Polemiikki / 05.03.2015

Palkitun gradun tekijä Emilia Leinonen: Tutkijan ura kiinnostaa

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Kirjoittanut: Anna-Mari Tyyrilä | Kuva: Merja Ojala

Emilia Leinonen oli tuskin ehtinyt palauttaa gradunsa, kun hän jo mietti, mitä aihetta tutkisi seuraavaksi.

Emilia Leinosen (s. 1987) pro gradu ”Henkilökohtainen budjetti – systemaattinen kirjallisuuskatsaus kansainvälisestä tutkimuksesta” valmistui viime vuonna. Sosiaalipoliittinen yhdistys palkitsi sen vuoden parhaana graduna.

Tutkielma käsitteli henkilökohtaisen budjetin käyttöä Englannissa ja Hollannissa.

– Kyse on mallista, jossa asiakas saa tietyn rahasumman, jolla hän voi hankkia hoitoa hoivaa tai apuvälineitä. Hän voi valita sekä palvelun tuottajan että sisällön, Leinonen selvittää.

– Hollanti aloitti tämän palvelun ensimmäisenä 1990-luvun alussa, mutta väärinkäytöksien ja järjestelmän kalleuden vuoksi maa luopui siitä viime vuonna lähes kokonaan. Tämä näkökulma innosti tekemään gradun, koska aihetta ei oltu tutkittu.

Järjestelmä edellyttää, että asiakas huolehtii työnantajan velvollisuuksista ja raportoinnista. Se sopii ihmisille, jotka pystyvät tekemään päätöksiä ja huolehtimaan omista asioistaan.

– Isoin ongelma on ollut, että vanhemmat ihmiset ovat stressaantuneet valtaistumisen sijaan. Lisäksi on ollut puutteita informoimisessa ja tuen saamisessa.

– Suomessa tätä on kokeiltu ja näen, että järjestelmä voisi toimia monen kohdalla, esimerkiksi liikuntavammaisten. Käytäntö voisi olla houkutteleva monille kunnille osana sote-järjestelmää, sopisihan se myös omaishoitoon, Leinonen näkee.

Henkilökohtaisella budjetilla voisi lisätä hyvinvointia muutoinkin. Autettuna ihminen voisi käydä vaikkapa teatterissa.

Entä kuinka määritellään budjetin suuruus?

– Se on iso kysymys, mutta kaikelle on määrättävä hintalappunsa. Summat eivät voi olla isoja, ei tutkimusmaissakaan ollut. Esimerkiksi Englannissa 10 000 puntaa vuodessa oli jo suuri summa.

Leinonen on jutellut asiasta vanhempien ihmisten kanssa, ja he ovat olleet innoissaan. Heillä olisi enemmän päätäntävaltaa esimerkiksi siitä, milloin kotihoitaja tulee.

Emilia Leinonen kertoo, että hän voisi jatkaa tutkijan tiellä.

– Koska se vaan on niin mielenkiintoista! Asiat kiinnostavat, saa tehdä omaa työtänsä ja ainakin meillä Jyväskylässä yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen työyhteisö on mukava.
Leinonen on hakeutumassa tohtorikoulutukseen. Uusi innostuksen aihe on ikääntyneiden perhehoito.

– Kyse on uudenlaisesta tavasta järjestää palveluita, eikä sitä ole juuri tutkittu.

Nuori tutkija suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti, vaikka tietääkin, että apurahojen metsästäminen on jatkuvaa, ja työt ovat pätkätöitä.

– Mutta eihän tänä aikana mikään ole varmaa millään alalla.

Jaa

#Ei

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.