Merja Kyllönen: Digihiki

Meillä kaikilla taitaa nykyään olla joku kanssaihminen, jonka jokainen hetki näyttää kuluvan jonkin sähköisen laitteen lähituntumassa.

Kannettavat tietokoneet tai padit hurisevat ympärillä, olit sitten lentokoneessa, kokoushuoneessa, hotellin aulassa, bussissa tai lähestulkoon missä tahansa. Parhaiden tapausten olen nähnyt roudaavan ”rakkaansa” jopa wc-kopin uumeniin.

Siinä vaiheessa addiktio lienee saanut jo kokonaan järjen sumentuneeksi, eikä ihminen osaa elää hetkeäkään ilman sometusta, twiittauksia tai sähköpostin ihmeellistä maailmaa.

Mitenköhän sitä ennen pärjättiin ilman tätä digidigimaailmaa? Pidettiin yhteyttä ihmisiin ja tavattiin tarvittaessa? Joskus tuntuu, että sosiaalinen elämä kutistuu liian usein pelkkään sometukseen kaikkien teknisten härpäkkeiden kanssa.

Irrottautuminen tekee hyvää.

Kun kaikki asiat ovat verkossa, ja tietokone tai puhelin lähes elimistön jatkona, ei mikään tee niin hyvää kun hetkellinen irtaantuminen siamilaisesta kaksosestamme.

Miten hyvä onkaan olla tavoittamattomissa! Hengittää hetki, vaihtaa ajatuksia naamakkain, antaa aivokopalle toisenlaista rasitusta ja hiirikäden hermopinteille helpotusta. Sosiaalista elämää ja tiedonvälitystä on muuallakin kuin somessa ja pikatwiiteissä.

Merja Kyllönen