Julkisalojen palkkaneuvottelut määrittävät koko palvelujärjestelmän tulevaisuutta

Kirjoittanut: Satu Ojala, Markku Sippola ja Paul Jonker-Hoffrén
Julkaisu: 17.06.2022

Julkispalvelut kärsivät kuormittavista työoloista ja matalista palkoista. Osa palveluista on jo niin kriittisessä tilanteessa, että niiden menot tulevat kasvamaan joka tapauksessa joko hallitusti tai hallitsemattomasti.

Julkaisussa eritellään, millaisilla poliittisilla valinnoilla vaikutetaan siihen, kumpaa reittiä julkispalvelut kehittyvät.
Julkisalojen tilannetta tulisi ratkoa muuttamalla palkoista sopimisen tapaa. Prosenttikorotuksista tulee siirtyä euromääräisiin korotuksiin, joilla kehitetään matalapalkka-ammattien peruspalkkoja. Julkispalveluiden työntekijöitä tulee myös osallistaa heidän työtään koskevaan päätöksentekoon yhteistoimintaryhmillä ja julkisorganisaatioiden hallintoedustuksella.

Lataa julkaisu

2 kommenttia

  1. Tässä tutkimuksessa on kokonaan jätetty ottamatta huomioon, että lääkäreiden kokonaistyöaika on muihin ammattiryhmiin verrattuna huomattavasti suurempi, noin puolitoista-kaksinkertainen. Tutkimuksessa mainitaan, että ”muillakin ammattiryhmillä on epäsäännöllinen työaika”, mikä pitää toki paikkansa, mutta vain lääkäreillä nuo ilta-, yö- ja viikonlopputyöt ovat ylityötä normaalin työajan lisäksi. Samoin mahdollinen yrittäjätoiminta tapahtuu virkatyön ulkopuolisella ajalla, joka siis muilla ammattiryhmillä on vapaa-aikaa.

    Myös vertailussa Ruotsin tilanteeseen suomalaiset lääkärit tekevät keskimäärin selvästi pitempää työviikkoa.

    Tämä kokonaistyöajan huomiotta jättäminen tekee valitettavasti selvityksestä lääkäreiden osalta arvottoman. Todellinen palkkaero selviäisi vain tuntiansioita vertaamalla.

  2. Hyvä tutkimus ja hyviä huomioita, osin vähän joitakin asioita unohtava. Kun vertaillaan muihin Pohjoismaihin, Suomen kansantalouden suorituskyky on ikävä kyllä heikko (ja julkisen velkataso korkeampi). Kun BKT ei kasva tai putoaa, tämä voi johtaa terveydenhuoltomenojen osuuden kasvuun BKT:stä. Eurostat tilasto 2021, Ruotsin BKT/asukas on 10 %, Tanskan 19 % ja Norjan 44 % korkeampi kuin Suomen. Verotuspohja on siis parempi. Toisaalta ostovoimapariteetilla suomalaisen (usein alemman) palkkarahan ostovoima lähenee muita.

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.