Elinkeinot / 16.04.2013

Polemiikki-uutiset – Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialainen huolissaan: EU:n tukivaroja ei saa napata maakunnista

Jaa artikkeli Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

| Kirjoittanut:

Ilpo Lommi | Kuva: Ilpo Lommi

Ensi vuoden alusta käynnistyvä Euroopan unionin uusi rakennerahastokausi 2014-2020 kanavoi näillä näkymin Suomeen aluekehitysrahoitusta yhteensä 1,32 miljardia euroa. Määrä on noin 400 miljoonaa vähemmän kuin nykyisellä rakennerahastokaudella eli pudotusta tulee lähes neljännes.

Supistuvista tuista on syntynyt vääntöjä maakuntien ja keskushallinnon sekä toisaalta maan eri osien kesken. Pelkona on ollut muun muassa huomattavien tukikiintiöiden valuminen ministeriöille keskushallintoon. Menetykset kertautuisivat, jos valtio tinkisi EU-tukien vastinrahaosuudestaan. Se kasvattaisi kuntien rahoitusosuutta tai vähentäisi hanketukia.

Kuntien pieneksi helpotukseksi maan hallitus linjasi kehysriihessään, että valtio kattaa 75 prosenttia kotimaisesta vastinrahoituksesta. Loput jäävät kuntien ja yksityisten tahojen hoidettavaksi. Etelä-Savon liiton maakuntajohtaja Matti Viialaisen mielestä tämä oli valtiolle helppo ratkaisu, koska sen rahoitusosuus supistuu joka tapauksessa huomattavasti EU:n tukien vähentyessä. Valtio säästää nykyiseen ohjelmakauteen verrattuna vastinrahoissa noin 300 milj. euroa.

Valtion hoidettava vastinrahaosuutensa

Maakuntajohtajien puheenjohtajana toimiva Viialainen pitää kuitenkin hyvänä, ettei valtio supistanut osuuttaan EU-tukien kansallisista vastinrahoista ja sysännyt lisävastuita talousahdingossa painiville kunnille.

– Valtion on varattava vastinrahoihin vuosittain vähintään luvattu osuus. Maakuntien on myös valvottava tiiviinä yhteisrintamana, etteivät ministeriöt imuroi EU-tukia keskushallintojohtoisiin hankkeisiinsa. Uudesta ESR-rahoituksesta uhkaa pahimmillaan mennä 35 prosenttia valtakunnallisiin ohjelmiin. Se olisi takaisku maakunnille ja kunnille, Viialainen sanoo.

– EU:n aluekehitysrahoituksesta leikkautuu hankkeilta yhteensä 11 prosenttia mm. hallintobyrokratiaan uppoavaan tekniseen tukeen sekä tulosten mukaan vasta myöhemmin mahdollisesti saatavaan suoritusvaraukseen. Siten lisämenetyksiin ei ole enää varaa, hän jatkaa.
Matti Viialainen pitää lisäksi olennaisena kysymyksenä vähähiilisyyden tulkintaa EU-tukikriteereissä.

– Ympäristöministeriö haluaa kanavoida EU:n EAKR-tuista vähähiilisen talouden edistämiseen 20 prosenttia erillisellä toimintalinjalla. Se olisi ainakin osaksi pois alueilta. Vähähiilisyys on ainakin Itä-Suomessa jo monessa hankepäätöksessä läpäisevä kriteeri. Alueella investoidaan EU-rahoituksella runsaasti mm. bioenergian tuotantoon ja uusiutuvaan energiaan.

Itä- ja Pohjois-Suomi erityisasemassa

Matti Viialainen korostaa, että asukasluku on edelleen paras ja oikeudenmukaisin tukien jakoperuste maakuntien kesken, koska sen mukaan EU-tuetkin määräytyvät.

– Tukien perimmäinen tarkoitus on tasoittaa alueellisia eroja unionin jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä. Tuskin kukaan voi kiistää, etteivätkö Itä- ja Pohjois-Suomi olisi jääneet jälkeen koko maan keskimääräisestä talouskehityksestä ja kilpailukyvystä.
Itä- ja Pohjois-Suomi ”tienaavat ” harvalla asutuksellaan ja pitkillä etäisyyksillään koko Suomen EU-rakennerahastotuista lähes 75 prosenttia. Vaikka asukaskohtainen summa supistui viisi euroa, saa Suomi jäsenyyssopimukseen perustuvaa lisätukea vuosittain yhä 30 euroa asukasta kohti. Viialaisen mielestä olisi oikeudenmukaista käyttää tämä EAKR-tuki Itä- ja Pohjois-Suomessa. EU-asetuksen mukaan sitä ei voi siirtää muille alueille.

– Saavutettavuushaitan perusteella EU-rahoitusta on voitava käyttää myös elinkeinovetoisiin infrastruktuuri-investointeihin tukemaan esimerkiksi matkailu- ja kaivosalan yksityisiä investointeja. EU:n komissio on suhtautunut toistaiseksi kielteisesti pienimuotoisiinkin liikennehankkeisiin, mutta neuvostossa ja parlamentissa ymmärretään hankkeiden tarpeellisuus kehittyneilläkin alueilla. Liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien kohentaminen tuo pysyvää ja laaja-alaista hyötyä kaikille toimijoille. Lisäksi ne työllistävät hyvin, muistuttaa Viialainen.

Hän korostaa, että sama toive koskee yritystukia, jotka ovat myös joutuneet komission hampaisiin.

– Maakuntien on voitava lievittää alueillaan toimivien yritysten kilpailukykyhaittoja. Pieni kuljetustuki ei siihen yksin riitä.

Päätösvalta pidettävä maakunnissa

Matti Viialainen edellyttää, että EU-tukien kohdentamisessa päätösvalta pysyy maakunnissa.

– Maakunnissa on laajapohjaiset, alueiden olot tuntevat yhteistyöryhmät linjaamassa rahoituksen painopisteitä sekä suurimpia yksittäisiä rahoitusratkaisuja. Onneksi maakuntaliitot ja yhteistyöryhmät säilyivät keskeisinä EU-tukien hallinnoijina eikä valtaa siirretty pelkästään ministeriöjohtoisille ELY-keskuksille. Työparina toimivat maakuntien liitot ja ELY -keskukset osaavat yhdessä kanavoida rahoitusta parhaiten oikeisiin kohteisiin.

Viialainen sanoo, että maakunnilla on nyt etsikkoaika hyödyntää EU-rahoituksessa seuraavia seitsemää vuotta.

– Ne ovat aiempaa laihempia, mutta priorisoimalla rahoitusta hyviin pitkävaikutteisiin hankkeisiin, syntyy kestäviä tuloksia. Nyt on keskityttävä entistä voimakkaammin kehityksen ja kilpailukyvyn kriittisimpiin ydinasioihin sekä lisättävä yhteistyötä maakuntarajojen yli. Samoin Venäjän yhteyksiä on vahvistettava. EU:n uusi rakennerahastokausi antaa siihen voimavaroja”, muistuttaa Viialainen.

 

Jaa

 

#eu

1 kommentti

  1. Erittäin hyvä ja asiallinen kirjoitus. Pohjois- ja Itä-Suomi tarvitsevat EU rahoituksen maksimaalisena. Rahoituksen tulee olla korvamerkittyä, ettei sitä voida kohdentaa muihin tarpeellisiin asioihin.

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.