19.09.2013
Eduskunta on juhlistanut kuluneella viikolla säännöllisten valtiopäivien 150-vuotista historiaa. 1860 luvun uudistusten hengessä Suomessa tehtiin kauaskantoisia päätöksiä. Tuolloin toteutettiin muun muassa suuri maalaiskuntauudistus, jolla hyvin pitkälle luotiin maamme nykyinen kuntakartta.
Juuri näistä 1860-luvulta perityistä peruskuntien rajoista on muodostunut keskeinen kiistakapula myös oman aikamme kuntauudistukselle. Puhemies Eero Heinäluoma totesikin eduskunnan juhlaistunnon puheessaan veikeästi, että 2013 valtiopäivillä on edessään 1860-luvun kuntauudistuksen haamu. Näistä1860-luvun seurakuntajaotuksen pohjalle muodostetuista kuntarajoista on tullut kuntapäättäjille niin rakkaita, ettei niistä luopuminen käy kovin helposti.
Kuntauudistusta edistääkseen hallitus päätti osana rakenneuudistuspakettiaan lähteä flirttailemaan opposition esittämän kotikunta-maakuntamallin kanssa niin sanotulla metropoli-mallillaan. Hallituksen ajatuksissa metropolihallinto tosin koskisi vain pääkaupunkiseutua.
Kansainvälisesti vertaillen ei ole kuitenkaan ollenkaan niin yksiselitteistä, etteikö metropoliksi kelpaisi myös vähän pienempi yhdyskunta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jokainen yli 50 000 asukkaan kaupunkiseutu on metropoli, jolla tulee olla oma ” Metropolitan planning organization.” Amerikkalaiset käyttävät sitä lähinnä liikenteen järjestämiseen, mutta suomalaisittainhan metropoli voisi hoitaa paljon laajempaa kirjoa tehtäviä.
On hyvin todennäköistä, että jo mahdollisuus metropoli-hallinnolle todella avataan hallituksen rakenneuudistuspaperin mukaisesti, sen tien päässä Suomessa on lopulta metropolihallinto joka puolella maata.
Heikki Autto
Kommentoi