Merja Kyllönen pelastaa työmatkalaiset älyteknologialla

Liikenneministeri Merja Kyllönen haluaa lopettaa vastakkainasettelun kasvukeskusten ja muun Suomen tie- ja ratahankkeiden välillä. Ensin on muutettava ajattelutapa korviemme välissä.

Ei kadehdittavin ministerisalkku. Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) huhkii ministeriöväkensä kanssa puuttuvien eurojen parissa. Perusparannusta odottavia tieosuuksia on miljardin euron edestä, toisen miljardin nielisivät rataosuudet. Vesiväyliin uppoaisi mennen tullen kymmeniä miljoonia euroja. Oma murheensa liittyy maakuntien lentoyhteyksiin, joita on pyritty pitämään yllä kuntienkin rahoilla.

– Emme voi asettaa tie- ja rataverkkoa vastakkain. Reviiriajattelulla ajaudumme umpikujaan, Merja Kyllönen tiivistää.

Ministeri istuu helsinkiläisen valokuvastudion kahvihuoneessa rauhallisen oloisena, vaikka ympärillä myrskyää. On se viikko, jolloin Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervala on irtisanoutunut tehtävästään. Poliittinen kuhina käy kuumimmillaan ja media on ministerin perässä. Valiokuntakuuleminen on edessä.

Myrsky ei ulotu kahvihuoneeseen. Kyllönen keskittyy hyvinvointi-Suomen keskeiseen infrastruktuuriin. Siihen yhtälöön, jossa jaettavaa on aina vähemmän kuin tarvitsijoilla on tarpeita.

Tie- ja raideverkosto ei ole maailman media­seksikkäin aihe, mutta hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi olemassakaan ilman huollettua tieverkkoa, raiteita ja ylipäätään toimivaa joukkoliikennettä.

Mihin kaikkeen meillä on jatkossa varaa ja mitä miljardien eurojen liikenneinfran korjausvelka tarkoittaa kansalaisten arjen kannalta? Jätetäänkö tieosuuksia rapautumaan ja julkinen joukkoliikenne hoitamatta siellä, missä väki vähenee?

– Joukkoliikennettä ei ajeta alas syrjäalueilla. Tavoitteena on pikemminkin tunnistaa paremmin tällaisilla alueilla asuvien liikkumistarpeet, jotta osaamme kohdentaa rahat oikein, Kyllönen sanoo.

Kansallinen voimainponnistus

Korjausvelka kasvaa, ja pieniä ihmeitä liikenne- ja viestintäministeriön pitäisi saada aikaan ensi vuonna liikennepolitiikan puolella noin 1,9 miljardin euron budjetillaan. Tästä vajaat 1,7 miljardia käytetään liikenneverkkoon.

Merja Kyllönen painottaa, että onnistumme turvaamaan liikenneinfran vain laajan rintaman yhteistyöllä.

– Kyseessä ei ole ministeriön soolo­suoritus, vaan yhteinen kansallinen voimainponnistus, johon tarvitsemme kunnat, maakunnat, elinkeinoelämän, kaikki liikennealan yrittäjät, akateemisen tutkimusmaailman ja niin edelleen. On pakko oppia pelaamaan entistä paremmin yhteen, jos aiomme pitää koko Suomen asiallisten kulkuyhteyksien piirissä.

Konsensus liikenteen ratkaisuista edellyttää suurta muutosta ajattelu­tavoissamme.

– Sen sijaan, että jokainen taho puolustaa omaa reviiriään, meidän pitäisi ajatella liikkumista ja siihen liittyvää infraa kansalaisten näkökulmasta.

On siis tunnistettava kasvu-Suomen ja maaseutumaisen Suomen täysin erilaiset haasteet.

– Joukkoliikenne on kehitetty joukkojen kuljettamiseen. Ei ole mieltä puhua samanlaisesta joukkoliikenteestä maaseudulla, jossa ei ole enää joukkoja kuljetettavaksi. Tällaisilla alueilla meidän on kyettävä vastaamaan kansalaisten täsmätarpeisiin kutsuliikenteen avulla.

Kohti yhteissuunnittelua

Kuinka kansalaisten pääsy keskeisten peruspalveluiden pariin turvataan? Pohja­tietoa keskusteluun on tulossa pikapuolin. Merja Kyllönen nimitti viime toukokuussa diplomi-insinööri Juhani Paajasen selvitysmieheksi.

Toimeksianto koskee julkisin varoin toteutettavien henkilökuljetusten, kuten koululaiskuljetusten, sosiaali- ja terveystoimen kuljetusten sekä KELAn korvaamien kuljetusten, yhdistämistä.

