18.08.2014
Kuluneet viikot ovat olleet varsinainen näköalapaikka vallan jaolle ja siitä käytävälle kamppailulle julkisesti tai hiljaisuudessa. Europarlamentissa on saanut tottua siihen, että siinä missä suomalaisessa päätöksenteossa valtataistelut käydään usein hiljaisuudessa ja kabinettien katveessa, niin Euroopassa annetaan palaa ja tuuletetaan siihen malliin, ettei kokoushuoneessa jää epäselväksi kuka mitäkin haluaa.
Alkuhämmennyksen mentyä ohitse totesin, ettei toimintamalli vallantavoittelun julkituonnista olekaan huono, koska kukaan tahtonsa ilmaissut ei jää huomioimatta, vaan jokainen tietää mitä itsekukainenkin haluaa. Eri asia sitten on, mitä kukin voi saada ja saavuttaa. Tai riittääkö oman osaamisen tunnusmerkit täyttämään vaatimuksia. Ja toki, jos on luonteeltaan helposti seinäkukkaseksi jäävä, niin tässä toimintamallissa saa kyllä jäädä kukkaseksi ihan itsekseen.
Toinen asia on sitten keskieurooppalainen byrokratia, joka on ihan omaa luokkaansa suomalaiseen byrokratiaan verrattuna. Monet kerrat kotimaassa asioita kirottuani olenkin tullut tilanteeseen, jossa Suomen seikkailut on aika pientä verrattuna siihen mitä Euroopan ytimessä saa nähdä ja kokea. Ei riitä yksi lippu tai lappu, niitä pitää olla yhdeksän. Jos jotain apua tarvitset tai jokin asia on pielessä, niin ainakin kolmen instanssin pitää olla toimia hyväksymässä ja ketju menee ensin alhaalta ylös ja tulee takaisin ylhäältä alas, kunhan ehtii. Siinä on aikaa tulla sinuiksi tietokoneensa kanssa ja huoltaa itse tulostimensa, kun joku viikko menee ilman laitteita apuja odotellessa. Eikä siinä, hyvä on itsekin oppia, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllä kotimaataan arvostaa entistä enemmän joustavasti toimivana yhteiskuntana. Hyvä Suomi ja sutjakkaasti toimivat suomalaiset!
Merja Kyllönen
Europarlamentaarikko (vas.)
Kommentoi