Väitän, että kuntauudistamisen ja soteuudistamisen suurin ongelma liittyy vuorovaikutukseen. Usein huomiota on kiinnitetty uudistamisen lyhytjänteisyyteen, tempoilevuuteen ja uudistamisen tehottomuuteen. Liitän lyhytjänteisyyden ja tehottomuuden vajavaiseen oppimiseen ja kaikkien asioiden hallinnoimisen illuusioon.
Kansallisella ja paikallisella tasolla toimivissa ihmisissä on viisautta, mutta järjestelmämme kokonaisuutta vaivaa tällä hetkellä huono oppimiskyky. Viisaus koteloituu virastojen uumeniin ja jää yksilöiden, mahdollisesti joidenkin verkostojen omaisuudeksi eikä kanavoidu kansallisen tason poliittis-hallinnolliseen keskusteluun.
Vajavainen oppiminen näkyy myös uskona hallintorakenteiden kaikkivoipaisuuteen. Hallintorakenteissa pyörää keksitään kroonisesti uudestaan, hyvistä tai huonoista kokemuksista ei oteta oppia, eikä historiaa ymmärretä. Mikäli kokemuksista otettaisiin oppia, ymmärrettäisiin oikeasti, että mikään rakenne ei itsessään ratkaise ongelmia, kaikki on loppujen lopuksi kiinni ihmisistä ja ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista. Tämä pätee kaikkeen uudistamiseen sekä rakenteen uudistamisen aikana, että uudistamisen jälkeen, ja nimenomaan vuorovaikutuksen osalta viime vuosien uudistamisponnistelut ovat epäonnistuneet raskaasti.
Jenni Airaksinen
HT, yliopistonlehtori, kunnallispolitiikka,
Tampereen yliopisto
Kommentit
Laila Mäkelä kommentoi 14 syyskuu, 2014 – 15:03 Pysyväislinkki
Kyllä kentällä olisi paljon viisautta tehdä asioita toisin, mutta yksi iso ongelma on siinä, että lainsäädäntö ei uudistu riittävän nopeasti. Sama koskee virka- ja työehtosopimuksia. Laki ja sopimuspuoli jarruttavat kehitystä aika usein, valitettavasti. Arjessa kuulee usein kommentin, että yksityinen puoli olisi tämänkin jo hoitanut. Kyllä. Itsekin yksityisellä sektorilla työtä tehneenä on todettava, että siellä oli helpompi päästä tekemään tulosta. Julkisella puolella on säännöstulppia, kuulemisia, sektorivarjelua jne. Yksityinen myös maksaa tehokkuudesta. Vapaata kehittämistä lisää yli hallintorajojen, säännösten purkua, konkretiaa ja vasta sitten uutta pykäläviidakkoa, kun järkevä malli tmv. on hyväksytty. Mitä ahtaampi luomisympäristö on, sitä vaikeampi on ideoida siinä. Väljät reunaehdot ja hallinnonvälinen vapaus synnyttävät uutta. Vuorovaikutustaidot ovat kaiken A ja O.
Kyllä kentällä olisi paljon viisautta tehdä asioita toisin, mutta yksi iso ongelma on siinä, että lainsäädäntö ei uudistu riittävän nopeasti. Sama koskee virka- ja työehtosopimuksia. Laki ja sopimuspuoli jarruttavat kehitystä aika usein, valitettavasti. Arjessa kuulee usein kommentin, että yksityinen puoli olisi tämänkin jo hoitanut. Kyllä. Itsekin yksityisellä sektorilla työtä tehneenä on todettava, että siellä oli helpompi päästä tekemään tulosta. Julkisella puolella on säännöstulppia, kuulemisia, sektorivarjelua jne. Yksityinen myös maksaa tehokkuudesta. Vapaata kehittämistä lisää yli hallintorajojen, säännösten purkua, konkretiaa ja vasta sitten uutta pykäläviidakkoa, kun järkevä malli tmv. on hyväksytty. Mitä ahtaampi luomisympäristö on, sitä vaikeampi on ideoida siinä. Väljät reunaehdot ja hallinnonvälinen vapaus synnyttävät uutta. Vuorovaikutustaidot ovat kaiken A ja O.