Polemiikki / 21.11.2012

Kuntien sijoitusvarallisuus tutkimuksen kohteena

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Eeva-Liisa Hynynen

Millaisia sijoittajia kunnat ovat? Tästä tiedämme vuoden kuluttua Vaasan yliopiston tutkimushankkeen ansiosta oleellisesti nykyistä enemmän.

Menoleikkaukset ovat kestoaihe kunta-alan julkisessa keskustelussa, mutta vähemmän huomiota kiinnitetään tulopuolen kehittämiseen, taitavaan omistaja­ohjaukseen tai sijoitusvarallisuuden hyvään hoitoon.

Nyt sijoitusvarallisuus nousee perusteelliseen tarkasteluun. Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen yksikössä on käynnistynyt perustavanlaatuinen pilottitutkimus, josta vastaavat professori, KTT Timo Rothovius ja professori, KTT Jussi Nikkinen.

Tutkimushankkeen tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon suomalais­kunnilla on sijoitusvarallisuutta, mistä kaikesta se kostuu ja kuinka sitä hallinnoidaan.

Professori Timo Rothovius sanoo tutkimusaiheen nousseen kuntakentän nykyisestä tilanteesta ja julkisesta keskustelusta, jota kunnista käydään.

– Kuntauudistus on ollut näkyvästi koko vuoden ajan julkisuudessa ja samanaikaisesti on keskusteltu kuntien huolestuttavasta velkaantumisesta. Sen sijaan siitä ei ole puhuttu lainkaan, kuinka paljon kunnilla on varallisuutta.

Kysely kaikkiin kuntiin

Timo Rothoviuksen mukaan tutkimushankkeen lähtökohtana on tuoda konkreettista apua kunnille sijoitustoiminnassa onnistumiseksi.

– Pyrimme vastaamaan perustavanlaatuisiin kysymyksin. Kannattaako kuntien ylipäätään sijoittaa, mihin kannattaa sijoittaa ja onko joissakin kunnissa syntynyt sellaisia käytäntöjä, joita voisi suosittaa kaikille muillekin, professori luettelee tutkimushankkeen lähtökohtia.

Tutkijaryhmä lähestyy kyselyllään vuoden 2013 aikana kuntien talous- tai rahoitusjohtajia. Tutkimuskohteena on kaikki kunnat. Rothovius ennakoi, että joihinkin kuntiin katse kohdennetaan erikseen vielä tarkemmin.

– Kun sijoitustoiminnan nykytilanne on kartoitettu, pääsemme arvioimaan niitä tekijöitä, joita kuntien tulisi ottaa huomioon sijoitustoimintansa organisoinnissa ja sijoituspäätösten tekemisessä.

Yksi linjakysymys on, kannattaako varoja hoitaa itse vai onko järkevämpää käyttää varainhoitajien palveluja.

– Jos hoidetaan itse, millaisia resursseja silloin vaaditaan, ja kuinka järjestetään riittävä seuranta? Jos taas käytetään varainhoitajia, tehdäänkö konsultatiivinen vai täyden valtakirjan varainhoitosopimus?

Rothoviuksen ja Nikkisen johtama hanke perkaa myös varainhoitajien valintaan ja toimintaan liittyviä kysymyksiä. Koostettua tutkimustietoa kuntasektorin tilanteesta ei nykyään ole.

Kun kunnat toimivat julkisin verovaroin, vääjäämättä tarkastelu kääntyy kuntien sijoitustoimintaan liittyviin riskeihin.
– Oikeutettu kysymys on, voiko kunta edes ottaa samanlaisia riskiä kuin muut sijoittajat, ja jos voi, niin kannattaako kunnan ottaa riskejä?

Pienet ja keskisuuret kunnat arvoitus

Timo Rothovius kertoo tutkijaryhmän pureutuvan myös kuntien sijoitustoiminnan mielekkyyteen tilanteessa, jossa kunnat velkaantuvat tuntuvasti.

– Vaikka kunnat ovat pääsääntöisesti velkaisia, monella kunnalla on myös paljon sijoitusomaisuutta.

Rothovius muistuttaa 1990- ja 2000-luvuilla kuntien ”lihoiksi laittamista” energiayhtiöistä.

– Myynneistä syntyi moniin kuntiin varallisuutta, jota pitäisi hallinnoida taitavasti. Mutta ei riitä, että sijoituksilta vaaditaan hyvää tuottoa. Sen lisäksi pitää kyetä arvioimaan riskit.

Tiedämme, että Espoon, Tampereen ja Oulun kaltaisilla toimijoilla sijoitussalkut liikkuvat sadasta miljoonasta eurosta yli 500 miljoonaan euroon. Kuntaliiton mukaan rahoitusarvopapereissa kunnilla oli vuoden 2011 lopulla kiinni kaikkiaan yli 2,2 miljardia euroa.

