/ 03.12.2018

Kotisairaala yleistyy varsinkin iäkkäille

Loviisan kotisairaala on paljon kiitetty ihmiskasvoinen palvelu – ja tällainen toiminta yleistyy.

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Tuija Reinivuo avaa ovensa Loviisan Myllyharjulla sairaanhoitaja Camilla Kämäräiselle, jolla on styroxlaatikko käsissään. Siinä on pussillinen uutta verta, joka nostaa Tuijan matalan hemoglobiinin parempiin lukemiin.

Ilosilmäinen, karjalaisen puhelias ja kaikkea muuta kuin aneemiselta vaikuttava Tuija, 81, istuu sohvannurkkaansa, laittaa käden tyynylle ja saa siihen kanyylin. Suoneen johdetaan punasolujen lisäksi myös keittosuolaa, jonka tehtävänä on varmentaa että suoniyhteys toimii eikä neste mene kudoksiin.  Jo edellisenä päivänä on ”nautittu” pussillinen eli reilut 200 millilitraa.

Tuija ei tahtonut jaksaa nousta rappuja. Kotisairaanhoidossa olikin mitattu liian alhainen veriarvo ja lääkäri määräsi hänelle lisää punasoluja. Camilla on tarvittaessa yhteydessä lääkäriin, mutta nyt kaikki sujuu mukavasti. Verenpaine mitataan kahteen kertaan. Kun nesteet virtaavat, Tuija tuntee vain hieman viileyttä, ei mitään kipua.

Camilla kirjoittaa toimet ja verenpaineet tablettiin.

– Itse toimenpide ei ole vaikea, kun vain on tarkkana, Camilla sanoo.

– Kertaakaan en ole kääntynyt ovelta takaisin, vaikka toki turvallisuusasiat on pidettävä mielessä. Työ on todella palkitsevaa ja vaihtelevaa, tilanteet vaihtelevat eivätkä työpäivät ole toistensa näköisiä, hän jatkaa.

Istunto kestää pari tuntia eli sen, kun pussi tyhjenee ja välineet otetaan pois.

Aikaisemmin tämä olisi tapahtunut sairaalassa, mutta nyt kotona, mistä Tuija on mielissään:

– Olen tyytyväinen kaikkeen tässä ja valmis suosittelemaan muillekin, hän sanoo.

– Voin soittaa sairaanhoitajalle milloin vain ja he tulevat kun tarvitaan. Väki tosin vaihtuu aika lailla, hän jatkaa.

Miehensä Sepon omaishoitajana toimiva Tuija kärsii muun muassa reumatismista käsissä. Sydämessä on tahdistin. Sepolla on muistisairautta. Täällä on asuttu jo vuodesta 1992, kun pariskunta jäi eläkkeelle.

Tuija on työskennellyt kirjakauppa-alalla, josta piti hyvin paljon, Seppo oli merivoimien palveluksessa kommodorina ja varuskuntapäällikkönä. Seinillä on paljon meri- ja laivatauluja. Reinivuot ovat muuttaneet 14 kertaa, joten täällä pysymisen kyllä ymmärtää muutenkin kuin komeiden harjumaisemien ansiosta.

Kolme vuotta – ja hyvää palautetta

Loviisan terveyskeskuksen sairaalasiivessä on kotisairaalan toimisto. Siellä työskentelee vastaavana sairaanhoitajana Lotte-Marie Uutinen. Hän kertoo, että kotisairaala aloitti toimintansa syksyllä 2015 ja hyvin on kolme vuotta mennyt.

– Olemme saaneet paljon positiivista palautetta potilailta, omaisilta, yhteistyökumppaneilta kuten erikoissairaanhoidosta ja kotihoidosta ja somestakin.

Potilaat eivät yleensä erota kotisairaanhoitoa ja kotisairaalaa toisistaan. Kotisairaalassa potilaan kunto vaatii osastotasoista hoitoa. Kotisairaalan valitseminen on vapaaehtoista, myös sairaalaan voi mennä. Usein hyvin tarpeellisia omaisiakin kuunnellaan.

Lotte-Marie Uutisen mukaan kotisairaala sopii etenkin pitkäaikaissairaille, palliatiiviseen saattohoitoon ja suonensisäiseen lääkehoitoon.

– Viime vuonna kotisairaalassa saattohoidettiin 28 ihmistä kuolemaan asti, myös hoivakodeissa asuneita. Kaikkiaan potilaita oli yli 40.

Laitoksia halvempi

Erikoistutkija Riikka Lämsä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että esimerkiksi dialyyseja tehdään kodeissa jo eri puolilla Suomea.  Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä Eksotessa on hanke nimeltä Päivystys olohuoneessa.  Siinä potilaan ei tarvitse lähteä päivystykseen, vaan yksi henkilö tulee kotiin. Siellä on seurattu kustannuksiakin.

