, erityisesti kuntien, tehtäviä on kyettävä karsimaan. Nykymeno ei voi jatkua.
Viime viikkojen uutiset toistavat yhtä ja samaa huolta: sote-alan työntekijöistä – erityisesti hoitajista – on huutava pula kaikkialla Suomessa. Laissa säädetyt hoitajamitoituksetkaan eivät toteudu, koska hoitajia ei ole riittävästi.
Jo pitkään on puhuttu, että hoitoalalle on tuotava henkilöstöä maailmalta, esimerkiksi Filippiineiltä.
Riikka Purra pelkää, että tämä puhe ajaa yhä lisää hoitajia ulos sote-alalta.
– Viesti siitä, että hoitajat tuodaan muualta sisältää samalla viestin, jonka mukaan hoiva-alan palkat eivät koskaan nouse ja että hoiva-alasta kehkeytyisi jonkinlainen bulkkiala. Niin ei saa tapahtua.
Riikka Purra sanoo, että hoitajapula ei ole ratkaistavissa ilman lisärahaa.
– Kaikki kikkailu on turhaa. Tarvitaan myös koulutusta ja alan työolojen parantamista, Purra jatkaa.
Mistä rahat hoitajien palkkoihin?
Purran mukaan hoitajapulan vuoksi on pakko tunnustaa tosiasiat ja priorisoida palveluja ja painottaa välttämätöntä.
– Kuntien suorittavan työn ja johdon väliin on tapana kehittää kaikenlaista. Kyse ei ole siitä, että se työ olisi turhaa. Kyse on siitä, että jotkin palvelut on arvotettava etusijalle. Uskon, että moni kansalainen hyväksyy sen, että palvelut asetetaan tärkeysjärjestykseen kun arvioidaan sitä, mihin meillä on varaa.
Haastattelun yhteydessä Purra naurahtaa uutiselle, jonka hän on hiljattain bongannut mediasta: Helsingin kaupunki rekrytoi onnistumisen johtamisen päällikön. Sen enempää Purra ei uutista kommentoi.
Kuntapäättäjille Riikka Purra toivoo viisautta ja rohkeutta tarkastella tehtävien määrää kunnissa.
– Tehtävien jatkuvan lisäämisen ja oikeuksien korostamisen rinnalle toivon pohdintaa velvollisuuksista ja siitä, miten julkiset palvelut maksetaan. Toivon, että kuntapäättäjät katsoisivat nyt kokonaisuutta ja pohtisivat arvojärjestystä, Purra päättää haastattelun.
Kommentit