Kunnissa ollaan siirtymässä kaksiulotteisista kantakartoista 3D-kaupunkimalleihin. Modernit, urbaanit kunnat ovat niin jo tehneetkin, vuosia sitten. Siihen on syynsä.
3D-paikkatiedon avulla tehdyt mallinnokset auttavat hahmottamaan ympäristöämme paljon kaksiulotteisia suunnitelmia paremmin ja realistisemmin – eihän oikea maailmakaan ole kaksiulotteinen.
– Kaksiulotteisuuteen nojaten on vaikea tehdä esimerkiksi energia-, tuuli- ja tulvatarkasteluja tai logistiikkasuunnitelmia, sillä niihin kaikkiin tarvitaan myös korkeustietoa, sanoo Aalto-yliopiston Rakennetun ympäristön ja mittaamisen ja mallintamisen instituutin eli MeMon johtaja, professori Hannu Hyyppä.
– Vasta korkeustiedon avulla voidaan simuloida, miten vaikkapa vesi imeytyy maaperään tai aurinko näkyy puiden tai rakennusten takaa.
Hannu Hyyppä on tottunut vääntämään 3D-paikannukseen liittyviä asioita rautalangasta. Hän on ollut aktiivisesti rummuttamassa tieteen avoimuuden, tiedevaikuttamisen ja tiedetuottamisen merkitystä. MeMo palkittiinkin vuonna 2019 Avoimen tieteen palkinnolla.
– Ei riitä, että tietoa vain jaetaan, vaan sitä on myös luotava vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kanssa, Hyyppä painottaa.
Hyypän johtamissa MeMon 3D-paikkatietoprojekteissa tietoa ja tiedettä on pyritty konkretisoimaan suurenkin yleisön tavoittaviin hankkeisiin. 3D-mallien luominen Ylen urheilutoimitukselle Lahden ikonisista hiihtoreiteistä on yksi esimerkki tällaisesta hankkeesta.
Parempia päätöksiä 3D:n avulla
Kunnat ja kaupungit voivat hyödyntää kolmiulotteista paikkatietoa monin tavoin. Tohtorikoulutettava Arttu Julin kertoo, että Helsinki on tehnyt 3D-mallintamista jo 1980-luvulta lähtien ja ollut yksi pioneereista globaalistikin.
– Hyvä esimerkki on Kalasataman alue, joka on niin monikerroksinen metrotunneleineen ja tornitaloineen, että sitä ei enää oikein mitenkään voi suunnitella 2D-kartalla, Julin sanoo.
Hän tekee väitöskirjaa kaupunkimalleista ja 3D:stä Aalto-yliopistoon ja on ollut kehittämässä 3D-kaupunkimallintamista muun muassa Helsingin kaupungin kanssa Helsingin älykäs tietomalli 2025 -hankkeessa.
3D-paikkatietoa käytetään kaupungeissa ensisijaisesti suunnittelun tukemiseen, mutta entistä enemmän myös analyysien tekemiseen. Esimerkiksi juuri Helsingin Kalasatamasta on tehty muun muassa tuulianalyyseja, joiden avulla tarkastellaan, kuinka tuuli käyttäytyy tornitalojen ympärillä. Useat suuremmat kaupungit, kuten Helsinki ja Espoo, ovat myös tehneet analyyseja siitä, millainen energiantuottopotentiaali talojen katoilla olisi, jos sinne asennettaisiin aurinkopaneeleja.
Analyyseja ei tehdä vain analysoinnin ilosta, vaan kaikki liittyy ja johtaa parhaimmillaan lopulta päätöksentekoon
– Kun kohde nähdään mahdollisimman todellisena, on helpompaa tehdä järkevämpiä ja informoidumpia päätöksiä, Julin toteaa.
Kuntien päätöksenteon ja kuntademokratian kannalta olennaista on Julinin mukaan se, että 3D-paikkatietoa on avoimesti ja laajasti kenen tahansa saatavilla.
Esimerkiksi Helsingin kaupunki ylläpitää kansainvälistäkin huomiota saanutta Energia- ja ilmastoatlasta, josta jokainen pääsee tarkastelemaan kaupungin energiatietoja.
– Avoin 3D-paikkatieto tarjoaa osallistavan kaupunkisuunnittelun keinon. Kun tieto on avointa, nähdään missä mennään, ja asioita voidaan yhdessä kommentoida ja kehittää, Hannu Hyyppä lisää.
Lainsäädäntö Suomessa melko salliva
Hannu Hyyppä ja Arttu Julin toteavat, että avoin data on toki ollut yleistä jo ennen 3D:tä. Avoimella datalla tarkoitetaan yleisesti aineistoja, jota tehdään julkisilla varoilla ja jota hyödynnetään julkisen sektorin tarpeisiin.
Datan avoimuus mahdollistaa myös uudenlaisten liiketoimintamallien syntymisen.
Dataa tuotetaan nykyisin hurjia määriä. Kysymys kuuluukin, kuinka avointa dataa, mukaan lukien 3D-paikkatietodataa, voisi hyödyntää laajemmin ja tehokkaammin.
