Polemiikin kouluviikon päättää eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo: ”Peruskoulu päivitettävä – ja opettajien täydennyskoulutus turvattava”

– Uskon, että kouluverkko tulee tulevaisuudessa harvenemaan entisestään. Jos koulutuksen saavutettavuus kärsii tai oppilaiden ikäkautta ei oteta huomioon koulujen ja oppilaitosten sijoittamispäätöksissä, tämä on minusta huono kehitys. Toisaalta kun oppilaat vähenevät, ei kouluakaan ole.

– Esi- ja perusopetuksen pitää olla tulevaisuudessakin lähipalveluita. Eduskunnan sivistysvaliokunta on moneen otteeseen pitänyt tavoitteena, että myös lukiota on voitava käydä kotoa käsin. Usein on niin, että jos lukio lähtee, myös yläkoulu joutuu vaikeuksiin. Näillä oppilaitoksilla on useimmiten yhteisiä opettajan virkoja. Kouluista tulee jatkossakin päättää kuntien tasolla, koska siellä on parhaimmat tiedot lähipalveluiden tarpeesta.

Kuinka lähikoulu turvataan?

– Koulujen lähellä pysymistä turvaa se, että koulupäivän pituudesta koulukyyteineen on säädetty laissa. Koulupäivä ei saa tulla liian pitkäksi, vaan oppilaille on annettava mahdollisuus riittävään lepoon. Tämä on edelleenkin mielestäni tärkeä, lailla säädettävä periaate.

Onko koululla minimikokoa?

– Koulun minimikokoa ei ole määritelty missään eikä sitä mielestäni pidäkään määritellä. Yleisenä koulun minimikokona on kunnissa pidetty noin 20 oppilasta. Pedagogisessa mielessä liian pieni koulu aiheuttaa helposti sen, ettei pystytä tarjoamaan oppilaille riittävästi erityisopetusta, kieliä ja valinnaisuutta ylipäätään. Silloin voi kysyä, ovatko pienten koulujen oppilaat samanarvoisessa asemassa isojen koulujen oppilaiden kanssa.

– Kuntien olosuhteet ovat kuitenkin niin erilaiset, että katson, ettei oppilasmäärävaatimuksia voida antaa. Saaristoisuus ja syrjäisyys luovat omat haasteensa. Asuinpaikasta riippumatta jokaiselle oppilaalle on turvattava laadukas opetus. Se on periaatteittemme mukaisesti.

Mihin haluaisit kiinnittää huomiota kouluverkkokeskustelussa?

– Kun kouluverkko harvenee, tulee huomata, että se väistämättä lisää kustannuksia koulukyydeissä. Kun julkisen liikenteen verkkokin harvenee, koulukyytien järjestämisen kustannukset saattavat nousta erittäin korkeiksi. Kuljetusoppilaita on yhteensä 116 400 ja kustannus oppilasta kohden vuodessa on keskimäärin 1450 euroa. Se on noin 17 prosenttia keskimääräisestä yksikkökustannuksesta.

– Valitettavasti pelkään, että koulukyytien kustannukset kasvavat entisestään eikä kattoa näy. Silloin raha menee tukipalveluihin, kun sen pitäisi kohdentua ydintehtävään eli opetukseen. Koulujen sijoittuminen on kiinni myös kaavoituspolitiikasta. Jos kaavoitetaan vain asutuskeskuksiin, koulutkin syntyvät vain sinne.

– Tällä hetkellä säästetään liiaksi esimerkiksi toisen asteen koulutuksesta. Vajaan 300 miljoonan säästöt aiheuttavat väkisinkin oppilaitosverkon karsimista. Kun ydintehtävää halutaan varjella, säästöt on otettava seinistä.

Millainen näkymä lukiokoulutuksella on?

– Lukioiden tehtävänä on antaa vahva laajapohjainen yleissivistys. Sitä tehtävää on syytä edelleen kirkastaa. Siksi mielestäni lukioiden tulee tehdä keskenään enemmän yhteistyötä ja vaikka hallinnollisesti liittyä toisiinsa. Tällä tavalla voidaan parhaiten säilyttää lukiokoulutus omana koulutusmuotonaan ja turvata pienten lukioiden olemassaolo.

– Lukioiden tulee myös tehdä tiiviimpää yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Siitä hyötyvät sekä lukiolaiset että korkeakoulut. Kun akateemisia valmiuksia opetellaan jo lukiossa ja tutustutaan korkeakoulujen tarjontaan, suoritetaan mahdollisesti joitain korkeakoulujen kurssejakin, siitä hyötyvät kaikki osapuolet ja kokonaisopiskeluaika lyhenee. Lukioihin on saatava samanlainen ”draivi” päälle kuin mitä aiemmin saatiin ammatillisiin oppilaitoksiin.

Entä ammatillinen koulutus?

– Ammatillisten oppilaitosten tehtävä on vastata alueen työvoimatarpeeseen ja olla tiiviissä yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa. Siksi on hyvä, että ammatillinen koulutus on alueellista. Ammatillisen koulutuksen arvostuksen nousu on ollut huimaa. Se on ollut erittäin toivottava kehitys, mutta sen eteen on tehty työtäkin useamman vuoden ajan.

– Opiskelijat kaipaavat käsillä tekemistä ja luovaa työtä. Nyt meidän on huolehdittava ammatillisen koulutuksen laadusta, ettemme säästösyistä heikennä osaamisen tasoa. Siihen meillä ei ole varaa.

– Itse kaipaan enemmän oppisopimuskoulutusta. Ylipäätään ammatillisissa oppilaitoksissa tulee lisätä työvaltaisempien oppimismenetelmien käyttöä. Oppisopimuskoulutus on hyvin edullista. Sen kustannukset ovat vain murto-osa oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta. Oppisopimuskoulutus on myös joustavaa ja sen kautta on helpompi työllistyä.

