On suuri riski, että viidennestä kuntauudistuksesta tulee uudistusten häpeäpilkku. Uudistajat eivät tiedä, mistä lähdetään, minne pitäisi mennä ja miksi.
Uudistusta ei osata johtaa, eikä uudistuksessa ole kuunneltu tarpeeksi asiantuntijoita eikä juuri kunnan luottamushenkilöitä. Onkohan kuntauudistajien harkinta pettänyt? Sen sijaan on saatu kuntakenttä sekaisin moneksi vuodeksi ja vastustajat taitavat olla kaiken lisäksi oikeassa.
Hallitusohjelmaan ei pitäisi kirjoitella sellaisia teesejä kuin että tehdään ”vahvaan peruskuntaan” pohjautuva kuntauudistus. Onko Suomessa ”vahvempaa peruskuntaa” kuin Helsinki, joka on kuitenkin epäonnistunut sen tekemisessä. Helsinki on tuottavuudeltaan yksi Suomen heikoimpia kuntia. Siksi se hamuaa Espoota maksamaan itse tekemiään virheitä.
Mitä suurempi kunta, sitä korkeammat yksikkökustannukset. Kun katse käännetään yli 100 000 asukkaan kuntiin, ne hoitavat palvelunsa paljon tehottomammin kuin esimerkiksi 20 000 – 40 000 asukkaan kunnat. Kuntarajoja väkisin siirtelemällä ei myöskään synny aitoja itsehallinnollisia kuntia, vaan hallintoalueita. Jos kuntalaisten sitoutuminen kotikuntaansa katoaa, mitä sitten tapahtuu?
Eero Lehti
Kansanedustaja, Keravan kaupunginhallituksen pj. (kok.)
Kommentoi