Vastuunkantaja
Kuntajohtajan on ymmärrettävä mandaattinsa painoarvo, sanoo kaupunkineuvos Kari Nenonen.
Kari Nenonen valittiin toukokuun alussa ensimmäiseksi Vuosikymmenen kuntajohtajaksi.
Nenonen on johtanut suuria kaupunkikonserneja ja miljardibudjetteja.
Miltä kaupunkineuvoksesta näyttää kuntien nykyinen toimintaympäristö? Millaiset edellytykset kuntajohtajilla on johtaa? Mitä tarkoittaa duaalijohtaminen käytännössä? Kaupunkineuvos Kari Nenonen on ollut eläkkeellä alkuvuodesta 2018 lähtien, mutta toimettomana hän ei ole ollut.
Ajoittain kunta-ala on kutsunut hänet kehiin. Nenonen on muun muassa toiminut sosiaali- ja terveysministeriön asettamana Uudenmaan sote-erillisratkaisun selvityshenkilönä.
Nenosella on monta tulokulmaa kuntaan: hän on työskennellyt Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitossa, johtanut Oulun ja Vantaan suuria kaupunkikonserneja, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä HUSia sekä varatoimitusjohtajana kuntien etujärjestöä Kuntaliittoa.
Työura suurten organisaatioiden johdossa alkoi vuonna 1999. Kari Nenonen kertoo hakeneensa Oulun kaupunginjohtajan virkaa ”kohtuullisen vähäisellä johtamiskokemuksella”.
– Olin kuitenkin toiminut Oulun kaupunginvaltuutettuna ja SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana, joten suuren kaupungin päätöksenteko oli tuttua.
Oulun jälkeen hallittavat kokonaisuudet vain kasvoivat.
HUSin kaudesta Nenonen sanoo, että jos hän olisi tuntenut HUSin toimintakulttuurin läpikotaisin, olisi hän sanonut ”ei kiitos” häntä tehtävään kutsuneille
– Olen koko urani ajan pitänyt kuntayhtymiä omistajakuntien kannalta vaikeasti ohjattavina ja läpinäkymättöminä. HUSissa sain vahvistuksen näkemykselleni, Nenonen kiteyttää taakse jääneen ajanjakson.
Nenonen korostaa, että verovaroin kustannetun kuntahallinnon tulee olla kuntalaisten kannalta avointa, julkista, tehokasta ja läpinäkyvää. Kuntajohtajalla on vastuu siitä, että näin on.
Aika Kuntaliitossa syvensi Nenosen mukaan ymmärrystä koko kuntajärjestelmästä ja erityisesti kuntatalouden kokonaisuudesta.
– Tästä oli paljon hyötyä Vantaalla, hän toteaa.
Nenonen peri vuonna 2012 edeltäjiltään johdettavakseen velkaisen Vantaan. Kun hän jäi eläkkeelle vuonna 2018, kaupunki oli vahvassa kunnossa.
Duaalijohtaminen on taitolaji
Kari Nenonen vakuuttaa, että saldo kuntajohtajan urasta jää vahvasti plussan puolelle.
– Yhteiskunnan kehittämisestä kiinnostuneelle mielenkiintoisempaa tehtävää tuskin onkaan kuin suuren kaupungin johtajuus, Nenonen sanoo nyt.
Hän muistuttaa, että kuntajohtajan mandaatti on vahva myös lainsäädännön kautta.
– Kunnanjohtaja on ainoa viranhaltija, joka voi esittää kunnan veroprosentin korottamista tai alentamista. Siinä kiteytyy jotakin oleellista viran painoarvosta.
Kuntavaalien alla kuntien johtamisesta on keskusteltu hämmästyttävän vähän. On puhuttu sote-uudistuksesta, kuntataloudesta, kuntien elinvoimasta ja niin edelleen.
Kuntajohdon ja päättäjien työnjaosta ja sen sujumisesta ei ole puhuttu. Aihe on vaikea, koska virassa toimivien kuntajohtajien voi olla hankalaa kertoa nykyisistä tunnoistaan.
Kunta-alaa ja kuntalainsäädäntöä heikosti tunteville on voinut syntyä sellainen käsitys, että kuntapäättäjien valta olisi rajatonta: uudet isännät marssivat vaalien jälkeen kunnantalolle – ja se on siinä.
Aivan näin asia ei ole.
Nyt päästään aiheesta vaikeimpaan: duaalijohtamiseen.
Kuntajohtajat johtavat kunnanhallituksen alaisina hallintoa, taloutta ja henkilöstöä sekä kuntakonsernista vastuullisina viranhaltijoina seuraavat tytäryhtiöiden toimintaa.
Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä viranhaltijaesittelyn pohjalta. Päätösten valmisteluun ja esittelyyn asti heidän mandaattinsa ei ulotu.
Kari Nenonen painottaa, että kuntajohtajan on valittava tietoinen, johdonmukainen linja suhteessa luottamushenkilöihin. Ilman sitä työssä ei voi onnistua.
– Jokaisen johtajan on pohdittava asia omakohtaisesti. Itse ajattelen, että rajanveto on mahdollista tehdä ainoastaan siinä vaiheessa, kun hakee virkaa ja on edennyt haastatteluihin. Myöhemmin rajanveto virka- ja luottamusjohdon välisistä pelisäännöistä on vaikeaa.
Kunnanjohtajan esittelyoikeus tarkoittaa oikeutta esitellä kunnanhallitukselle asiat ilman kenenkään väliintuloa. Se, mitä päättäjät päättävät, on toinen asia.
Kari Nenonen kertoo pitäneensä hivenen etäisyyttä päättäjiin ja jopa johtoryhmänsä jäseniin säilyttääkseen riippumattomuutensa kaikissa tilanteissa.
– Toki informoin kaupunginhallitusta etukäteen tulevista, isoista asioista, mutta valmistelin asiat yhdessä johtoryhmäni kanssa, Nenonen kertoo ja jatkaa:
– En ottanut kantaa poliittisten päättäjien toimiin, en katsonut sopivaksi kommentoida heidän päätöksiään julkisuudessa tai taustalla. Pyrin olemaan asiallinen ja ystävällinen kaikkia kohtaan.
Nenonen korostaa, että kuntajohtaja ei voi luovuttaa esittelyvaltaansa tai taipua vaatimuksiin, joita ei pidä oikeina, koska kaikista esityksistään johtaja kantaa itse ja yksin virkavastuun.
Tunnistavatko päättäjät roolinsa?
Kari Nenonen sanoo suoraan sen, mistä monissa vaalikeskusteluissa on vaiettu.
– Kuntien poliittinen ilmapiiri on muuttunut viime vuosina rajusti. Valitettavasti päätöksentekoon hakeudutaan yhä useammin yhden asian tai pahimmillaan vain oman asian vuoksi, Nenonen harmittelee.
Hän sanoo olevansa erittäin huolissaan kunnallisen päätöksenteon toimintakulttuurista: kärjistyneestä julkisesta keskustelusta ja sosiaalisessa mediassa harjoitetusta tosiasioiden vääristelystä.
Pienikin ryhmä voi tehdä kunnan päätöksenteosta erittäin vaikeaa.
Kysymykseen, millainen sitten on hyvä kuntapäättäjä, Nenonen vastaa ilman viivettä:
– Hänellä on vahva arvopohja, hän näkee kauas ja perehtyy asioihin. Hän kantaa vastuuta kuntalaisten hyvinvoinnista keskittyen oleelliseen.
Nenonen ehti kuntajohtajan urallaan havaita saman, minkä useat viime vuosina eläkkeelle lähteneet kollegansa.
– Aiemmin sitouduttiin yli vaalikausien tähtäävään päätöksentekoon, jossa asiat olivat keskiössä. Aidosti haettiin kunnan ja kuntalaisten etua.
Nenosen mukaan vaikein asema päätöksenteossa on kunnanhallitusten ja -valtuustojen puheenjohtajilla.
– Heidän pitäisi pitää joukkue koossa ja saada ulos asiallisia päätöksiä jyrkistä näkemyseroista huolimatta.
Arvojaan vastaan ei pidä toimia
Kari Nenosen puheessa toistuu useaan kertaan ”virkavastuu”, ”riippumattomuus”, ”harkinta” sekä ”tietoisuus” siitä, miten johdetaan niin, että tavoitteita on mahdollista saavuttaa.
Amerikkalaisrunoilija Ezra Pound kirjoitti vuonna 1924 julkaistussa runossaan:
”Jos ihmisellä ei ole järjestystä sisällään, hän ei voi luoda sitä ympärilleen.”
Runon puhuja on Kungfutse, kiinalainen filosofi ja poliitikko, joka eli noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Johtamisen ongelmia on pohdittu tuhansien vuosien ajan. Yksi näkemys tuntuu kantavan vuosisadasta toiseen: johtaminen on yksinäistä työtä.
Myös Kari Nenosen äänenpainoista syntyy vaikutelma yksinäisestä työstä laajojen yhteiskunnallisten ja sosiaalisten verkostojen ympäröimänä.
Mitkään verkostot eivät Nenosen mukaan muuta sitä tosiasiaa, että viime kädessä johtaja vastaa yksin, kuinka toimivaltaansa käyttää.
– Itseään ja arvojaan vastaan ei pidä toimia, hän sanoo ohjeeksi alalle aikoville.
Nenonen on huolissaan kuntajohtajien työrauhasta, jaksamisesta ja siitäkin, jaksaako ala kiinnostaa kyvykkäimpiä hakijoita.
Hän toistaa jo kertaalleen sanomansa.
– Olen monelle nuorelle kunnanjohtajalle painottanut, että hakuprosessi on ainoa vaihe, jossa voi määritellä mandaattinsa suhteessa luottamushenkilöihin. Toista tilaisuutta ei tule.
Kaupunkineuvos haluaa sanoa alalle aikoville muutakin:
– Selvitä etukäteen kunnan toimintakulttuuri, ettei se ole ristiriidassa näkemystesi kanssa. Selvitä kunnan taloudellinen asema. Kerro hakiessasi, mitä aiot tehdä, jos sinut valitaan ja kerro, millainen on arvopohjasi.
Nenonen muistuttaa myös asioiden mittasuhteista.
– Maailma on täynnä isoja ja pieniä asioita. Kuntajohtajan työssä pitää ymmärtää piirtää isot linjaukset ja olla johdonmukainen edistäessään linjauksia.
”Kyllä” kuntien tehtävien eriytymiselle
Kari Nenonen tunnustautuu vahvan kuntaperustaisen järjestelmän kannattajaksi.
– Olen kannattanut alle sadan kunnan mallia. Vahvojen kuntien lisäksi olisi ollut viisi vaativimman erikoissairaanhoidon vastuualuetta, tämä olisi ollut selkeä ja läpinäkyvä malli, Nenonen sanoo ja jatkaa:
– Kun sellaista hallitusta ei tästä maasta ole löytynyt, joka olisi pystynyt tekemään kuntarakenneuudistuksen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siirtää sote-palvelut kunnilta alueelliselle tasolle.
Uudenmaan sote-erillisratkaisu voi Nenosen mukaan olla toimiva, jos rahoitusmallista löytyy sopu. Rahoitusratkaisu jäi Nenosen selvitystyössä avoimeksi.
Kari Nenonen uskoo, että Uuden-
maan erillisratkaisulla voi olla merkitystä kuntien vastuiden eriyttämiselle laajemminkin.
– Ymmärtääkseni tässä avattiin pää sen suuntaiselle kehitykselle, että erilaistuvien kuntien tehtävät voisivat eriytyä.
Nenonen muistuttaa, että suuret kaupungit satsaavat tuntuvasti elinkeino- ja innovaatiotoimintaan.
– Ei ole keneltäkään pois, jos lainsäädännöllä mahdollistettaisiin suurten kaupunkien keinoja edistää vieläkin paremmin kasvua, kaupunkineuvos kiteyttää.
Hänen mukaansa väestötilastot kertovat karua kieltään siitä, että suurten kaupunkien merkitys kansantaloudessa vain kasvaa.
Moderni kyläpäällikkö
Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä näyttää nuorille johtajille mallia yhteisön johtamisessa.
”Asutko kaupungissa? Tunnetko olevasi täysin urbanisoitunut. Onko #maaseutu sinulle käymätön paikka? Toivon, että seuraisit minua. Kerron elämästä harvaan asutulla maaseudulla. Haluan laajentaa omaa ja sinun ”kuplaasi” olemalla yhteydessä.”
Näin kirjoittaa Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä Twitterissä.
Viesti kuvaa Vuosikymmenen kuntajohtaja -palkintoraadilta kunniamaininnan saanutta Määttää hyvin: vuorovaikutus, julkinen keskustelu ja tiedon jakaminen harvaan asutun maaseudun näkymistä ovat osa hänen työtään Kuhmon kaupunginjohtajana.
Määtällä on Twitterissä yli 12 000 seuraajaa. Moni on löytänyt Kuhmon ja Kainuun erityislaatuisuuden hänen kauttaan.
Tytti Määttä tunnetaan myös kolumnistina, seminaarien puhujana, paneelien keskustelijana, eikä tavatonta ole sekään, että tutkijat ja graduaan valmistelevat opiskelijat haastattelevat häntä kunta-alan kysymyksistä. Määttä on toiminut myös harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtajana.
Kiittäessään palkintoraatia kunniamaininnasta Tytti Määttä nosti esille luottamuksen merkityksen.
– Menestyvässä kunnassa vallitsee luottamuksen ilmapiiri, kyky yhteistyöhön ja uudistumistaito, hän totesi.