– Yksi keskeinen kysymys on eri hallinnonaloja ylittävä tapa suunnitella ja hankkia kuljetuksia yhtenä kokonaisuutena. Jokainen hallinnonala varjelee omaa tonttiaan, ja kansalainen jää usein risteävien intressien puristuksiin.

Selvitysmieheltä odotetaan vaihto­ehtoja myös julkisin varoin toteutettujen henkilökuljetusten rahoituksen uudistamiseksi. Paajasen tulee luovuttaa selvityksensä maaliskuun 2013 loppuun mennessä. Varmaa on, että kun esitykset tulevat julki, niitä luetaan eri ministeriöissä, kuntien virastoissa ja kenties puoluetoimistoissakin suurennuslasien kanssa.

Älyteknologia avuksi

Merja Kyllönen on toiminut liikenneministerinä pian puolitoista vuotta. Hiljattain hän perusti uuden liikennepolitiikan klubin arvioimaan tulevaisuuden haasteita. Pöydän ääreen istuu 2–4 kertaa vuodessa parikymmenpäinen asiantuntijajoukko puimaan näkymiä muutama vuosikymmen eteenpäin.

Ministeriössä on uusien tuulien aika: on saatava käyttöön viimeisin tutkimustieto ja älyteknologia, matalan kynnyksen hallinto ja alueilta kumpuava luovuus. Ministerin puheesta kuuluu, että ministeriö ei ole bunkkeri, josta sanellaan kansalaisille liikenteeseen liittyvät ratkaisut.

– Jokainen kansalainen ja jokainen taho saa olla aloitteellinen liikenne­järjestelmien kehittämiseksi. Tämä ei ole ainoastaan asiantuntijoiden juttu, sillä kansalaiset tuntevat arjessaan ne epäkohdat, jotka vaikeuttavat sujuvaa liikkumista.

Selvemmin sanottuna: kansalaisten arkeen on saatava viimein joku tolkku. Kyllösen mukaan liikenneministeriön tavoitteena on helppokäyttöinen ja yhtenäinen palvelujärjestelmä, joka lisää joukkoliikenteen matkustajamääriä.

Jotta matkustajamäärän kasvu olisi mahdollista, tarvitaan yksinkertaisia ja houkuttelevia ratkaisuja.

– Miten ihmeessä olemme päätyneet tilanteeseen, jossa työmatkoista julkisissa liikennevälineissä on tehty näin hankalia? Olen törmännyt tapauksiin, joissa työmatkalainen on tarvinnut jopa seitsemän eri matkakorttia tai -lippua suoriutuakseen matkoistaan.

Olemme onnistuneet pystyttämään päivittäin matkustavalle kansalaiselle järjestelmäviidakon, jonka hän joutuu selättämään päästäkseen perille haluamaansa kohteeseen.

Kyllönen haluaa kääntää katseen kansalaisten matkaketjuihin yksittäisten matkaosuuksien sijaan.

– On saatava yhteiskäyttöinen lippu- ja informaatiojärjestelmä. Matkustajalla on yksi ladattava älymatkakortti, joka kelpaa jokaisessa joukkoliikennevälineessä kuntarajoihin katsomatta.

Älykorttijärjestelmä auttaisi myös liikennesuunnittelijoita pysymän hereillä matkustajamääristä eri reiteillä.

– Arvaan kyllä: nyt joku lukee tämän niin, että ahaa, kansalaisia valvotaan. Yksityisyyden suoja kapenee. Siitä ei ole kysymys, vaan kysymys on eri reittien matkustajamääristä, niiden tunnistamisesta ja julkisen järjestelmän kyvystä vastata haasteisiin.

Jos aiomme torjua ilmastonmuutoksen haittoja, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kehittää liikennettä vähäpäästöisemmäksi.

– Kasvavilla kaupunkiseuduilla julkinen liikenne on saatava niin toimivaksi, että se on käyttäjälleen vähintään yhtä hyvä vaihtoehto kuin yksityisautoilu. Kasvuseutujen investointien lisääntyessä harvaan asutuilla alueilla pelätään viimeistenkin bussivuorojen katoavan. Olemme onnistuneet lähes motittamaan syrjäalueilla asuvat vanhukset.

– Näiden asukkaiden pelastus on täsmä­liikenteessä. Kyytitakuussa ja kutsujoukkoliikenteessä. Sen sijaan, että reiteillä huristaisivat harvakseltaan tyhjät linja-autot, kutsubussi noutaa matkustajan kotioveltaan oikeaan aikaan.

Merja Kyllönen tiedostaa, että liikenne­ministerin uskotaan sokeutuvan syrjäalueen ongelmiin mustan Audin takapenkillä.

– En ehdi sokeutua. Asun Suomussalmen keskustasta 25 kilometriä Puolangan suuntaan. Olen ”tyttö soratien varresta”.