KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiöllä on menossa aluetutkimusohjelma. Sen ydinosaa toteuttavat Oulun yliopiston Kajaanin Lönnrot-instituutti yhdessä Oulun yliopiston maantieteen laitoksen sekä Suomen Aluetutkimus FAR:n kanssa.
Tutkimuksessa tehdään yleisesitys Suomen alueiden viimeaikaisesta kehittymisestä, alueiden rakenteista ja alueellisen suorituskyvyn- ja hyvinvoinnin eroista sekä niitä ohjaavista voimista. Edelleen analysoidaan, miten väestön ja työmarkkinoiden historiallinen ja ennakoitavissa oleva kehitys vaikuttaa Suomen alueiden kehitykseen ja aluerakenteeseen. Niin ikään analysoidaan, miten alueet eroavat toisistaan innovaatioympäristöinä. Tätä analyysiä tehdään sekä koko maan tasolla että valitsemalla joitakin kohdealueita. Yhteenvetona tutkimuksessa tehdään kokonaisluonteinen alueiden vertailu ja laaditaan vuoteen 2030 ulottuvia skenaarioita Suomen alueiden kehityksestä.
Valtaosa Suomen talouskasvusta syntyy vain muutamissa maakunnissa ja seutukunnissa
Tähän mennessä tutkimuksessa tehty aluetalousanalyysi osoittaa, että edellislaman (1990-luvun taitteessa) jälkeinen talouskasvu oli nopeaa ja alueelliset kasvuerot lisääntyivät. Taloudellinen kasvun hidastuessa 2000-luvulla alueelliset kasvuerot pienentyivät hieman. Valtaosa maan talouskasvusta on kuitenkin syntynyt ja syntyy edelleen vain muutamissa maakunnissa ja seutukunnissa. Kehitys näkyy myös työllisyys- ja tulokehityksissä tulojen uudelleenjaosta huolimatta. Erityisesti väestön voimakas keskittymiskehitys jatkuu edelleen.
Talouskasvun on syntynyt pääosin kokonaistuottavuuden kasvusta ja alueelliset kasvuerotkin ovat johtuneet kokonaistuottavuuden kehityseroista. Vain harvoissa maakunnissa talouskasvua on syntynyt merkittävästi tuotantopanosten lisääntymisestä. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että sekä koko maassa että maakunnissa kokonaistuottavuuden kehitys hidastui 2000-luvun alussa.
Tutkimushankkeen tulosten mukaan näyttää siltä, että historia ja tulevaisuuden odotukset vaikuttavat väestömuutoksiin vallitsevan talouskasvun voimakkuudesta riippumatta. Huolestuttavaa on se, että kokonaistuottavuuden kehitykseen vaikuttavat tekijät heikentyvät.
Kasvukeskukset jatkavat kasvuaan – maaseutu harvenee entisestään
Paikkatietomenetelmien avulla tutkimuksessa on analysoitu Suomen aluerakenteen kehitystä. Tulosten perusteella Suomen aluerakenne on muuttunut yhä kaksijakoisemmaksi. Taajamien ulkopuolisten alueiden asutus jatkaa harvenemistaan väestön keskittyessä kaupunkeihin. Tällainen aluerakenteen äärevöityminen on ollut havaittavissa jo 1900-luvun loppupuolella. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena, tulee maaseudun vähittäisen autioitumisen seurauksena koko maan asuttu alue pienenemään entisestään ja väestöntiheys kasvamaan jatkossakin. Maaseudun asutuksen oheneminen ei ole vain tiettyjen alueiden ongelma, vaan sitä on havaittavissa koko Suomessa. Asutuksen keskittymistä puolestaan ei tapahdu kaikilla kaupunkialueilla, vaan lähinnä suurimmissa kasvukeskuksissa, jotka ovat yleisimmin yliopistokaupunkeja.
