Annika Saarikko: Valtion perhepolitiikka vaikuttaa kuntiin

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli tässä kuussa Kataisen hallituksen esitystä lapsiperheiden joustavasta hoitorahasta. Esitys on kannatettava. Se tarjoaa perheille lisää valinnanmahdollisuuksia lasten hoidon järjestelyihin. Parhaimmillaan se tukee perheen ja työn parempaa yhteensovittamista ja kannustaa osa-aikatyön mahdollisuuksiin.

Esityksessä nousi kuitenkin esiin ongelmia, jotka kohdistuvat nimenomaan kuntiin – yllätys, yllätys. Esityksen valmisteluun liittyvä kustannusarvio oli tehty lähtökohtaisen höttöiselle pohjalle. On erittäin vaikea arvioida, johtaako euromääräisesti paremmin tuettu alle 3-vuotiaiden lasten hoitoraha siihen, että nyt kotihoidontuella olevat vanhemmat siirtyvät osittaisesti työelämään vai siihen, että nyt kokopäivätyössä olevat siirtyvät osa-aikatyöhön. Joka tapauksessa kustannusarvio oli todennäköisesti tehty alakanttiin ja hinnan siitä maksavat kunnat. Tarvitaan lisää päivähoitopaikkoja – helpommin sanottu kuin tehty näinä valtionosuuksien karsimisen aikoina.

Suomalaisen perhepolitiikan iso ongelma on kokonaiskuvan ja koordinaation puute. Kotihoidontuen kiintiöittämisen vaikutukset kuntatalouteen lienevät tästä yksi surullisimmista esimerkeistä kustannusvaikutustensa osalta. Kokonaiskuva on siis heikko suhteessa valtion päätösten vaikutuksista kuntatalouteen, mutta se on sitä myös ministeriötasolla.

Kuilua suorastaan syvennettiin valtionhallinnon osalta kun varhaiskasvatukseen liittyvät asiat siirtyivät sinänsä perustellusti tämän vuoden alusta opetus- ja kulttuuriministeriöön päivähoidon osalta, mutta kotona tapahtuva hoito (joustava hoitoraha, kotihoidontuki ym) jäivät valmisteluun sosiaali- ja terveysministeriöön. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että nyt samaan aikaan joustavan hoitorahan kanssa siihen kiinteästi liittyvää päivähoitomaksun tuntiperustaisuutta valmistellaan erillään, eri ministeriössä. Päätösten yhteisvaikutusta ei mielestäni ole kunnolla selvitetty. Pahimmillaan tämäkin perheiden kannalta kannatettava järjestely iskee kuntien kukkaroon yllättävällä tavalla.

Kun perheisiin liittyviä esityksiä tulee nyt useampia päällekkäin – subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus, päivähoitomaksun tuntiperustaisuus, kotihoidontuen kiintöittäminen ja joustava hoitoraha, olisi äärimmäisen tärkeää, että nämä asiat nivottaisiin osaksi parhaillaan valmistelussa olevaa suurta varhaiskasvatuslakia. Nyt esitykset tulevat ripotellen ja kokonaisnäkemys puuttuu. Kunnat seuraavat perässä, jos vain ehtivät ja pystyvät.