| Kirjoittanut:
Valtio näyttää tiukentavan otettaan kuntataloudesta julkistalouden kokonaisuutena. Kunnallistalouden professori Jarmo Vakkuri Tampereen yliopistosta, muuttuuko kuntatalous pysyvästi johonkin suuntaan?
– Kyllä kehitys on ollut – ja on sen suuntainen – että aiempaa enemmän julkisen talouden järjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena. Valtion ja kuntien taloussuhteet määrittyvät entistä enemmän vuorovaikutuksessa. Tähän on tietysti moniakin taustoja ja tulokulmia.
Millaisia tulokulmia?
– Yksi näkökulma on veronmaksajan näkökulma. Veronmaksajan kannalta ei ole paljoakaan merkitystä sillä, onko tehtävä tai palvelu ”valtion” vai ”kuntien” kontolla. Palvelujen järjestämisen ja tuottamisen kannalta on tarpeen miettiä, mikä on kuntien ja mikä valtion rooli. Mutta rahoitusmielessä kysymys on aika erilainen. Usein keskustelussa menevätkin sekaisin julkisten palvelujen rahoittaminen, järjestäminen ja tuottaminen.
– Toinen asia on se, miten kansainväliset rahoitus- ja pääomamarkkinat toimivat. Ne tarkastelevat julkista taloutta kokonaisuutena ja valtio on pääasiallinen toimija siihen suuntaan. Näin suomalainen kuntatalous on helposti osa laajempaa julkistalouden kokonaisuutta.
Onko rakennepaketin yhteydessä lanseeratulla kuntatalouden ohjausjärjestelmällä tässä suuri merkitys?
– Viime vuosien kehitys on tiukentanut talouden kehysajattelua entisestään. Valtion talousarvioprosessissa määriteltyjä rahoituskehyksiä pidetään jo varsin sitovina. Uudella ”kuntatalouden ohjausjärjestelmällä” on itse asiassa kaiketi tarkoitus laajentaa kehysajattelua koskemaan systemaattisemmin myös kuntataloutta. Ajatus on lisätä kuntatalouden ja sitä kautta koko julkisen menotalouden kuria.
– Valtion ja kuntien rahoitussuhteissa on jo pitkään ollut käytössä ns. peruspalveluohjelmamenettely, jolla on pyritty integroimaan valtion ja kuntien taloutta tiiviimmin toisiinsa. Tämä on tietysti luonnollistakin, koska esimerkiksi valtionosuudet määrittyvät valtion budjetissa, mutta kohdentuvat faktisesti kuntien menoihin.
Kuinka kuvaisit kuntapäättäjille kuntatalouden painoarvoa koko julkistaloudessa?
– Kestävyysvajeongelmaan liittyen olen pyrkinyt jäsentämään ongelmaa nykyistä erittäin abstraktia keskustelua konkreettisemmalla tasolla. Toisin sanoen: mitä kestävyysvaje tarkoittaisi ”kylän raitilla”, eli millainen yhteys tuottavuuden parantamisen keinoilla (esim. kuntaliitokset, ICT, muut) on kestävyysvajeongelman umpeen kuromisessa. Tämä keskustelu on aika ohutta Suomessa.
– Tietysti kuntataloudella on iso merkitys. Tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantamisessa sillä on merkitys, koska iso osa peruspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta on kuntien vastuulla. Toisaalta henkilöstömäärä on iso, joten ”tehostamisen potentiaalia” on helppo nähdä kunnissa – ainakin päätöksentekijöiden silmissä.
Kuinka osuvaa on kunta-valtio-suhteesta käyty keskustelu?
– Suomalaisessa keskustelussa on jonkinlainen pompottelun perinne, jossa valtio ja kunnat syyttävät toisiaan siitä, miksi joku asia on mahdollista ja joku toinen ei. Tässä mielessä vuorovaikutusta on varaa parantaa.
Miksi kuntien tuottavuuden nostaminen on vaikeaa?
– Tuottavuuden parantamisen kannalta iso ongelma on palvelujen luonne. Suuri osa palveluista on vahvasti henkilöihin sidottua, ihmisten kohtaamista, auttamista jne. Näiden tehostaminen ei ole helppoa. Ehkä isompi kysymys onkin se, millaisia asiakokonaisuuksia tehdään ja miten niitä tehdään. Kyse on strategisen tason kysymyksistä: missä tarvitaan läheistä palvelukontaktia, miten ammattikunnat toimisivat yhdessä monipuolisemmin jne.
– Samaan sarjaan kuuluu tietysti myös ICT, johon on ladattu paljon odotuksia, mutta jonka hyödyt ovat strategisen tason kysymyksissä toistaiseksi aika vaatimattomia.
Mitä haluat sanoa kuntapäättäjille?
– Oleellista tässä tilanteessa olisi se, että kehitystyö jatkuisi mahdollisimman systemaattisesti. Ongelmana tietysti on tämä rakenteiden uudistamisen mylläkkä ja epävarmuus. Rakenteiden uudistamista tarvitaan monessakin muodossa, mutta samanaikaisesti jopa vieläkin enemmän tarvitaan palveluprosessien kehittämistä ja uudistamista.
– Tarvitaan kustannusten hallinnan ja vaikuttavuuden yhdistämistä – tehokkuutta niissä asioissa, jotka ovat kuntalaisten kannalta perusteltuja ja järkeviä – ja vastaavasti niiden asioiden uudelleen pohdintaa, jossa kuntalaiselle koituvat vaikutukset ovat vain vähäisiä tai niitä ei ole lainkaan.
Kommentit