Kotisairaala on halvempi kuin laitokset, esimerkiksi Päivystys olohuoneessa -toimintamalli on ollut kolmanneksen halvempi kuin perinteinen tapa, jossa potilas lähtee kotoaan päivystykseen. Itse laitoskuluja tässä ei ole laskettu, vain päivystystä.

Kotisairaalatoiminta auttaa maakuntia kehittämään omia palvelujaan niin, että ne edistävät myös alueellista yhdenvertaisuutta.

Ranskassa kotisairaalatoimintaa aloiteltiin jo 1960-luvulla. Suomeen se tuli 1990-luvun puolivälissä. Maailmalla yleistymistä on vauhdittanut muun muassa meikäläistä vakavampi sairaalabakteeriongelma.

Jo Suomen hallitusohjelmassa korostetaan mahdollisuutta asua kotona mahdollisimman pitkään. Tätä tavoitetta tukee kotisairaalakin. Se säästää potilaan aikaa, antaa vapautta ja parantaa itsemääräämisoikeutta. Omaisten stressi lievenee siinä kuin bakteeritartunnatkin.

Tutkimushanke tavoittelee mallia

Kotisairaalatoimintaa on tutkittu vasta vähän. Kuitenkin asiakasmäärät ovat kasvussa.

Helsingin yliopiston 2019 aloittava tutkimushanke kuvaa hoidon edellytyksiä ja haasteita teknologian, vuorovaikutuksen, roolien ja vastuiden sekä luottamuksen ja turvallisuuden kautta.

Helsingin yliopiston hanketta johtaa sosiaalityön professori Marjaana Seppänen.  Hankkeen nimi on Koti sairaalana – onnistuneen kotisairaalatoiminnan edellytykset.

Hankkeella on keväällä edessä aineiston keruuta ja sen jälkeen kirjoittamista, mallin luontia ja tulosten jalkauttamista. Kunnallisalan kehittämissäätiö on tukenut sitä 70 000 eurolla.

Riikka Lämsän mukaan kotisairaalaa voi määritelmällisesti verrata sairaalaan ja kotisairaanhoitoon.

– Kotisairaala on lääkärijohtoista ja ympärivuorokautista, mutta kotisairaanhoito ei ole. Kotihoidossa potilaalle on merkityksellistä vain riittävä hoito, ei hallinto. Koti tilana ei lähtökohtaisesti estä tai edistä kotisairaalatoimintaa, Lämsä valistaa.

Hoitoa on vietävissä kaikentyyppisiin koteihin.

– Se on maalla iso asia, mutta kaupungissakin palvelujen ruuhkat helpottuvat, kun esimerkiksi suonensisäinen antibiootti annetaan suoraan kotona. Siellä voidaan myös säätää kipupumppua saattohoidossa olevalle tai ottaa laboratoriokokeet. Dialyysipotilaat voivat hoitaa dialyysinsa itse tai avustettuina, Lämsä kertoo.

Palvelujärjestelmälle kotisairaalatoiminta tuo usein säästöjä. Potilaankin kuluja säästyy, kun ei tarvitse matkustaa. Aikataulut ovat vapaammat ja kotona voi samalla tehdä sen mitä pystyy. Myös sairaalabakteerien riski on pienempi kuin laitoksissa.

Suomessa on rakennettu isoja sairaalakampuksia. Riikka Lämsä ei vahvista sellaista oletusta, että kotisairaalatoiminta kumouksellisesti vähentäisi niiden rakentamista jatkossakin:

– Lääketiede on kehittynyt monimutkaisemmaksi. Sairaaloiden tiloja vapautuu entistä vaativammalle hoidolle, hän sanoo.

Hallitus on linjannut esimerkiksi iäkkäiden hoitoa yhä enemmän kotiin, pois laitoksista.

– Nyt yritetään luoda malli, että kaikki osapuolet voisivat olla tyytyväisiä hoitoon. Jos lisätään kotisairaalatoimintaa, siihen on myös voitava luottaa.

Työpaikkana toisen koti

Ennen koti ja sairaala olivat vastakohtaisia.

– Nyt kotisairaala tuo sairaalateknologiaa kotiin. Sekin kiinnostaa, millaista kotisairaalatoiminta on henkilöstölle, kun työpaikkana onkin toisen koti. Siihen liittyy myös luottamus, että tarvittaessa potilas saa lisää apua ja luottamus työntekijällä siihen, että toisen kodissa on turvallista työskennellä. Sitäkin pohditaan, mitä tarkoittaa, kun vastuuta siirtyy hoitajalta omaiselle, Riikka Lämsä kertoo.

Kotisairaalatoiminta edellyttää sekä potilaan oman suostumuksen että halun. Osassa teknologiaa ei ole ongelmia. Esimerkiksi nesteytykseen ei tarvita kuin pussi, letku ja neula. Mutta dialyysilaitteisto on jo isompi ja kotona pitää tehdä muutostöitä.