Kyse ei ole sanahelinästä. Määttä on kuntajohtajana kahdentoista vuoden ajan tehnyt työtä kasvualueiden ulkopuolella. Hän on ollut nostamassa Vaalan kuntaa kriiskunnasta jaloilleen.
Nyt tavoitteena on Kuhmon elinvoiman lisääminen: yritysten investointien kasvattaminen ja uusien työpaikkojen luominen, sympaattisen 8 000 asukkaan kaupungin kuntakuvan kohentaminen, nuorten opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksien turvaaminen – ja niin edelleen.
Työtä riittää.
Tytti Määttä on Kuhmossa monessa mukana kaupunginjohtajana, kuntalaisena ja kahden koululaisen äitinä.
Hän on tietoisesti valinnut asumisen johtamassaan kunnassa. Kollegoiden toisenlaiset ratkaisut hän ymmärtää silti hyvin.
– Tilanteet ovat erilaisia kunnista ja kuntajohtajien elämäntilanteista riippuen. Itse haluan osaltani vaikuttaa siihen, että koko kunnassa on hyvä tekemisen meininki. Kuntajohtajana olen myös kuntalainen ja käytän perheeni kanssa kaupungin palveluja. Ei tämä julkisuus aina helppoa ole, mutta en voisi ajatella toimivani toisin, hän sanoo.
Tytti Määttä on omalla toiminnallaan modernisoinut kyläpäällikkyyden ja yhteisöjohtajuuden tuoden ne 2020-luvulle. Jos on kuviteltu, että sen kaltainen kuntajohtajuus olisi katoamassa, Määttä näyttää esimerkkiä alalle tuleville nuorille johtajille.
Voi olla, että muunlainen johtaminen ei Kuhmossa toimisikaan. Harvaan asutun alueen keskellä sijaitsevassa kaupungissa elinvoimajohtaminen ja strateginen kehittäminen eivät voi jäädä sanahelinäksi paperille. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.
– Meillä kysymykset kunnan säilymisestä elinvoimaisena ovat usein fataaleja. Esimerkiksi puurakentamisen edistämiseksi on ollut välttämätöntä pyrkiä vaikuttamaan myös lainsäädäntöön.
Hyvä valmistelu, parempi päätös
Tytti Määttä korostaa avoimen ja läpinäkyvän hallinnon merkitystä. Tässä asioiden hyvä viranhaltijavalmistelu on olennaista.
– Meillä on osaava ja tiivis johtoryhmä, johon kuuluvat sivistysjohtaja, tekninen johtaja, hallintojohtaja, talousjohtaja sekä kehitysjohtaja – ja itse vastaan kaupunkikonsernin johtamisen lisäksi vetovoimaisuuden palvelualueesta sekä viestinnästä, Määttä selvittää.
– Henkilöstön edustaja ja kaupuginhallituksen puheenjohtaja täydentävät johtoryhmää, Määttä täsmentää.
Hän painottaa, että kuntapäättäjillä on oikeus paneutua päätöksentekoon huolella.
– Vain harvoin vien asian kunnanhallitukseen lisälistalla. En lähtökohtaisesti hyväksy asioiden valmistelua kiireellä. Esiteltävät asiat ovat usein sellaisia, että niiden valmisteluun on syytä perehtyä huolella.
Määttä muistuttaa, että myös valmistelussa voi tapahtua virheitä.
– Virheistä pitää oppia ja tehdä jatkossa paremmin. Virheiden pelossa ei myöskään voi jättää kuntaa kehittämättä.
Määttä korostaa, että valmistelun ja päätöksenteon täytyy kestää lähitarkastelu. Julkista viranomaista, kuten kuntaa, koskeva julkisuusperiaate on Määtälle itsestäänselvyys.
Duaalijohtamisen rajat Tytti Määttä tuntee hyvin.
– Niinhän se menee, että kunnanjohtajana johdan virasto-organisaatiota ja olen siitä vastuussa. Päättäjät vastaavat päätöksenteosta.
Määttä ei ota kantaa valtuustoryhmien sisäisiin kysymyksiin. Hänen mukaansa sellainen olisi sopimatonta.
– Teen työtäni ja haluan tulla toimeen kaikkien kanssa. Olen saanut kuntapäättäjiltä tuen työlleni.
Henkilöstöä kuin suuryrityksessä
Tytti Määtän mukaan kuntajohtamisessa olennaista on ymmärtää kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita.
– Suurin vaatimus työssäni on kuitenkin ymmärtää se, mitä tässä kaupungissa toivotaan ja tarvitaan.
