| Kirjoittanut:
Onko oikein, että vedentuotannon paikoittain pulleaakin katetta käytetään aivan muuhun kuin tuiki tarpeelliseen vesihuollon omaan saneeraamiseen, vaikkapa kirjastoihin tai leikkipaikkoihin? Tampereen teknillisessä yliopistossa dosentti Tapio Katkon ryhmässä väitöskirjaa tekevä Ossi Heino on kollegansa Annina Takalan kanssa kysynyt tätä kymmenen kunnan asukkailta.
Tutkijat Ossi Heino ja Annina Takala yllättyivät siitä, kuinka muuhunkin menevä raha hyväksytään, jos päätöksentekoon luotetaan ja sitä pidetään rehellisenä.
Mutta jos päättäjiä kohtaan on epäluuloja, tuottoakin vaaditaan tiukemmin vain vesihuoltoon.
Korjaamista tarvitaan entistä enemmän, mutta hyvin kannattavien vesilaitosten tuotolla eletään – eikä investoida kuin alle puolet tarpeesta.
Saneerausvelasta on kyllä varoitettu. Vesi on iso asia – ja veden isoin asia on infran vanhentuminen. Puhtaus on tärkeää. Muun muassa Nokia opetti pistäessään koko yhteisön kyykkyyn.
Kymmenen kunnan asukkaita haastateltiin
Kesällä 2013 Ossi Heino ja Annina Takala kyselivät vesituottojen käytöstä Heinon kotikunnan Lempäälän asukkailta, samoin Valkeakosken, Rauman, Naantalin, Lahden, Nastolan, Vaasan, Ilmajoen, Ylöjärven ja Mynämäen vedenkäyttäjiltä.
– Vastaukset riippuivat yleisestä suhtautumisesta kuntapolitiikkaan. Jos se oli haastateltujen mielestä kunnossa, yleiseen muuhunkin hyvään saa vesivaroja käyttää – luotetaan, että tuloutuksella kerätyt varat palautuvat kuntalaisten hyvinvointiin. Jos taas paikallispolitiikkaa pidetään vilunkipelinä, pitää vesimaksut vastanneiden mielestä käyttää juuri vesihuoltoon, Heino sanoo.
Muistakin teemoista haastatteluissa keskusteltiin, mutta tämä luottamus kunnallisen päätöksenteon rehellisyyteen oli läpileikkaava havainto.
Reiluus on tekemisissä myös hinnoittelun ymmärrettävyyden kanssa. Kun laskusta ei yleissivistyksellä saa mitään tolkkua, kielteisyyskin kasvaa, minkä moni vaikkapa puhelin- tai sähkölaskujaan tavaillut on saanut huomata.
Laskunsaajan näkökulmasta oleellista on, että hinnoittelu on sosiaalisesti hyväksyttävää ja ymmärrettävää.
Heinon väitöskirjan on määrä valmistua vuoden 2015 aikana.
– Nimi varmistuu tieteellisten artikkeleiden valmistuttua eli sitten, kun eri palasia yhdistävä punainen lanka kirkastuu.
Kunnallisalan kehittämissäätiöltä Heino sai väitöstään varten kahden vuoden apurahan.
Ikääntyminen on ongelma
Inframme ikä on ongelma eikä meillä ole tarpeeksi kokemuksia sen seurauksista saati ratkaisemisesta.
Kunnat ovat suurin toimija vesiliiketoiminnassa. Joissakin kunnissa vedenjakelusta saatava kate on vain kymmenkunta prosenttia, joissakin suurimmissa kuten Helsingissä se lähentelee 60 prosenttia.
Tästä herää kysymys, onko peritty jo liikaa. Sen lisäksi tuottoa on alettu käyttää muuhunkin kuin vesihuoltoon itseensä. Tässä ei olisi isompaa ongelmaa ilman ikääntynyttä infraa: pääosin 1970-luvulla rakennetut putkistot eivät pelitä enää kauan. Se merkitsee, ettei vedestä ole kasvavaksi säästöpaineiden huojentajaksi.
Maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa ja konsulttitoimiston toteuttamassa selvityksessä putkiamme tiirailtiin vuonna 2008. Vesihuoltoverkostot todettiin yhtä lailla ikääntyneiksi kuin vaikkapa rakennusbetonimme, jonka suurin käyttö alkoi jo vuosikymmentä aiemmin.
– Putkijärjestelmien nurjaa puolta on näkymättömyys. Niiden huonoa kuntoa ei näe eikä kuule. Siinä mielessä ongelmaan on vaikeaa tarttua, Heino sanoo.
Toista on pelko astua 1960-luvun lähiön korjaamattomalle parvekkeelle tai kokea rengasrikkoa reikäisellä asfaltilla.
Terveysvaikutukset yhä kysymysmerkki
Miten olisi ristiintutkimus putkijärjestelmiemme ja terveydentilamme kanssa? Ossi Heino ilmoittautuu lämpimäksi ristiintutkimisen kannattajaksi. Hän ei ole yksin, sillä Tampereella on ensimmäisenä havahduttu puuhaamaan yliopiston, teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun hallinnollista yhdistämistä.
– Tieteidenvälisyys voi avata ihan uusia kysymyksiä, joita emme muuten tulisi kysyneeksi. Vesihuoltoinfran rapautumisen yhteys kansanterveyteen on vielä kysymysmerkki ja siten vaikeuttaa ongelmaan tarttumista.