– Suurimpien kaupunkien sijoitus­varallisuudesta ja sen hoitamisesta on jonkin verran tietoa, mutta pienistä ja keskisuurista kunnista tutkimus­tietoa ei juuri ole saatavilla. Miten paljon niillä ylipäänsä on sijoitusvarallisuutta, ja kuinka hyvin sen hallinta on käytännössä järjestetty? Tätäkin selvitämme, Rothovius sanoo.

Rothovius toteaa, että riippumatta siitä, miten sijoitusomaisuuden hoito on järjestetty, kunnat tarvitsevat tietoa sijoittamisesta ja riskienhallinnasta.

Kuntatalouden ennakoidaan kiristyvän edelleen, mitä lähemmäs 2020-lukua päädymme. Taloudellista liikkuma­varaa kunnat voivat jatkossa parantaa nimenomaan taitavalla sijoitus­toiminnallaan.

Tutkimustuloksia hankkeesta saadaan mahdollisesti jo vuoden 2013 lopulla.

Kuntien sijoitus­varallisuus -tutkimushanke

  • Hankkeen toteuttavat Vaasan yliopiston professorit Timo Rothovius ja Jussi ­Nikkinen.
  • Molemmat ovat kansainvälisen tason tutkijoita.
  • Kohteena ovat kaikki kunnat.
  • Tutkimuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2013 aikana.
  • Tulokset on tarkoitus julkaista sijoittamista käsittelevänä käsikirjana.
  • Tutkimushanketta rahoittaa KAKS.

Paljonko vesi saisi maksaa?

Sijoitussalkuista voi löytyä kuntien talouteen pientä liikkumavaraa, mutta entäpä maksutuloista?

Tutkija, DI Ossi Heino valmistelee Tampereen teknillisessä yliopistossa väitöstutkimustaan vesihuollon ikääntyvästä infrasta. Tutkimusaihe on kuntakentän kannalta jatkossa yksi kuumimmista, vaikka kuntien valtuustoissa sitä ei vielä ole havaittu.

Vesihuollon korjausvelka kumuloituu kaiken aikaa, mutta koska ongelma sijaitsee konkreettisesti maan alla silmiemme ulottumattomissa, se ei näy ja siksi koetaan, että sitä ei tavallaan ole olemassa.

– Huomio ei käänny vesihuoltoverkon kuntoon ennen kuin on aivan pakko, Ossi Heino arvioi.

Olemme kuitenkin lähestymässä pakkotilannetta.

– Kunnille on tulossa 1970-luvulla rakennettuja vesihuolto­verkostoja iso määrä saneerattavaksi nyt ensimmäistä kertaa. Mittavat hankkeet saattavat ajoittua saman vuosikymmenen sisälle. Tähän asti niihin ei ole kiinnitetty huomiota, eikä investointeihin ole siksi varauduttu riittävästi.

Heino sanoo, että korjausvelan ja kunnille koituvan laskun suuruutta ei oikeasti tiedä kukaan. Puhumme todennäköisesti kuitenkin sadoista miljoonista euroista, ellei peräti miljardista.

Väitöstutkimuksessaan Heino syventyy myös veden hintapolitiikkaan. Paljonko puhdas vesi tai jätevesi saa maksaa käyttäjälleen? Heino valmistelee tavallisille kansalaisille kyselyä veden hinnasta. Kysely tapahtuu kasvotusten, yllättäen. Ilman, että haastateltava voi siihen varautua.

– Näin siksi, että saisin haastateltavat arvioimaan heidän mielestään käypää veden hintaa ilman ennakkotietoja ja -käsityksiä. Oletan, että harva ylipäätään tietää, mitä vesikuutio maksaa.

Ossi Heino paljastaa, että keskimäärin vesikuutio maksaa kolme euroa: puhdas vesi euron ja jätevesi kaksi.

– Jos ajattelemme kansalaisten päivittäistä kulutusta, hintaa kulutetulle vedelle saattaa kertyä lopulta saman verran kuin puolelle­toista savukkeelle tai karkkiaskille. Se ei ole paljon, eihän? Ilman puhdasta vettä emme kuitenkaan elä.

Heinon mielestä kuntien vesilaitosten olisi syytä alkaa ennakoida edessä olevaa korjausurakkaa. Vesiverkoston saneeraukseen voisi varautua asettamalla hinnan sellaiseksi, että infrastruktuurin ylläpito on kestävällä tasolla.

Heino ei näe, että kunnat voisivat laajemmin paikata käyttötalouttaan vesihuollon maksuja korottamalla.

– Vesihuoltolaki tulee tässä lopulta vastaan. Vesilaitokset voivat tulouttaa tuottoja omistajakunnilleen vain kohtuudella. Mutta vesihuollon omiin saneeraushankkeisiin veden osuvammalla hinnoittelulla voisi saada liikkumavaraa.

KAKS rahoittaa tutkimusta.

Jaa

#Ei

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.