Taajamien ulkopuolisten alueiden asutus on harventunut jo 1970-luvulla. Koko maan osalta autioituminen oli voimakkaimmillaan 1970- ja 1980-luvuilla. 1980-luvun aikana autioitui yhteensä 8244 km² (8 %) asuttua alaa koko maassa. Myös uusasutus oli voimakkaimmillaan 1980-luvulla. Autioitumisen ja uusasutuksen erotukseksi jäävä asutun alueen nettomuutos on ollut 1970-luvulta asti jokaisella vuosikymmenellä negatiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että Suomen asuttu alue kutistuu. Kuntakohtaisesti tarkasteluna ainoastaan Oulu, Vaasa, Turku, Jyväskylä ja Kuopio ympäryskuntineen, Tampereen eteläiset kunnat, Helsingin ympäryskunnat sekä muutama muu yksittäinen kunta ovat kasvattaneet tasaisesti asutun alueen pinta-alaansa vuosina 1980–2007. Muissa Suomen kunnissa asuttu alue on kutistunut ainakin jossakin vaiheessa tarkastelujaksoa.
Useat eri indikaattorit osoittavat, samantyyppisen kehityksen jatkuvan.
Alueellisesti tasapuolisesta kehityksestä halutaan pitää huolta
Tutkimuksessa toteutettiin Suomen tulevaa kehitystä luotaava asiantuntijakysely valtiolliselle ja kunnalliselle aluehallinnolle, elinkeinoelämän edustajille, keskushallinnolle sekä yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Kyselyssä testattiin aluekehityksen asiantuntijoilla paikkatietoaineistoilla ja aluetalousmalleilla osoitetun kehityksen uskottavuutta ja tavoiteltavuutta. Vastaajilta tiedusteltiin näkemyksiä Suomen aluerakenteen kehityksestä, taloudellisesta kehityksestä sekä aluepolitiikasta.
Valtaosa vastaajista uskoi ainakin jossain määrin asutuksen keskittyvän myös tulevaisuudessa. Merkittävimpänä tekijänä keskittymiselle nähtiin työpaikkojen ja palveluiden sijoittuminen keskuksiin. Myönteiseen kierteeseen päästyään ne houkuttelevat edelleen uusia asukkaita. Keskittymistä kannattavia ja vastustavia oli vastaajista suurin piirtein yhtä paljon. Keskittymiskehitystä vastustettiin siksi, että se nähtiin luonnonvarojen ja vanhan infrastruktuurin tuhlauksena. Samoin liian tiiviin asumisen uskottiin huonontavan elämänlaatua. Keskittymistä pidettiin tavoiteltavana, koska uskottiin sitä kautta vahvistettavan kehityksen kustannustehokkuutta ja ekologista kestävyyttä.
Suurin osa vastaajista piti alueellisesti tasapuolisesta kehityksestä huolehtimista tärkeämpänä kuin talouden tehokkuusetujen tavoittelemista. Alueellisesti tasapuolista kehitystä perusteltiin sillä, että taloutta ja rahaa ei voi nostaa tärkeimmäksi arvoksi, vaan ihmisten on saatava asua missä haluavat. Alueiden tasapuolisuus nähtiin myös vahvuutena koko maalle. Talouden tehokkuusetujen tavoittelua alueellisten erojen kasvamisen uhallakin perusteltiin sillä, että talouden tehokkuus on ainoa keino pärjätä globaalissa taloudessa ja että toimiva tehokas talous lisää myös alueellisia mahdollisuuksia. Taloudellisesti uskottiin suurten yliopistokaupunkien, erityisesti Helsingin, Tampereen ja Oulun, menestyvän myös tulevaisuudessa vuoteen 2030 ulottuvalla ajanjaksolla. Suurin osa vastaajista uskoi nykyisen taloudellisen taantuman syventävän alueiden kehityseroja.
Lisätietoja
Tutkimus kokonaisuudessaan: Kajaanin yliopistokeskus, Lönnrot-instituutti, esimies, erikoistutkija Jouni Ponnikas p. 040-5740804
Aluetalousanalyysi: Suomen Aluetutkimus, FAR, tutkija Timo Tiainen p. 040-7409613
Paikkatietoanalyysi: Oulun yliopiston maantieteenlaitos, tutkija Johanna Hätälä p. 044-5556778
asiamies Antti Mykkänen, Kaks, p. 0400 – 570087
Kommentit