Nuoret, yrittäjät ja aivan tavalliset kansalaiset odottavat kunnan edistävän elämisen mahdollisuuksia monin eri tavoin.
Kaupunginjohtaja muistuttaa, että organisaatio pienessä kaupungissa tai kunnassa on ketterä, mutta johdettavan henkilöstön määrä ei suinkaan ole vähäinen.
– Kuhmon kaupungilla on noin 300 työntekijää, mikä vastaa henkilöstömäärältään suomalaista suurta yritystä.
Tytti Määttä pohtiikin, onko pienten kuntien johtaminen jotenkin aliarvostettu ala, kun henkilöstöä on suuryrityksen verran ja johdettavana on monialainen kuntakonserni.
Määttä uskoo, että yksityinen ja julkinen sektori oppivat toisiltaan ja molemmat hyötyvät yhteistyöstä.
– Toivon, että johtajien siirtyminen yksityiseltä julkiselle sektorille ja julkiselta yksityiselle lisääntyisi. Se toisi uutta ajattelua kummallekin sektorille.
Täällä Kuhmo, kuuleeko valtio?
Harvaan asutun alueen edunvalvojana Tytti Määtällä on terveisiä myös valtiolle.
– Iso kysymys on, ymmärretäänkö kunnan rooli alueiden hyvinvoinnin ja elinvoiman edistäjänä? Kainuun kaltaisissa maakunnissa kunta on elinvoiman moottori yhdessä yritysten ja oppilaitosten kanssa, Määttä tähdentää.
Kiittäessään palkintoraatia kunniamaininnasta Määttä kysyi puheessaan, mikä on pahinta, mitä ihmisille voi tapahtua – ja vastasi kysymykseensä:
– Se on menettää kyky nähdä omassa tulevaisuudessa mitään mahdollisuuksia. Näköalattomuus on myös monen kunnan kehityksen pahinta myrkkyä. Mielikuvaa itseensä käpertyneistä näivettyvistä kunnista ja kaupungeista on helppo luoda.
Valtio voisi Tytti Määtän mukaan kantaa kortensa kekoon väestöltään supistuvien alueiden kuntakeskuksien kehittämiseksi.
Esimerkiksi Kuhmon asukasmäärä on laskenut vuosien saatossa 15 000:sta 8 000:een.
– Kunnilla on käyttökelvottomia kiinteistöjä, joita on kenties yritetty korjata. Niiden alaskirjaaminen taseeseen ei auta, jos tyhjä rakennus jää seisomaan kuntakeskukseen. Toivoisin, että tällaisilla alueilla saataisiin valtion rahoitusta korjaus- tai purkutöitä varten ja että valtio kokisi tärkeäksi ihmisten asuinympäristön kehittämisen täälläkin, Määttä sanoo.
Määtän mukaan Kuhmo on hyötynyt etätyöstä koronapandemian aikana. Kaupunki on saanut myös uusia asukkaita ja etätyöpisteelläkin on riittänyt kävijöitä.
– Kuluneen vuoden aikana koko valtakunnassa on nähty etätyön mahdollisuudet. Valtio ei kuitenkaan työnantajana ole vielä sitoutunut laajaan etätyöhön, Määttä muistuttaa.
Hänen mukaansa linjauksella olisi merkitystä alueiden erojen tasoittamiseksi.
Kännykkä kiinni
Tytti Määttä sanoo olevansa nyt siellä, minne pääkaupungissa ja Turussa asuessaan kaipasikin: maaseudulla.
Kaupunginjohtaja tunnistetaan ja tunnetaan Kuhmossa. Häntä lähestytään erilaisissa tapahtumissa, vapaa-ajalla kahviloissa ja kaduillakin.
Asialla on puolensa. Määttä kertoo iloisesti, kuinka hiljattain kaksi koulupoikaa lähestyi häntä sosiaalisessa mediassa ehdottaen parannuksia kunnan liikuntapaikkoihin.
– Oli mukavaa huomata, että nuoret uskaltavat lähestyä tällaisissa asioissa.
Se toinen puoli on oma aika. Tytti Määttä kertoo olleensa alalla sen verran kauan, että osaa jo vetäytyä vapaalle, antaa sijaisensa hoitaa tehtävät ja laittaa itse kännykän kiinni.
– Olen oppinut rajaamaan tehtäviä, ottamaan aikaa perheelleni ja itselleni.
Niistä hetkistä voi myöhemmin Twitterissä aistia jaetuista luontokuvista tai sieniretkestä häivähdyksen kuhmolaista luksusta.
Juttu on julkaistu 3.6. Polemiikissa 2/2021.
Kommentit