– En kuitenkaan usko, että se muodostuu kynnyskysymykseksi.

Sähkö voi katketa eikä kodeissa yleensä ole generaattoreita.

– Kotisairaalan hoidot ovat yleensä hetkellisiä, siksi riski ei ole olennainen. Yleisin hoito on iv-antibiootit esimerkiksi keuhkokuumepotilaalle, jolla muuten on hyvä yleisvointi.

 

Omainen, hoitaja ja lääkäri

Kotisairaalatoiminta on yleistynyt osaksi säästöjen vuoksi ja osaksi helpottamaan poliklinikoiden toimintaa. Potilaalle halutaan tarjota hyvää palvelua.

– Digitalisaation kehityttyä kotisairaalan hoitaja voi konsultoida lääkäriä ja neuvotella mitä tehdään. Omaisilla on puhelinnumero hoitajalle, joka taas on yhteydessä lääkäriin, jos tilanne muuttuu, Riikka Lämsä kertoo.

Tavoitteena on, että kaikki toimijat kokevat kotisairaalan hyväksi ja toimivaksi.

– Toiminta voi laajeta vain kun potilas haluaa kotisairaalaan. Tämä edellyttää turvallisuutta ja luotettavaa toimivuutta, Lämsä jatkaa.

Hyvä kotisairaala on siis kustannusvaikuttava, tehokas, luotettava ja ennen kaikkea saa potilaan paranemaan. Myös hoitohenkilökunnan pitää hakeutua näihin tehtäviin, muuten ei toiminta onnistu.

Uudessa sotessa maakunnat joutuvat miettimään, miten hoito on saavutettavissa joka puolella maakuntaa.

– Nyt on saumaa kehittää kotisairaalatoimintaa, kun muutenkin ollaan uudistamassa ja kehittämässä, Lämsä sanoo.

Kodin monta puolta

Koti ei ole yksioikoinen asia. Siihen liittyy monta ulottuvuutta.

Helsingin yliopistolla oli hanke, joka liittyy kuolemaan kotona. Kotisairaalassakin kotitematiikka tulee vahvasti esiin.

– Kun Riikka Lämsä Terveydenhuollon laitokselta otti yhteyttä, intressit yhdistyivät, kertoo sosiaalityön professori Marjaana Seppänen.

Seppänen on perehtynyt kotiin käsitteenä jo vanhenemista tutkiessaan.

Kodilla on moniakin merkityksiä. Ainoa ei ole se, missä on aina asuttu. On useita koteja, suhde kotiin voi muuttua esimerkiksi eläkkeelle päästessä, koti on yksityisyyttä, perheenjäsenten tai ammattilaisten hoivaa, vähimmillään vuode, wc ja pöydän kulma.

– Se missä vanhetaan, on nykyään koti.

Ympäristögerontologiaksi nimetyllä tutkimusalalla tarkastellaan ikääntymisen paikkoja,  asuinalueen lisäksi myös kotia ja sen merkityksiä.

Silva Tedre, joensuulainen professori on tutkinut vanhenemista ja koteja. Hänellä on väite: ”Väitän, että turvaksi, suojaksi ja itsemääräämisalueeksi ymmärretty koti voi myös eristää, marginaalistaa ja syrjäyttää.”

Marjaana Seppäsen mukaan on kipeä kysymys, mikä on riittävä hyvinvoinnin taso.

– Onko se vain ruokaa ja pesua vai sitä, että ihminen elää elämäänsä. Tuleeko kodista vankila? Milloin pitää olla mahdollisuus päästä hoivakotiin? Kotona voidaan ehkä huonosti, mutta kukaan ei sitä huomaa. Kuka havaitsee hyvinvoinnin vajeet?

Moni kunnanvaltuutettu ja kenties tuleva maakuntavaltuutettukin miettii nyt, miksi kotisairaalaan kannattaisi investoida.

– Ei pitäisi olla pelkkää säästösärmää, ei ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, Seppänen pohtii.

Kun hyvinvoinnin kannalta katsotaan, tarvitaan suostumus eikä yksisilmäisesti joko laitosta tai kotia.

– Kun kotisairaalatoiminta on halvempaa ja se koetaan hyväksi, hyvä on. Mutta vain talouden ajamana sitä ei pidä valita.

Yksi kysymys on sekin, muuttuuko koti sellaiseksi, ettei se enää tunnu kodilta.

– Pitää pohtia, mitkä kaikki asiat tähän liittyvät, mikä tekee hyvän ratkaisun.

#kotihoito #kotisairaala #kunnat #sote #terveydenhuolto #vanhukset

Kommentit

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.

Lisää aiheesta kotisairaala