Heinon väitöksen ohjaaja, kestävien vesihuoltopalvelujen Unesco-oppituolin haltija Tapio Katko väitteli itse pian kolme vuosikymmentä sitten kehitysmaiden vesimaksuista.
Katko on kantanut yhteiskunnallista vastuutaan puhumalla muun muassa pitkän aikavälin tärkeydestä, rahan sijasta myös arvoista, yksityisestä ja julkisesta, ilmaisuudestakin. Hän on arvioinut, että vesihuollon saneerausvelka on kasvanut jo kaksi ja puolikertaiseksi nykyiseen saneeraamisen määrään verrattuna.
Viemäriverkostomme on vielä huonommassa kunnossa kuin vesiverkosto: noin kuusi prosenttia vesijohtoverkostosta on erittäin huonokuntoista, viemäreistä tämä osuus on kaksinkertainen.
Vesihuolto arjen sujumisen keskiössä
Jos tutkija Ossi Heino olisikin poliitikko Ossi Heino, millä teemoilla vesiasia pysyisi esillä?
– Vetoaisin vesihuollon merkitykseen ihmisten ja yhdyskuntien toimeliaisuutta mahdollistavana tekijänä. Aamu alkaa kahvilla ja hampaiden harjaamisella. Vaippaikäinen lapsi tarvitsee hänkin osansa. Päivä lähtisi kurjasti liikenteeseen ilman vettä.
Heino muistuttaa, että vesihuolto vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja ennakoitavuuteen, ja vaalii se siinä sivussa myös ihmisten ja ympäristön hyvinvointia.
Vedestä pitäisi viestiä kokonaisvaltaisesti, ei vain sen hinnasta tai määrästä. Sillä on merkittävää vaikutusta kaupunkikehitykseen.
– Oleellista on, miten ihminen, kuntalainen, voi häntä ympäröivissä olosuhteissa. Kiinnostavaa on se, miten vesihuolto vaikuttaa tämän monimutkaisen kokonaisuuden muodostumiseen, eikä niinkään se, miten vesihuolto toimii irrallisesti tarkasteltuna.
Vesihuolto on hyvää, kun se ei ole huonoa
Vesihuoltoinfran kunnossapitoon satsattujen investointien vaikutuksia on vaikeaa konkreettisesti huomata. Vaikutukset näkyvät ennen kaikkea kestävyyden ja jatkuvuuden turvaamisessa.
– Vesihuolto on hyvää, kun se ei ole erityisen huonoa. Se on vaikea juttu, kun se ei voi paremmaltakaan maistua. Mittatikku ylöspäin loppuu pian. Eli investoinneilla pyritään varmistamaan, että mitään ei tapahtuisi. Kuulostaa absurdilta. Monien muiden investointien kohdalla vain taivas on raja.
Kun vesi maistuu, se onkin paha juttu. Olletikin pintavettä käyttävien viestimien yleisönosasto kukkii keväät ja syksyt siitä, kuinka asiantuntijat rauhoittelevat suurta yleisöä: makuhaitat eivät merkitse terveysvaaraa.
Joissakin kunnissa keskustelu on ollut kuumaa kuten viime aikoina esimerkiksi tekopohjavesistä Pirkanmaalla.
– Tekopohjavesi ei kuitenkaan ole mitään uutta ja on jo monin paikoin käytössä Suomessakin. Esimerkiksi Hämeenlinnassa asiasta ei aikanaan käyty likimainkaan samantapaista keskustelua kuin vaikkapa Valkeakosken ja Pälkäneen suunnalla. Mutta siellä kyse olikin sen kaupungin kokoisesta hankkeesta, toisin kuin nyt Tampereen seudulla. Hyödynsaajina on moni muu kunta kuin vaikkapa juuri Pälkäne, jossa vettä on tarkoitus tuottaa. Se on aika hedelmällinen maaperä nokkapokalle.
Koko Suomen tasolla kunnat ovat nyt taloudellisesti ahtaalla ja etsivät tehokkuutta suurentamalla yksiköitä muutenkin kuin kuntaliitoksilla.
– Vesilaitosten määrä vähenee ja yksikkökoko kasvaa. Yhtiöittäminen on myös yksi tämän hetken kehityssuunnista, Heino tietää.
Uusia kustannustehokkaampia saneerausmenetelmiä ja putkien pinnoitusmateriaaleja kehitetään, mutta tarkkaa tietoa terveyspuolesta ei välttämättä ole. Asiaa tutkitaan laajalti.
Suomessa esimerkiksi Vesi-Insitituutti tutkii näitä asioita ja maailmalta tuleva tieto on entistä nopeammin meidänkin käytössämme.
– On kuitenkin vaikeampi osoittaa, ettei vaaraa ole kuin osoittaa materiaalin haitallisuus, Heino sanoo.
Oman väitöskirjan valmistumisen jälkeen parasta olisi tutkijan ammatti, mutta rahoituksen saaminen ei kuitenkaan ole helppoa, Heino pohtii omaa tulevaisuuttaan.
Infran ikääntymiseen on havahduttu muuallakin kuin meillä. Esimerkiksi USA:ssa asteikolla A–D putkistoinfra arvioitiin luokkaan D– eli huonoimpaan mahdolliseen.
Heino ei hihku Suomelle vesibisnesmiljardeja.
– Tuntuu vähän kaivoon kannetulta vedeltä. Sitä paitsi kansalaiset haluavat vaalia pohjavesivaroja. Suuryritykset meillä katsottaisiin kansallisen varallisuuden loukkaajiksi. Suuremmassa mittakaavassa veden viennistä voisi nousta äläkkä.
Kommentit