Kuinka kouluverkon karsinta suoritetaan?

– Meillä on paljon kouluja, jotka on rakennettu 1950-60 -luvuilla. Ne on rakennettu sen ajan pedagogisten tarpeiden mukaisiksi. Ne eivät enää palvele nykyisiä opetusmenetelmiä. Monista niissä ovat sisäilma- ja homeongelmia.

– Mielestäni kunnan päättäjien tuleekin vakavasti harkita näiden koulujen purkamista korjaamisen sijaan. Pommi alle ja suunnitellaan uusia, nykyteknologian mukaisia ja käyttökustannuksiltaan edullisempia rakennuksia. Siten seinät tukevat opetustoimintaa, eivät ole hankaloittamassa sitä.

Millainen on tulevaisuuden koulu ja sen toimintaympäristö?

– Peruskoulua tulee kiireesti päivittää. Vaikka kouluissamme on paljon tietotekniikkaa, niiden opetuskäyttö on varsin vähäistä. Tässä tarvitaan kiireesti opettajien täydennyskoulutusta ja ammattiosaamisen päivitystä. Teknologia pitää olla yhtenä työkaluna ja integroituneena kaikkeen opetukseen.

– Koulurakennuksessa pitää olla muunneltavia tiloja, isoja ja pieniä opetustarpeiden mukaan. Toisaalta opetuksen täytyy tulla myös ulos koulurakennuksesta. Oppimista tapahtuu kaikkialla.

– Oppisisällöt pitää uudistaa ja antaa oppilaille uuden ajan kansalaisen taitoja: ajattelun taidot, tiedon keruun ja käsittelyn taidot, vuorovaikutustaidot. Mukana pitää olla yrittäjyyskasvatusta, oma-aloitteisuutta, muutoksensietokykyä, kokonaisuuksien hallintaa, kielten oppimista, oppimaan oppimista ja niin edelleen.

– Koulun hyvät arvot on säilytettävä, mutta päivitystä työtapoihin ja oppisisältöihin kaivataan. Tulevaisuutta tehdään nyt joka päivä. Tämän päivän ekaluokkalaisen olisi saatava sellainen pohja, jolla hän pärjää yhteiskunnassa ja työelämässä vielä 2060-luvullakin.

Miten turvataan riittävä rahoitus kouluille?

– Meillä koulutus on perustunut aina yhdenvertaiseen, maksuttomaan, asuinkunnasta ja varallisuudesta riippumattomaan korkeatasoiseen opetukseen.

– Suuren uhan koulutukselle tuovat suuret säästötavoitteet. Kun maa on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, on ymmärrettävää, että koulutuksestakin halutaan säästää. On vain ymmärrettävä, milloin tulee raja vastaan. Milloin koulutuksen laatu kärsii säästöistä niin, että sahaamme vain omaa oksaamme? Maamme menestys on riippuvainen osaamistasostamme.

– Valtionosuusuudistus on periaatteessa hyvä asia, sillä se yksinkertaisti järjestelmää ja toi sen läpinäkyvämmäksi. Toisaalta opetuksen kannalta uudistus on haasteellisempi. Toiminta ja rahoitus eivät kohtaa. Tämä johtaa siihen, että on entistäkin vaikeampaa arvioida järjestelmän toimivuutta. Tehtäväkohtaisten tekijöiden poistaminen rahoituskriteereistä johtaa siihen, ettei kunnissa välttämättä käytetä saatua valtionosuutta riittävästi opetukseen, vaan jonnekin muualle.

– Ohjausmahdollisuudet kuntiin päin heikkenevät. Opetukseen käytettävä rahasumman kirjavuus on suurta. Perusopetuksen yksikkökustannukset ovat vaihdelleet v. 2012 noin 5 900-24 600 euron välillä. Keskimääräinen yksikkökustannus on noin 8 400 euroa.

– Meillä on opetuksessa ollut aina luottamukseen ja informaatioon perustuva ohjauskulttuuri. Kustannusten tiedonkeruu ja tilastointi ovat ainoita tarkastelutapoja siihen, miten rahat ohjautuvat kunnissa opetukseen. Sen sijaan sosiaali- ja terveystoimen puolella on tiukkoja normeja. Valtionosuudet ohjautuvat helposti sinne.

Kuinka turvataan koko maahan pätevä opettajakunta?

– Meillä on maailman parhaat opettajat. Meidän pitää jatkossakin vaatia opettajien pätevyydeksi ylempi korkeakoulututkinto. Tällä tavalla opettajat saavat työkalut oman työnsä kehittämiseksi, ymmärtävät oppimisprosessia ja hallitsevat erilaisia opetusmenetelmiä. Opettajien korkeatasoinen koulutus mahdollistaa yhteiskunnan luottamuksen opettajien työtä kohtaan ja opettajien itsenäisen roolin työssään ilman yhteiskunnan kontrollia. Luottamus ja arvostus takaavat myös sen, että ikäluokkien parhaat haluavat opettajiksi.

– Pätevät opettajat mahdollistavat tasalaatuisen opetuksen jokaisessa maamme koulussa ja luokassa. Vanhemmat voivat luottaa lapsensa suomalaisen opettajan käsiin.

– Suuri huolenaihe opettajien pätevyyden säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on opettajien oikeus täydennyskoulutukseen. Se on ollut kunnissa huomattavasti vähäisempää kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorin ammattilaisilla. Siksi opetusväellekin olisi ensi vaalikaudella syytä säätää täydennyskoulutusvelvoite. Samanlainen on ollut jo kauan voimassa sote-puolella. Koulutus on kaiken kivijalka, jonka laatua vaalittava.