Tutkimus julkaistaan säätiön tutkimusjulkaisujen sarjassa Pelastakaa koulukiusattu.
Edelleenkin vain alle viidesosassa koulun tiedossa olleista kiusaamistapauksista ne saadaan loppumaan. Kiusaaminen alkaa usein uudelleen. Tarvitaan jatkuvaa seurantaa. Yleisimmin kiusataan välitunneilla. Sinne kaivataan lisää valvontaa.
Lainsäädännössä ei ole selvästi säädetty, mitä toimia koulun henkilökunnalta edellytetään turvallisen opiskeluympäristön luomiseksi. Viranomaisten ratkaisuista voidaan linjata, että tarvitaan riittävää havainnointia, asioiden selvittämistä, asiallista suhtautumista, kurinpitotoimia ja -rangaistuksia kiusaajalle sekä jälkiseurantaa. Kiusattujen kokemusten mukaan kiusaaminen saadaan tehokkaimmin loppumaan, kun myös kiusaajien vanhemmat kutsutaan yhteistapaamisiin, poliisi on mukana asian selvittämisessä tai kiusaaja siirretään toiseen ryhmään/ kiusaajien joukko hajotetaan eri luokille.
Perusopetusasioissa oikeussuojajärjestelmä on yksi monimutkaisimmista. Huoltajat eivät tiedä mistä asioista kannellaan aluehallintovirastoon, mitkä taas kuuluvat tuomioistuimen toimivaltaan. Lainsäädännössä puuttumisvelvoite on määritelty epäselvästi. Näyttöongelmat estävät usein koulun henkilökuntaa tai opetuksen järjestäjää joutumasta rikosoikeudelliseen tai vahingonkorvausvastuuseen. Koulukiusaaminen jatkuminen ei helposti kanavoidu nyt kenenkään vastuuksi.
Kiusaaja voi olla vahingonkorvausvastuussa tai rikosoikeudellisessa vastuussa, jos hän on täyttänyt 15 vuotta. Kiusaamista ei kuitenkaan saada nykyisellään rangaistavaksi sellaisena systemaattisena ja jatkuvana tekona, jollaisena uhri sen kokee. Syy tähän on, että kiusaamista joudutaan arvioimaan yksittäisten rikostunnusmerkistöjen kautta.
Lisätietoja: Hankejohtaja, tutkijatohtori, Niina Mäntylä
Vaasan yliopisto, puh 029 449 8391, niina.mantyla@univaaasa.fi
Tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus.