2.10.2013
Julkinen talous on vaikeuksissa. Jyrki Katainen hallituksineen haluaa pelastaa sen. Hyvä.
Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa julkinen talous? Se on kansantalouden osa, johon lasketaan valtio, kunnat ja sosiaalirahastot. Laajimmillaan julkiseen sektoriin voidaan katsoa kuuluvaksi myös kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt.
Kataisen hallituksen talouden pelastuspaketissa sovittiin yhdeksän miljardin sopeuttamistoimista. Korjaan: rakenteellisista uudistuksista. Se on hienompi nimi samalle asialle.
Mutta mitä oikeastaan tarkoittavat nuo sopeuttamistoimet, rakenteelliset uudistukset? Työurien pidentämisen paineen ohella linjaus merkitsee valtaisaa säästökuuria kuntataloudelle. Oikeastaan parin miljardin osalta paketti jätettiin – ei sitomatta, vaan täysin avaamatta. Todettiin, että kunnat hoitavat veronkorotuksilla tai muilla ikävyyksillä miljardin ja toiseen sitten apuja saadaan tehtävien karsimisesta. Siinä sivussa, kun täyttävät jo aiemmin tällä hallituskaudella asetetut uudet velvoitteet ja nirhivät kasaan miljardiluokan valtionosuusleikkaukset.
Ikävintä on, että rakenteellisiksi uudistuksiksi lasketaan seikkoja, joista puuttuu tyystin kokonaistaloudellinen näkökulma. Missä on ymmärrys siitä, että julkinen talous on kokonaisuus? Kansalaiselle verot ovat veroja – vain harva jaksaa palkkapussistaan erottaa mielikuvissaan osan valtiolle, osan kunnalle.
Loistoesimerkiksi tästä kokonaistalouden katsantotavan ongelmasta kelpaa kotihoidontuen kiintiöittäminen molemmille vanhemmille. Hallitus myöntää itsekin, että se kasvattaa painetta kuntien päivähoidossa. Tarvitaan lisää hoitajia ja uusia päiväkoteja. Ne maksavat euroja nimenomaan kunnille. Hallituksen tavoitteiden mukaisesti töihin säntäävien äitien verotulot eivät tuota kulua kata.
Vaikka päivähoidon rahat ovat hyttysen ininää miljardipotissa, kuvastaa se uudistuspaketin syvää heikkoutta. Uudistusten ja leikkausten kipein osa on vasta edessä. Siitä vastaavat kuntapäättäjät – juuri niiden asioiden kautta, jotka koskettavat suomalaisten arkea kaikkein lähimpää.
Annika Saarikko
Kommentoi