– Vaikka Suomea pidetäänkin kärkimaana 3D-kaupunkimallinnuksen yleistymisessä, jarruna on meilläkin ollut käytännön sovellusten ja hyödyntämisratkaisujen vähäisyys sekä 3D-kaupunkimallien hyödyntämiseen liittyvien käytäntöjen puute kaupunkiorganisaatioissa, Hyyppä sanoo.
Arttu Julinin mukaan kunnat voisivat ottaa rohkeamman asenteen 3D-paikkatiedon avaamiseen ja hyödyntämiseen. Hän on huomannut, että esimerkiksi yksityisyydensuojaan ja standardeihin liittyvät kysymykset askarruttavat ja usein jarruttavatkin kuntien intoa paikkatiedon avaamiseen.
– Toki säädökset on otettava huomioon, mutta globaalisti ajateltuna lainsäädäntö on Suomessa aika salliva. On ollut tilanteita, että kaupungit eivät uskalla toimia, sillä ne odottavat ylhäältä standardointeja, hän tietää.
– Mutta kyseessä on tietysti kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi vedenjakeluun liittyvien asioiden avaamiseen voi toki liittyä turvallisuusriskejä.
Ratkaisuja osaamispulaan
Suurin hidaste 3D-paikkatietojen hyödyntämisessä kaupunkiorganisaatioissa on Hannu Hyypän ja Arttu Julinin mukaan kuitenkin osaamispula.
Vaikka Helsingissä ja muissakin isoissa kaupungeissa, kuten Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Oulussa, osaamista löytyy organisaatioiden sisältäkin, pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa tilanne on huomattavasti heikompi.
– Hankkeissamme onkin tavoitteena viedä osaamispääomaa eteenpäin, Hyyppä sanoo.
Hyvänä asiana Hyyppä ja Julin näkevät sen, että yleensä ottaen kuntalaisten kyvyt saada tietoa ovat parempia kuin koskaan. Internet on pullollaan avointa dataa sekä ilmaisia ohjelmistoja ja tutoriaaleja sen perkaamiseen ja hyödyntämiseen.
– Teoriassa kuka tahansa voisi ryhtyä kaupunkimallintamaan vaikka heti, jos kiinnostusta riittää. Harrastelijoita onkin koko ajan enemmän, Julin kertoo.
Perusongelmaa harrastuneisuudella ei kuitenkaan paikata. Osaamispulaan on löydettävä ratkaisuja esimerkiksi palkkaamalla kuntiin lisää 3D-paikkatietoasiantuntijoita sekä lisäämällä kommunikaatiota ja yhteistyötä kuntien ja kaupunkien välillä.
– Kaupungeissa voi olla osaavia ja hyviä tiimejä, mutta he eivät ehkä edes tiedä toistensa tekemisistä, vaan kaikki puuhailevat omilla tahoillaan, Julin miettii.
3D-paikkaosaamista pitäisi hänen mukaansa myös nivoa useampaan alaan.
– Kyseessä on loppuviimein todella monialainen kenttä, eikä ymmärrys saa jäädä vain maanmittareille ja maantieteilijöille, Julin painottaa.
Hyyppä ja Julin heittävät myös ilmaan ajatuksen kuntien ja kaupunkien omista data-agenteista. Aalto-yliopistolle on palkattu kymmenkunta tutkijaa data-agenteiksi, jotka toimivat tutkimusdatan hallinnan asiantuntijoina laitoksillaan. Data-agentit ovat madaltaneet kynnystä kysyä ja saada apua datanhallinnan tukeen.
Kuntien tarpeet ja uhat
Nyt alkavassa tutkimuksessa Hannu Hyyppä ja Arttu Julin aikovat perehtyä kuntien 3D-paikkatiedon keräämisen ja käytön nykytilanteeseen.
Tarkoituksena on kyselyiden ja haastatteluiden avulla selvittää, mihin avoimia ohjelmistoja tällä hetkellä kunnissa hyödynnetään, ja tunnistaa hyödyntämistä motivoivia ja toisaalta hidastavia tekijöitä.
– Kuntien koko ja resurssit tietysti vaihtelevat. Meitä kiinnostaa, millaisia tarpeita ja uhkia erilaisissa kunnissa paikkatietojen suhteen on. Haluamme selvittää, millaisia aineistoja on helposti kuntien saatavilla ja miten 3D-tieto muuttaa nykyisiin 2D-ohjelmistoihin tukeutuvia prosesseja, Hyyppä sanoo.
– Pyrimme tuottamaan yleishyödyllisen konseptin, joka on mahdollisimman monen kunnan hyödynnettävissä pienin kustannuksin ja ohjelmisto- ja laitevalikoimasta riippumatta.
Julin lisää, että samalla, kun he perehtyvät Suomen eri kuntien tilanteeseen, he toivottavasti saavat kuntia kiinnostumaan enemmän paikkatiedon hyödyntämisestä.
– Visionamme on, että kunnilla on tulevaisuudessa nykyistä monipuolisemmat työkalut operoida yhä enemmän avoimiin aineistoihin ja teknologiaan pohjautuvalla paikkatietokentällä.
KAKS rahoittaa tutkimusta.
Juttu julkaistaan 16.9. julkaistavassa Polemiikissa 3/21.
Kommentit